Täydellistä rakennekuvaa metsästämässä

Ruusa ei mennyt tänä vuonna Welsh Show'hun. Ratkaisu syntyi katsomalla vuorotellen säätiedotusta ja laitumella läähättävää ponia. En kyennyt altistamaan hengitysvammaista noin kolmen tunnin yhdensuuntaiselle matkalle tunkkaisessa trailerissa.

Sitten kyllä harmitti, kun lämpötila pysyttelikin lauantaina pääosin ihan maltillisissa lukemissa. Tuskinpa rimppakinttu olisi kuitenkaan championaattia napannut, voittajat olivat kaikin puolin upeita.

Paras nuori B-welsh ja koko sektion reserve champion, 1-vuotias tammavarsa. Se on jo tässä iässä suunnilleen yhtä korkea kuin Ruusa nyt - ja jaloissa sillä on selvästi parempi luusto kuin rimppakintussamme... Tästä tulee hieno!

Tulipahan sitten kuitenkin yhden viikonlopun aikana tehtyä kyykkyjä enemmän kuin koko alkuvuonna yhteensä. (Jos etureisiltäni kysytään, ponivalokuvaus on vahvasti urheilua.)

Eniten liikuntaa tulee kehässä, kun ponitkin liikkuvat. Mutta kaikkein kauneimmista on otettava myös täydelliset poseerauskuvat. Helppoa kuin heinänteko!

Ei tarvitse kuin saada omilla aivoillaan ajatteleva eläin asettelemaan kaikki liikkuvat osansa juuri tietynlaiseen tönötykseen. Ja pysymään paikoillaan mieluiten usean ruudun ajan, että tätikin saa kokeiltua, mihin kohtaan tarkentamalla kamera tänään suostuisi ottamaan terävän kuvan.

Tässä kohtaa pikku vinkki lukijalle: jos rakennekuvat welsh-poneista eivät kiinnosta tai perfektionismi ottaa päähän, kannattaa suosiolla lopettaa lukeminen viimeistään nyt.

Ruusasta olen saanut käsiini toistaiseksi yhden oikeasti hyvän rakennekuvan. Se on alla näkyvä otos viime vuoden Welsh Show'sta. Tietäisinpä, mitä tein saadakseni ponin seisomaan noin.

Welsh Show 2013, Orivesi. Tämä on ns. Hippos-poseeraus eli se, miten ponin pitäisi Hippoksen kehässä seistä. Etummainen jalkapari "auki" ja takimmaiset jalat näkyvissä. Rotukehässä etujalat saisivat mieluummin olla tasan. Kun poseeraus on hyvä, ponin alakaulakaan ei pistä silmään. Ruusukkeet tietysti olisi pitänyt vielä oikaista.

Vertailun vuoksi tämä jo kertaalleen julkaistu poseeraus tältä vuodelta. See what I mean?

Jalat ovat tässä ihan ok, mutta katsokaa tuota kaulaa. Alakaulaista ponia ei kannata seisottaa tällaisessa asennossa ainakaan tuomarin edessä.... Muutenkaan tällainen "kynttiläasento" ei imartele oikein ketään hevosta. Lavan pystyys korostuu, kaulan ja rungon liittymä näyttää muodottomalta ja kaula lyhyemmältä kuin onkaan.  Myöskään tausta ei ole hyvä, poni ei erotu kunnolla.

On olemassa sellaisia show-poneja, että kun ne talutetaan poseerauspaikkaan, ne samantien parkkeeraavat itsensä täydelliseen asentoon ja seisovat siinä ryhdikkäinä vaikka seuraavaan aamuun. Ruusa ei ole tällainen, vaikka se seisahtuukin automaattisesti aina näyttelyasentoon (mikä on epäilemättä käyttöponille tosi kätevä ominaisuus).

Jotkut ponit on aseteltava edustavaan asentoon ruumiinosa kerrallaan. Koska esittäjä ei edestä kovin hyvin näe, miltä asento sivusta näyttää, on kuvaajan tehtävä neuvoa. (Toki hyvät esittäjät osaavat seisottaa ponia ilman ohjeitakin, koska heidän pitää pystyä tekemään se myös kehässä. Mutta nyt puhutaan todellisesta pilkunviilauksesta.)

Hyvässä rakennekuvassa poni seisoo ryhdikkäänä, paino jakautuneena tasaisesti kaikille jaloille ja takajalat hiukan auki. Pääkin pääsee oikeuksiinsa, kun otsatukan sipaisee pois ponin silmiltä.

Ei näin. Takajalat harottaen ja etujalat liikaa rungon alla poni näyttää lyhytrunkoiselta ja epätasapainoiselta. Takajalkojen haara-asento myös korostaa tiettyjä rakennevirheitä kuten kiverää/käyrää kinnertä ja jyrkkää lautasta (jota kuvan ponilla ei kylläkään ole). Asento on myös turhan pysty, kuten Ruusan kuvista alemmassa. Korjaus: askel tai kaksi taaksepäin, siitä mahdollisesti vielä yksi eteenpäin.

Rakennekuvan ottaminen on vähän kuin kouluratsastusta: pitää olla kärsivällisyyttä hinkata pikkujuttuja, mutta lopputulos palkitsee. Ainakin joskus.

Parempi näin, vaikkakin poni voisi olla kuvassa vähän suoremmassa kulmassa suhteessa kuvaajaan. Nyt takapuoli on vähän kauempana kamerasta kuin etuosa, jolloin ponin runko näyttää lyhyemmältä ja mittasuhteet hiukan vääristyvät. Kaulan asento on vielä ihan ok, mutta kaula ja pää yhtään alempana poni alkaisi näyttää löysältä.

Molemmissa ponin kuvissa tausta on liian terävä, mikä tässä tapauksessa johtunee tarkennuksen osumisesta hiukan väärään paikkaan. Tällaisen lopputuloksen voi saada myös esim. käyttämällä liian pientä aukkoa. 

Morgan-poni? Tämä poni nyt tietysti näyttää upealta näinkin,  mutta takajalkojen vieminen näin taakse saa selän näyttämään hurjan notkolta ja lyhyeltä. Tässä vaikutelma vielä korostuu, koska ponin takaosa on hiukan kauempana kuvaajasta kuin etuosa.

Edellisen kuvan vastakohta takaosan suhteen: Kun takajalat ovat näin suoraan rungon alla, poni näyttää lyhyemmältä kuin onkaan ja lautasten jyrkkyys korostuu. Koska takajalat ovat "väärinpäin", asento korjautuisi jo siirtämällä kuvaajan puoleista takajalkaa puoli askelta taaksepäin. Muuten ponilla on kuitenkin kuvassa aivan erinomainen ryhti,. Pään ja kaulan asento on oikeastaan juuri sellainen kuin rakennekuvassa minusta kuuluukin. Etujalat ovat tasapainoisesti rungon alla.  

Tässä kuvassa takaosa näyttää paremmalta, mutta ryhti on vähän löysempi kuin ylemmässä kuvassa. Etujalat ovat turhan harallaan ja asento uhkaa valua etupainoiseksi. Esittäjää voi pyytää korjaamaan etunojan joko tuuppaamalla ponia varovasti päästä/ryntäistä. Vaihtoehtoisesti esittäjä voi huiskuttaa ponin nenän edessä piiskaa tai hypätä vaikka ilmaan. Etujalat voisi saada enemmän tasan, jos ponin päätä kääntäisi kohti kuvaajaa. Poni saattaisi silloin korjata taaemman etusen lähemmäs toista.   

Rakennekuvaajan muistilista

• Valitse poseerauspaikka huolella: seisota poni tasaisessa paikassa, vältä etenkin alamäkeen seisottamista. Taustan pitäisi olla mahdollisimman rauhallinen eikä liian tumma. Esimerkiksi keskellä peltoa tulee hyviä rakennekuvia, koska kaukana olevat yksityiskohdat muuttuvat epäteräviksi ja poni erottuu hyvin. 
• Suurella polttovälillä ja isolla aukolla saat ponin erottumaan parhaiten taustasta. Mitä kauempaa pystyt zoomaamaan poniin, sitä epäterävämpi ja siten siistimpi taustasta tulee. Kannattaa kuitenkin pysyä ponista sellaisella etäisyydellä, että sen esittäjä vielä kuulee huutelemasi ohjeet.
• Varsinkin aurinkoisella säällä huolehdi siitä, että aurinko on suoraan selkäsi takana. Mitä matalammalla aurinko on, sitä pitemmät varjot kuvaan tulee. Eikä ole kivaa, jos ponin pään varjo peittää puolet ponin etuosasta. Saati sitten, jos esittäjän varjo peittää ponin pään.
• Pyydä esittäjää asettamaan poni kylki kuvaajaa kohti kohtisuoraan. Jos poni seisoo vinossa, sen mittasuhteet vääristyvät ja se näyttää kuvassa hassulta. Pääkuvat kannattaa toki ottaa etuviistosta.
• Mene kyykkyyn tai istumaan. Mitä pienempi poni, sitä tärkeämpää kuvakulman valinta on. Esimerkiksi shettiksen kuvaaminen suorilta jaloilta saa ponin jalat katoamaan kuvassa rungon alle. Myös isosta hevosesta saa usein kivemman kuvan, jos laskeutuu alemmas. Kyykyssä kuvatessa mittasuhteet näyttävät jotenkin paremmilta ja lisäbonuksena tausta on vähemmän hallitseva. 
• Pyydä esittäjää seisottamaan poni niin, että sen etujalat ovat suunnilleen tasan ja ainakin kuvaajan puoleinen etujalka pystysuorassa. Takajalkojen pitäisi olla hiukan auki niin, että ulompi takajalka on hieman enemmän rungon alla kuin kuvaajan puoleinen. (Kaksijalkainen hevonen näyttää kuvassa huvittavalta.)
• Huolehdi siitä, että poni seisoo ryhdikkäänä ja paino tasan joka jalalla. Pyydä esittäjää kuitenkin korjaamaan asentoa, jos poni menee yliryhtiin ja pullistaa alakaulan.
• Hyvässä kuvassa ponilla on terävä ja iloinen ilme eli tee mitä vaan, että saat ponin molemmat korvat höröön. Jos mahdollista, mukana olisi hyvä olla avustaja, joka kuvan ulkopuolella hyppii, rapistelee pussia tai mikä nyt kunkin hevosen mielenkiinnon herättää.
• Jos poni seisoo hyvin, pyydä esittäjää pakittamaan niin, että hän ei näy kuvassa tai siinä näkyy korkeintaan käsivarsi.

Yllä sanotusta huolimatta aina ei voi saada täydellistä kuvaa. Jos nuori ori löytää näyttelyssä äkkiä miehuutensa, asennon hinkkausyritykset saavat sen vain - kirjaimellisesti - takajaloilleen. Silloin on oltava iloinen, jos saa napattua kuvan, jossa ponilla on kaikki jalat maassa.

Huomautan myös, että nämä ovat minun mielipiteitäni ja jonkun muun mielestä ohjeet voivat olla ihan typerät.

Ruusan kuvia lukuunottamatta olen ottanut kaikki tässä tekstissä näkyvät kuvat menneen viikonlopun welsh-näyttelyssä. Kaikista kuvista olen blurrannut ihmisten kasvot, koska en ole kysynyt, mitä mieltä olisivat esiintymisestään blogissa.

Loppuun vielä kuvasarja yhdestä näyttelyn kauneimmista poneista.

Poseeraus ei ole huono, mutta paranisi jos jalat eivät olisi ihan niin harallaan ja takajalat niin lähellä etujalkoja.

Takajalat ovat tässä paremmin, mutta ponin painopiste on mennyt jo liikaakin eteen. Asento olisi lähes täydellinen, jos etujalat olisivat hiukan edempänä. Nyt ne eivät ole kohtisuorassa maahan tai poniin nähden, vaan hiukan takaviistossa. Pienieleinen peruutus voisi olla paikallaan. Jo pelkkä painopisteen muutos taaemmas voisi auttaa.

Tässä asento hipoo jo täydellisyyttä. Kuvaaja olisi voinut kuitenkin siirtyä hiukan, jotta ponin takapuoli ei olisi lähempänä linssiä kuin etupää. Taustakaan ei sähkötolppineen ole kaunein mahdollinen, mutta ylemmissä kuvissa näkyvä tausta ei enää auringon siirryttyä ollut mahdollinen. Aurinko tuli toisessa kuvauspaikassa suoraan ponin edestä ja esittäjän varjo peitti ponin pään.