Vääränkokoinen poni

Ruusa on ihan vääränkokoinen monessa mielessä. Ensinnäkin se on toki hiukan pieni tällaiselle pienehköllekin tädille, mutta ei mennä nyt siihen.

Puhun nyt varusteisiin sopivuudesta.

Minulla on hirveä hinku ruveta taas tekemään ponin kanssa jotain. Ohjasajoa nyt esimerkiksi olisi kiva taas kokeilla. Mutta kuten viimeksi todettiin, kuolaimeton päävehje ei ihan ollut yhteensopiva teiniponin kanssa. Ja kuten aikaisemmin todettiin, Ruusan oma kuolain on turhan paksu ja kömpelö tuollaisen pikkuisen welhiponin suuhun.

Liian paksu ja eloton tämä kuolain.

Myös Ruusalla käytössä olleet G:n vanhat pullback-suitset on todettu epäsopiviksi ja muutenkin epäkelvoiksi kapistuksiksi (ks. aiheesta mm. eläintenkoulutusblogi).

Kulutettuani pari tuntia työaikaa lukien sustainable dressage -sivuston (uuvuttavan) yksityiskohtaista suitsiaiheista kirjoitusta tulin siihen tulokseen, että Ruusa käyttää vastedes meksikolaista turpahihnaa ja kolmipalakuolainta.

Ja kas, molemmat välineet sattuivat löytymään omista kätköistä. Sivumennen sanoen G:n kolmipalalla tehdyt suitsienpukemistreenit ovat menneet huikeasti paremmin kuin nahkapötkylän kanssa aiemmin harrastetut.

Mutta. Takaisin vääränkokoisuuteen. Nimittäin vaikka G:n pullback-suitset saakin Ruusalle suht sopiviksi, meksikolaisia ei. Lisäksi Ruusan suu näyttäisi olevan noin kaksi senttiä kapeampi kuin emänsä heinäläpi.

Kun kerran on kumminkin lähdettävä taas varusteostoksille, päätin nostaa vähän panoksia. Kolmipala saisi olla fullcheek-mallia eli vähän vakaampi ja kääntämistä helpottava. Ja juuri tulleen tiedon mukaan Ruusaa pitäisi aivan näinä päivinä odottaa kohtaaminen uusien fullcheek-kolmipalojen kanssa.

Meksikolaisia suitsia en sen sijaan ole ahkeralla googletoinnillakaan löytämään pony-kokoa pienempänä. Eikö esim. shettiksillä käytetä meksikolaista turpahihnaa?

Lisäksi ennen ajoharjoitusten jatkamista pitäisi keksiä ratkaisu myös ponin kavioiden arkomisongelmaan. Nykyinen talli ei huoli kengällisiä, joten rautaa ei valitettavasti voi kavioiden suojaksi naulata. Pikainen tallinvaihto-operaatiokaan ei huvita. Sitäpaitsi kaverit olisivat sitten myös raudoitettuja, mikä aiheuttaisi Ruusan terveydelle ja hengelle uuden potentiaalisen uhan.

Bootseja ei välttämättä saa tähän hätään. Etenkin, kun Ruusan kaviot tuntuvat olevan eri kokoa kuin markkinoiden tarjoamat bootsit. Hööksistä saisi Cavallon simple bootseja (ehkä vähän yllättäen 28 euroa kalliimmalla kuin erikoiskaupasta eli Vainikan aitasta).

Jotta tossujen hankkiminen ei kävisi liian yksinkertaiseksi, nämä kavionsuojat on ilmeisesti tarkoitettu vain vähän isokenkäisemmille nelijalkaisille.  Ruusan kavion maahan osuva pinta on etukaviossa hiukan alle 10 sentin pituinen, kun nuo Simple Bootsien koot alkavat 10,2 - 10,7-senttisistä.

Old Mac's -bootseja saisi melkein Ruusan koossa, mutta kun tarvitsisin ne saappaat hetinyt. Ja kun tarvitsen hetinyt, verkkotilaus ei ole ensimmäisenä mielessä.

Toivon, että luonto hoitaisi pois tämän kiireen. Lumella poni pärjäisi paljainkin jaloin.