Nyt sitä on sitten tullut pari päivää, lunta nimittäin. Hetken voi olla murehtimatta ainakin sitä, miten rimppana pystyy kävelemään. Lumen kunniaksi Ruusa pääsi kentälle vähän kokeilemaan jalkojensa toimivuutta pitkän käyttökatkoksen jälkeen.
 |
| Täti oli pitkine putkineen vähän liian lähellä nätisti ravailevaa ponia. |
Ja ihan hyvinhän ne kintut pelittivät.
Ruusa sai reippailulleen raikuvat kannustukset kentän laidalle seisahtuneilta ihmisiltä (tallikavereilta) ja innostui esittelemään jumppasarjoja vielä vähän näyttävämmin.
 |
| Ensin kunnon levadet sen verran pitkällä seisonnalla, että kaikki varmasti huomaavat... |
 |
| ...ja sitten suoraan kunnon pukki, Ruusa-tyylillä eli pää ylhäällä. |
Lopuksi piti ottaa vielä poseerauskuva. Kieltämättä ponilla on ollut sopusuhtaisempiakin kasvuvaiheita... Nyt on vähän kuin kaikki osat kuuluisivat eri poniin. Mutta on se ehkä vähän kasvanut - ja toivottavasti jatkaa kasvua ainakin siihen asti, että etupää tavoittaa takapään korkeudessa. (Tajusin muuten, että poni on näissä kuvissa melkein päivälleen 2,5-vuotias!)
 |
| Minusta poni on selkeästi venähtänyt korkeutta. |
Mahalinjan vinttikoiramaisen taaksepäin kohoavasta muodosta huomaa, että poni on alkanut taas enempi vetää mahaansa sisään. Mahan toivoisi sikakalliin lääkekuurin aikana paranevan, mutta näyttää niin kuin se taas olisi pahentumaan päin.
Kolmas heinäverkko on palannut Ruusan kiusaksi tarhaan, liekö siinä syy. Ei se hirveästi taida siitä saada irti, vaikka nyt jo sentään aika sinnikkäästi yrittääkin.
 |
| On se ehkä pikkuisen takakorkea... |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti