Mitä kuuluu?

Aina silloin tällöin joku kaveri/tuttu erehtyy kysymään nettichatissä, että mitä kuuluu. (Kasvokkain tällaista kysymystä ei kauheasti kuule enää siinä vaiheessa, kun ainoat elävät ihmiskontaktit rajoittuvat ponitouhuihin ja työyhteyksiin.)

Mitä tuollaiseen nyt vastaisi? Ihan kuule samaa kuuluu kuin viimeksikin. Poni on taas/yhä/ikuisesti kipeä paikasta x, y ja z. Töissä on niin kiire että blogiinkaan ei meinaa ehtiä kirjoittaa kuin vapaa-ajalla. Että tällaista kuuluu.

Tänään voisin kertoa, että Ruusan maha on edelleen sen verran kipeä, että siihen koskeminen on potkun uhalla kielletty. Kosketusarka alue on sittemmin laajentunut myös sisäreisiin ja takapolviin, erityisesti siihen vasempaan jalkaan, jonka liikettä hieroja jo viime viikolla sanoi laahaavaksi. Takaosa on muutenkin, no, jotenkin outo.

Poni myös voimakkaasti arkoo jokaista kaviota (täällä ei ole lunta), mikä takaa sen, että tallikäynneillä ei tehdä muuta kuin lääkitään ja ruokitaan.

Ja ihan kuin siinä mainitussa vasemmassa takajalassa olisi tänään tuntunut suhteellisen voimakas kaviopulssi. Kokeilin ainakin 10 kertaa ja ehkä kaksi kolmesta kerrasta pulssi tuntui ja lopuilla kerroilla ehkä ei.

Paneehan tämä aina välillä miettimään, että pitäisikö tässä tutkituttaa poni vai kenties omistajan pää. Vai olisiko sittenkin viisainta vain tilata Ruusalle Atrian rekka ja itse ruveta harrastamaan vaikka jotain kivaa ja rentouttavaa.

Palatakseni poniin, parina päivänä sillä on ollut myös räkäinen nenä. Ei sentään lämpöä tai turvonneita raajoja.

Silmä on kai vähän kipeä.

Mutta eilen rupesi ponin silmä rähmimään ja punoittamaan aika näyttävästi. Tänään se oli sen verran paremman näköinen, että annan sille mahdollisuuden parantua itsekseen. Jos silmä jättää tilaisuuden käyttämättä, lienee tohtorin kotikäynnin aika.

Toinen silmä on sentään ihan nätti.

Niin ja onhan se Ruusa myös lakannut syömästä muuta kuin heinää ja herkkuja. Mahanympäryksen perusteella poni ei varsinaisesti lisäenergiaa tarvitsekaan, mutta korpeaa heittää lantalaan kalliita yrttejä ja muita tällaiselle monivammaiselle ponille tarpeellisia lisäravinteita.

Mutta hei, tässäpä nämä ponitädin kuulumiset tältä erää. Niin että ei muuta kuin palaillaan.