maanantai 2. joulukuuta 2013

Luota aina vaistoihisi

Kesäkuussa 2012 vietin muutaman päivän Roomassa. Siellä luulisi olevan paljon muisteltavaa, mutta parhaiten minulle jäi mieleen Vatikaanin-oppaamme hokema always trust your instincts, luota aina vaistoihisi. Tuntui kuin hän olisi puhunut erityisesti juuri minulle.

Lausahdus iski niin syvälle tajuntaani ehkä siksi, että reissun jälkeen olin viemässä Ruusaa klinikalle. Se oli jo pitkään päästänyt silloin tällöin kuivan, yksittäisen köhäyksen. Vaistoni kuiskutteli ja lopulta huusi, että poni tarvitsisi klinikkatutkimuksia.

Vaan kuuntelin muita, kokeneempia, kunnaneläinlääkäriä. Vielä klinikkaeläinlääkärikin naureskeli huolelleni ja piti keuhkotähystystä vähän turhana.

Vakavaa keuhkoputkentulehdusta paranneltiin sitten monen kuukauden, monella eri klinikalla käymisen ja monen lääkekuurin ajan. Sittemmin ponin taudinruntelemista rööreistä löytyi myös henkitorven ahtauma ja tauti on epäilemättä myös herkistänyt keuhkot näille nykyisille ongelmille.

Olisiko ponini nyt terve, jos olisin heti kuunnellut vaistojani?

Tältä Ruusa näytti juuri ennen kuin siltä löytyi keuhkoputkentulehdus. Kesäkuussa vielä talvikarvaa... 
Ainoat asiat, joita poninomistaja-aikanani olen todella katunut, ovat ne tilanteet, joissa olen sivuuttanut vaistoni. Ja vaikka olen ollut poninomistaja vasta muutaman vuoden, näitä tilanteita on ollut tuskallisen paljon.

Kun G alkoi äksyillä, epäilin heti, että se on jostain kipeä. Kun se alkoi myös haukotella entistä enemmän, aloin epäillä mahahaavaa. Tallinpitäjän mielestä poni oli aivan normaali. Kun viimein rohkaistuin kuuntelemaan omaa vaistoani, ponin mahahaava saatiin hoidettua eikä se uusinut.

Kun G ensimmäisen kerran pukitti ratsastaessa niin, että putosin, epäilin heti, että sillä oli selkä kipeänä. Koskaan aiemmin se nimittäin ei ollut pukitellut eikä etenkään heittänyt minua kyydistä. Kun hieronta ei enää auttanut ja poni "säikkyi" ja sinkoili, vaisto kävi hyvinkin äänekkääksi.

Mutta kuuntelinko vaistoani vai kokeneempia hevosihmisiä? Kuuntelin niitä, jotka sanoivat "se vain pelleilee" tai "sillä on vain liikaa energiaa". Vielä klinikkaeläinlääkärikin oli sitä mieltä, että ponin selkä ei vaikuta kovin kipeältä - kunnes näki röntgenkuvat.

Musta kaunotar vielä terveiden kirjoissa, 22-vuotissyksynään.

Usein sitä on jouduttu aikamoisiin allikoihin, kun on toteutettu eläinlääkärin antamaa hoito-ohjetta kuin Suomi EU-direktiivejä. Mutta jos ohje tuntuu tyhmältä, se hyvinkin saattaa olla tyhmä.

Omistajan vaistoa ja vastuuta ei voi ulkoistaa kenellekään. Ei tallinpitäjälle, ei kokeneemmille hevosihmisille, ei edes eläinlääkärille.

Aina on niitä, jotka naureskelevat hevosenomistajan huolelle ja "turhille" klinikkareissuille. Aina on niitä, joiden mielestä kaikki hevosen äkillisesti ilmennyt hankaluus johtuu ensisijaisesti johtajuusongelmasta tai siitä, että hevonen "vittuilee".

Mutta omistajan pitää uskaltaa pitää omansa puolta. Jos tuntuu, että jotain on vialla niin yleensä on. 


2 kommenttia:

  1. Yhdyn jokaiseen sanaan 110-prosenttisesti! Johtajuusongelmat on nyt niin muotia, ettei muusta puhutakkaan. Eikä hevoset vittuile. Ne ilmaisevat itseään keinoin, jotka niillä on käytettävissä.

    Kiitos tästä kirjoituksesta! Ja tsemiä kaikille omaa intuitiotaan seuraaville.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huomasin, etten ole vastannut tähän kommenttiin ollenkaan! Pahoittelut siitä. Minäkin toivotan kaikille hevosenomistajille rohkeutta seurata omaa intuitiota. Se on usein oikeassa.

      Poista