Operaatio Kuinka huijata nirso poni juomaan

Viime viikolla Ruusan tallikaverille tuli samanlaiset mahaoireet kuin Ruusalle, mutta jokusen pykälän rajumpina. Maha kramppasi kovin ja se kakka, minkä ruuna sai pukerrettua ulos, oli epätavallisen tiivistä. Tyyppi oli pari päivää klinikalla ja palasi hiekkaletkutusten ym. jälkeen takaisin muuttuneena (eläväisempänä) miehenä.

Ruunan sairaalakeikka säikähdytti tädin sydänjuuriaan myöten.

Vielä samana päivänä tallin nurkkaan ilmestyi 25 kiloa seosmelassia, jonka tarkoitus olisi saada Ruusa himoitsemaan vettä. Lienee sanomattakin selvää, että Ruusa ei ruvennut himoitsemaan. Ensimmäisellä yrityksellä se suhtautui melassiveteen jonkin verran suopeasti ja joi hiukan. Toisena päivänä ei koskenutkaan.

Eipä mitään, plään cee (vai oliko tämä jo dee?) peliin. Täti marssi ruokakauppaan ja palasi mukanaan paketti kokonaisia pellavansiemeniä. Ensimmäinen pellavasatsi sai Ruusan vieroksumaan iltapuuroa tavallistakin enemmän. (Puuro ei uppoa, jos siinä on esim. desi liikaa vettä tai se on muuten epäilyttävää.)

Sittemmin noin joka toinen annos on uponnut. Ilmeisesti puuron koostumuksen lisäksi on olennaista, että tähtien asento on oikea.

Pellavan - ja merisuolan - lisääminen pöperöön tuntui alkuun auttavan. Ainakin yhdistettynä kevyeen päivittäiseen liikuntaan, johon poni tosin kahden reippailupäivän jälkeen menetti kiinnostuksensa täysin.

Ties kuinka monetta kertaa: the kipristely.

 Tiivistepökäleet ja mahan kipristely (vaihtelevalla lihasvoimalla) ovat kuitenkin palanneet.

Joulunpyhinä on ollut aikaa hioa strategiaa. Asiassa auttoi se, että osallistuin tallikaverin porkkanatilaukseen. Sain selville, että ennen "ihan ok" porkkana onkin nykyään Ruusan mielestä ihan ykkösherkku.

Operaatio "kuinka huijata nirso poni juomaan" onkin alkanut varsin lupaavasti.

Päivittäinen operaatio etenee seuraavasti:
1. Otetaan syvähkö ruoka-astia (tavallinen ämpäri on ilmeisesti epäinspiroivan muotoinen).
2. Täytetään astia laimealla melassivedellä.
3. Tungetaan sekaan niin paljon heinää kuin astiaan mahtuu.
4. Annetaan ponin syödä heinät.
5. Jäljelle jääneeseen veteen pannaan porkkanoita niin, että ponin on juotava vettä saadakseen porkkanat. (Miten niin ponien aivokapasiteetti ei riitä ongelmanratkaisuun?)

TA-DAA! Poni juo melassivettä.

Poni metsästää porkkana-aarretta.

Tänään operaatio onnistui jopa ilman vitosvaihetta: kun heinä loppui, poni joi veden.

Astian pohjalle jääneen lirun voi juottaa sille klinikalla käyneelle tallikaverille, jonka emäntä mieluusti osti puolet melassisiirapista. Ummetusähkystä selvinnyt tykkää melassivedestä niin, että juomisen päätteeksi vielä nuolee kupin puhtaaksi. Juo vaikka 15 litraa kerralla. Siinäpä prinsessaponille tavoitetta.