Väliaikatietoja satulasouvista

Viime satulapäivitykseen tuli hurja määrä kommentteja, joissa ehdotettiin mahdollisia ratkaisuja satulattomuuteemme. Potentiaalisimmaksi nousi Equipe-merkki, jossa paneelit ovat kuuleman mukaan lyhyet ja sopivasti muotoillut.

Tästä innostuneena heti varasinkin Satula.comista 15-tuumaisen Equipen sovitukseen. Kun menin penkkiä hakemaan, sitä ei sähköpostiin saamastani varausvahvistuksesta huolimatta kuitenkaan ollut paikalla.

Toisaalta vahinko ei ollut suuri, sillä nähtyään minut livenä myyjät totesivat, että tuskin olisin edes ottanut satulaa mukaani. Penkki on kuulemma niin miniatyyri, että edes Anna Kärkkäinen ei siihen tahdo mahtua. Ja minähän olen Anna Kärkkäisen rinnalla jykevä amatsooni. 

Kuvituskuvana jo kertaalleen nähty vuoden takainen ratsastusotos.

Satula.comissa kuulin jälleen kerran toteamuksen, että minun on turha katsella alle 16-tuumaisia satuloita. Sitä pienemmässä reisi heittää painopisteen liian taakse eli sinne, missä kantokykyä on vähiten. Tämä on oikeastaan pahempi juttu kuin että minun ja ponin välissä olisi hieman pitkäpaneelinen penkki, jossa painopiste on oikeassa paikassa ja paneelit kaartuvat niin voimakkaasti, etteivät osu koko matkalta selkään.

Vaikka alkuperäinen satulansovitussuunnitelma meni reisille, en lähtenyt Helsingistä tyhjin käsin. Sattui niin onnellisesti, että Satula.comissa oli juuri välityssatulana Henri de Rivel Austal, jollaista maahantuoja oli minulle Ruusan selkään suositellut mutta jota hänellä ei ole ollut riittävän pienenä sovitussatulana.

Tiesin kyllä jo 16,5-tuumaista satulaa katsoessani, että se olisi aivan liian iso Ruusalle. Otin sen kuitenkin mukaani, jotta pääsisin vähän eteenpäin satulahommassa. Satula-comissa myyjät arvelivat, että satulassa olisi riittävän kaartuvat paneelit, että paino ei menisi ihan taakse asti.

Henri de Rivel Austal 16,5 tuumaa, leveys W. Valkoinen teippi merkkaa viimeistä painoa kantavaa kylkiluuta. Teippi saattaa olla inasen edessä, mutta ei paljon.

No, sain taas havaita, että ihan näin helposti ei homma suju. HdR:n istuvuus oli melko lupaava, mutta paneelien pituudesta 5 viimeistä senttiä asettui viimeisten kylkiluiden takapuolelle. Ja koska ponin selkä kaartaa takapuolta kohti ihan yhtä jyrkästi kuin satulan paneelit, jokainen ylimääräinen sentti makasi lannerangan päällä. Satula jäi mielestäni myös hieman takapainoiseksi.

Kävin kyllä istumassa satulassa sen ollessa ponini selässä, mutta en altistanut poniani sille edes yhden varsinaisen ratsastuksen ajan.

Koska HdR-satulaa kuitenkin kuuleman mukaan saisi 35-senttisillä paneeleilla, houkutti päästä tunnustelemaan herkän perähipiäni reaktiota siihen. Onneksi ratkaisu tähän oli käden ulottuvilla. Nostin satulan curlyn selkään ja kah, sehän istui sille kutakuinkin kuin nenä päähän. Ei kun menoksi! 

Pääsimme testaamaan HdR-satulaa aika kivassa ilmanalassa!

Curly tuntui tykkäävän satulasta kovasti ja minustakin tuntui, että istuin siinä aika hyvin. Mutta maan pinnalle palattuani häntäluu jomotteli loppuillan - enkä edes ratsastanut varmaankaan kuin puolisen tuntia.

Eli toistaiseksi sanomme HdR Austalille ei. On toki mahdollista, että joku toinen saman merkin satula sopisi.

Ensin ajattelin, että ehkä häntäluuni ei vain ole valmis kontaktiin koulukupin kanssa. Sitten sain Satula.comista kokeiltavaksi toisen koulupenkin, jonka merkki on niinkin budjettiystävällinen kuin Amerigo (sentään tämä yksilö oli käytetty ja hintalapussa "vain" 2 550 e).

Amerigo on silkkaa samettia takapuolelleni, vaikka on 16-tuumainen kuppi. Okei, pieniä tuntemuksia häntäluussa oli ensimmäisten istumisten jälkeen, mutta huomattavan maltillisia.

Amerigo Vega Siena Special, 16 tuumaa, leveys XW. Ponillani on ilmeisesti Amerigo-selkä (ja minulla Amerigo-peppu). Painopiste tulee tässä aika kivaan paikkaan. Saisikohan tätä lyhennetyillä paneeleilla? 

Amerigossakin on Ruusalle liian pitkät paneelit, mutta ihan joka sentti ei tuntunut välttämättä osuvan Ruusaan. Päätin siis kokeilla ratsastaa satulalla. Yllätyksekseni poni ei moittinut.

Ratsastin vielä toisenkin kerran, jolloin Ruusa yltyi aika pommiksi. Koska tämä pommeilu saattoi johtua myös matkaseurasta (curly), kokeilin varmuudeksi vielä kerran. Ja jumankekka ei ole muuten ehkä koskaan poni liikkunut niin hyvin! Selkä nousi tosissaan ja raviin tuli ilmaa. Laukkakin sujui. Asiaan saattoi toki vaikuttaa se, että tällaisessa laatusatulassa on ratsastajan hippasen helpompi istua kuin karvareuhkassa.

Tietenkään tämä satula ei periaatteessa ollut vuokrattavissa, koska se on välityskappale. Satulan omistaja kuitenkin ystävällisesti suostui vuokraamaan sitä meille kuukaudeksi, joten olen nyt jonkin aikaa nauttinut Ruusa-ratsastuksista minulle täydellisessä satulassa. Se on ollut ihanaa.

Naapurin maneesissa. Jalustimet ovat ehkä reiän tai kaksi liian pitkät, koska hihnoissa ei ole enempää reikiä. 

Olen jopa käynyt Ruusan kanssa ensimmäistä kertaa ikinä maneesilla! Siellä Ruusa meni pätkiä tosi hyvin, mutta sitten vain pudotti selkänsä ja alkoi kipittää stressaantuneen oloisena. Toki on mahdollista, että se vain väsähti, kun ei ole tuota ratsastuskuntoa hirveästi.

Ruusa on käyttäytynyt Amerigo-aikana sen verran vaihtelevasti, että en ole vielä tehnyt päätöstä suuntaan tai toiseen. Välillä se on liikkunut hienosti, mutta välillä vähemmän hyvin. Poni on myös välillä kävellyt tarhassa karkuun, mikä on Ruusalta aika äärimmäinen protesti.

Kaipaisin ammattiapua sovitukseen, mutta Satula.comin satula-autosta ei ole kuulunut mitään. Tuskin ehdin tässä välissä roudata Ruusaa Helsinkiinkään kokeilemaan.

Jos jollekulle vielä jäi epäselväksi, itsehän siis olen Amerigoon aivan rakastunut.

Likajälkien perusteella näyttäisi, että satula kyllä osuu myös viimeisten kylkiluiden taakse.

Kaikessa tässä vielä rasittaa sekin, että myös Ruusan hengitys on pelannut vaihtelevasti. Oireilu ei vieläkään ole mitenkään dramaattista, mutta poni hengästyy tosi nopeasti ja tasaantuu vasta tallissa.

Olen hieman haluton ostamaan 2 500 euron satulaa, kun on hyvin epävarmaa, miten paljon Ruusa kykenee ratsastusurheiluun. 

Myös tuo karkuun tarhassa käveleminen huolestuttaa. Kiinnioton välttely voi toki johtua myös hengityksestä, kuukauden jatkuneesta inhalaatiolääkityksestä tai syystä X (kuten siitä, että Ruusan yhdestä hampaasta löytyi raspauksessa ensimmäistä kertaa kariesta, apua!).

Nyt kokeilussa on vielä Ventipulmin-kuuri, mutta se ei viikossa ole ratkaissut ongelmaa. Eläinlääkärin mukaan tällaisessa tilanteessa ei ole muita oikeita vaihtoehtoja kuin viedä poni klinikalle, missä sen keuhkoista voidaan ottaa näytteitä. Poliklinikka-aika on varattu keskiviikkoaamulle eli sitten toivottavasti nähdään, mistä on kyse ja mitä sille voi tehdä.

Kentättömän tallin syystodellisuutta.

Satuloista muuten vielä sen verran, että Pallurablogin Jennin vinkkauksesta surfailin yhdessä vaiheessa verkossa etsien Henri de Rivel -satuloita maamme rajojen ulkopuolelta. Ja sellainen muuten saa ihmisen aika raivoihinsa, jos ja kun on taipumusta hiiltymiseen.

Nimittäin HdR-satuloiden hinta muualla maailmassa on sellaista 500 - 1500 euroa uutena, ja täällä ne ovat tyyliin alkaen 2 500! Wtf! 

Alkuperäisen hinnan perusteella ei ole ihme, että niissä kuulemma on suurta yksilökohtaista vaihtelua. Meillä kokeilussa käväissyt yksilö oli hyvästä päästä, mutta jossain toisessa saman mallin satulassa saattaa kuulemma yhtäkkiä ollakin vaikka tosi huono selkärangantila. Ja sellainen pitäisi ostaa sokkona isolla rahalla. Jokin tässä nyt ei ihan täsmää.