keskiviikko 6. marraskuuta 2019

Muutoksen tuulia - etsinnässä pihattopaikka Turun seudulta!

Uuden tallipaikan etsiminen on aina hirveä stressi.

Olenkin ollut kovin tyytyväinen, että Ruusa-poni on voinut nykyisessä paikassa jo 3,5 vuotta niin hyvin kuin Ruusa-poni nyt kokemukseni mukaan voi voida. Ihmispuitteiden vaatimattomuus joskus talvikaudella rasittaa, mutta hevosten olosuhteet on mietitty nykytietämyksen perusteella mahdollisimman lajityypillisiksi. Ja pari vuotta olen vielä asunut itse ihan naapurissa.

En siis ole hirveän innoissani siitä, että joudun taas etsimään poneilleni uutta kotia.

Tähän ei liity sen suurempaa dramatiikkaa kuin se, että muutamme koko poppoo Uudeltamaalta Suomen Turkuun! Tai minä muutan Turkuun, ponit todennäköisesti on syytä sijoittaa jonnekin vähän vähemmän kaupungistuneelle alueelle. Eli syy muuttoon on varsin iloinen, uudet haasteet. Ne alkavat jo joulukuun alussa, jaiks!

Tarhat ovat nykyisen paikan ehdottomasti parhaita puolia.


Uudessa työssä sovittelen jalkaani aivan uuden kokoluokan saappaita. Uran kannalta tämä on hieno mahdollisuus, mutta toki siinä on se huono puoli, että aikaa poneille on varsinkin alun kiivaimmassa verkostoitumisvaiheessa entistä vähemmän enkä ainakaan heti pysty enää asumaan yhtä lähellä niitä.

Vaikka poniajan vähentyminen pelottaa, alkukiireiden jälkeen uusi työ voi hyvässä lykyssä tarkoittaa sitä, että voin alkaa etsiä kotia, jossa omat ponit näkyvät ikkunasta. Senhän tuossa vuosikymmenen päättöpostauksessa asetin seuraavan vuosikymmenen merkittävimmäksi ponitavoitteeksi.

Nyt minulla on ensimmäistä kertaa elämässäni työsopimus, johon ei ole kirjattu päättymispäivämäärää, mikä tuntuisi olevan lupaava askel kohti omatallisuunnitelman toteutumisen suuntaan.

Talonmyyntisivustoilta olen jo vakoillut, että Turun seudulla voisi olla saumaa aika ihanaankin yhteiseen kotiin ponien kanssa.


Mutta koska pitää olla realisti, ihan ensialkuun ei ole mahdollista toteuttaa ponit kotiin -haaveita. Siksi pitää ruveta siihen alussa kuvattuun prosessiin. Eli katsastamaan tallipaikkamahdollisuuksia (ja vuokra-asuntoja). 

Aiempien kokemusteni perusteella odotan melko tuskallista tehtävää. Onneksi ponit saavat majailla nykyisissä olosuhteissa niin pitkään kunnes löytyy meidän kaikkien tarpeisiin sopiva uusi koti. Ja siinähän voi mennä aikaa, koska kokemus on osoittanut, että aika harvassa paikassa toteutuvat kaikki tärkeimmät toiveeni.

Tallipaikassa aika lailla must olisivat nämä asiat: 

- Asianmukainen pihatto eli riittävän tilava, kaksiovinen pihattotila sekä sairaskarsinat, ja tietysti albertinkestävät aidat. Pihaton ei kuitenkaan tarvitse olla mitenkään hieno tai eristetty.
- Tallinpitäjä, jolle hevosten lajityypillisen elämän mahdollistaminen on tärkeää (samanhenkisyys tallinpitäjän kanssa on tallipaikkatyytyväisyyden kannalta huomattavasti tärkeämpää kuin yksityiskohdat).
- Täysihoito, johon voi luottaa.  Hinnan pitäisi sisältää vähintään heinä- ja väkirehuruokinnat, vesikippojen täyttö ja tarvittaessa puhdistus, ponien elintilojen siivous, loimitus tarvittaessa, ponien terveydentilan seuranta ja havaituista poikkeamista ilmoittaminen. Koska tuleva työni tarkoittaa pitkiä päiviä, en pysty entiseen tapaan hoitamaan ponejani. Tämä tarkoittaa, että myös lääkintätoimien pitäisi tarvittaessa hoitua tallin puolesta, minkä en toki odota sisältyvän tavanomaiseen tallivuokraan. Tätä blogia lukemallakin voi arvioida, että tallinpitäjän on hyvä varautua tämän tarpeen aktualisoitumiseen.
- Vähäsokerinen ja muutenkin laadukas säilöheinä - laatu tarkoittaa sekä hygieenistä että sisällöllistä hyvyyttä. Ja säilöllä en siis tarkoita säilörehua vaan esikuivattua säilöheinää.
- Heinäruokinta tiheästi, ei vapaata heinää - olen toki valmis hommaamaan ajastinportin, joka mahdollistaa ruokinnan kuudesti päivässä ilman että tallinpitäjän tarvitsee käydä paikalla sen useammin kuin jos heinää annosteltaisiin kolmesti päivässä.
- Aina puhdasta vettä saatavilla, myös talvella
- Kuivikkeena ei olkea, mieluiten turve (olki on ok, jos se on täysin pölytöntä, mutta sellaista olkea olen nähnyt tähän asti yhdessä tuotantoerässä)
- Iso tarha, jossa on varjoa ja mielellään myös vaihtelevaa maastoa - molemmat toteutuvat parhaiten metsätarhassa.
- Mahdollisuus saada molemmat ponit samaan tarhaan (ne ovat paita ja peppu) ja jos siellä on muita hevosia, lauman pitää olla sopuisa.
- Rautakengät sallittu - kengättömien pihatot eivät siis meille sovi.
- Kesällä Ruusalle mahdollisuus olla laiduntamatta (koska kaviokuumetausta)
- Kiltti (leikattu narttu)koira tervetullut mukaan (koska pitkät työpäivät)
- Lyhyehkö autoilumatka Turusta. Eli sellainen suunnilleen max. puoli tuntia. En tiedä vielä, mistä sopiva kämppä löytyy, mutta koska työpaikka sijaitsee lähellä Turun rautatieasemaa niin voimme alustavasti käyttää sitä mittatikkuna.
- Edullinen hinta. Perushoidon toivoisin löytyvän alustavasti sellaiseen max. 350 euron turpahintaan (alustavan tutkimisen perusteella tämä on Turun seudulla ihan mahdollista). Lääkitysavusta ym. olen toki valmis maksamaan lisähintaa. Lopullinen maksukyky ratkeaa tosin vasta kun oman asumisen hinta on selvillä.

Myös nämä olisivat melko korkealla toivelistalla, mutta jos muuten täydellinen paikka löytyy niin näistä voi vähän joustaa:

Hyvät maastot (tämä on oikeastaan aika välttämätön)
- Kenttä, jossa saa irtojuoksuttaa (tämä on siinä rajoilla, pystynkö enää olemaan ilman)
Joustavat aukioloajat, tai ainakin mahdollisuus olla tallilla suht pitkään iltaan, esim. klo 22 asti (olen kyllä viime aikoina aika tiukasti pyrkinyt siihen, että lähtisin kotiin klo 21 mennessä).
- Juokseva vesi, plussaa jos hanasta tulee myös lämmintä (jostain vettä on saatava)
- Varusteille lämmitetty tila (tämäkin on aika tärkeä, koska esim. rasvat muuten jäätyvät ja nahkavarusteet homehtuvat)
- Albertille painikaveri
- Kesällä Albertille laidunmahdollisuus 
- Mahdollisuus säilyttää traileria tallin tontilla
- Kiva talliporukka, joka ei katso kieroon naksutinkouluttajaa.

Curly ei muuta mukana. En tiedä, onko mitään mahdollisuutta löytää tällaisia tarhoja mistään muualta. Tosin nyt kun tallinpitäjämme on etsinyt porukkaan uutta ruunaa, paikkaa katsomaan tulleet ovat pääosin kauhistuneet näitä tarhoja. Meistä ne ovat huiput.



Minusta suurin osa ykköslistan laatuasioista on ihan hevosen perustarpeita. Vain muutama kohta on listalla Ruusan erityistarpeiden vuoksi, täysihoito tulevan työni vaatimusten vuoksi ja tiukka budjetti siitä syystä, että minulla on poneja kaksin kappalein. Vaikka palkkani nousee, niin tekevät myös elinkustannukset, eli ostovoima ei loppujen lopuksi kovin merkittävästi kohene.

Suurimman osan listan asioista voi toteuttaa muutenkin kuin hienoissa tai kalliissa puitteissa, vaan esimerkiksi lyhyet ruokintavälit ovat enemmänkin järjestelykysymys. Minun viihtyvyyteni ei vaadi kiiltäviä pintoja vaan sen, että ponini voivat hyvin. Se on mahdollista ulkoisesti varsin vaatimattomissakin olosuhteissa. Eli esimerkiksi pieni kotitalli käy mainiosti.

Ponithan ovat ongelmattomia (poislukien tiheä eläinlääkäritarve), rokotettuja, säännöllisesti madotettuja ja vastuuvakuutettuja.

Omasta ongelmattomuudestani olen ehkä jäävi sanomaan mitään, mutta omasta mielestäni olen ihan tolkullinen ja tulen toimeen niin hevosten kuin lajitovereidenkin kanssa. Ponien mukana tontille pelmahtava ihmismääräkin on varsin maltillinen, tällä hetkellä yksi. (Pidätän oikeuden etsiä hoitajaa, koska sellainen voisi olla tarpeen.)

Jos siis tiedossa on tarpeisiimme sopiva uusi koti, pyydän vinkkaamaan!

Myös saa vinkata kohtuuhintaisista pienistä vuokra-asunnoista kävelymatkan päässä Turun keskustasta - sellaisista, joihin asumisoikeus järjestyisi myös pienelle ja kiltille, kerrostaloelämään tottuneelle aikuiselle koiralle. Koirallisuus ei varsinaisesti ole valtti ex-pääkaupunginkaan vuokra-asuntomarkkinoilla.

P.S. Tästä kaikestahan seuraa se, että näissä kuvien maisemissa on tilaa uudelle asukkaalle, jonka pitäisi olla ruuna. Ruunan mukana pitäisi tulla kukkahattuhenkiseen porukkaan sopiva ja itsehoitojärjestelyyn sitoutuva ihminen (heinät kuitenkin annetaan tallin puolesta). Tietääkseni paikka ei vielä ole mennyt. Ja vuokra-asuntokin voisi sopivalle henkilölle järjestyä kolmen kilometrin päästä tallilta, kun se muuttoni jälkeen tyhjenee. Asunto on pikkuruinen yksiö, mutta muuten kiva ja merkittävän edullinen (ellei vuokra sitten vuokralaisen vaihtuessa merkittävästi nouse). Tässähän on maneesitallejakin muutaman kilometrin säteellä kuusi eli monenlaisia tallipaikkavaihtoehtoja riittää.

6 kommenttia:

  1. Oi kivaa! Tervetuloa Turkuun! Me asutaan tässä ihan kupeessa 😎

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Turkuun on kyllä kiva päästä. :)

      Poista
  2. Tervetuloa Turkuun. 😎 t. 2km Turun rajalle 😁

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Turussa on oikeastaan aika monta jollain tapaa tuttua ihmistä jo valmiiksi. :)

      Poista
  3. Tervetuloa Varsinais-Suomeen! Mä en ole Turussa asti vaan sukkuloin Paimio-Salo väliä (työ & heppa Salon puolella), mutta Turussa käyn joogailemassa ja töiden puolesta melko säännöllisesti :)
    Pihattopaikoista ei ole itsellä hirveästi hajua, pari paikkaa jotka ei täsmää kriteereihin hinnan / muiden puitteiden puolesta. Tämmöiseen Face- ryhmään kannattaa liittyä (ei ainakaan osunut silmään että olisit siellä tuoreeltaan ilmoitellut) https://www.facebook.com/groups/649673251731150/ . :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos toivotuksista ja tuosta ryhmävinkistä, laitoin sinne heti liittymispyynnön.

      Voi olla, että ihan helposti ei löydy kriteerit täyttävää paikkaa. Muuten varmaan aika monessa olisi ihan sopivaa, mutta tuo heinäasia tuntuu tökkäävän. Joko on vapaa heinä tai 3 kertaa päivässä, ja kumpikaan vain ei käy. Albert nyt voisi ollakin vapaalla heinällä, mutta Ruusa ei. Ja kolmesti päivässä heinäruokinta tietää joko sitä, että maha on liikaa tyhjänä, tai sitä, että heinää tulee määrällisesti liikaa, jolloin ongelma on sama kuin vapaalla heinällä.

      Poista