tiistai 19. toukokuuta 2020

Kyllä ratsastus on ratsastavan ihmisen parasta aikaa

Kyllä se vain niin on, että ratsastaja tarvitsee ratsastusta.

Minullehan kävi hiljan niin, että päädyimme ainoan ratsastusikäisen ponini kanssa yhtä aikaa vapaalle. Minä lomautuksen ja palkallisen loman takia, poni itse aiheutetun vammautumisen. Molemmat lomat kestivät suunnilleen saman ajan.

Vaikken ole Ruusa-ponilla paljon ratsastellut normaalistikaan, parin selässäistumiskerran poistuminen viikko-ohjelmasta samaan aikaan vapaa-ajan ekspontentiaalisen lisääntymisen kanssa otti yllättävän koville. 

Muistin taas, miten paljon raskaampi ihminen on ei-ratsastava kuin ratsastava minä. Sekä omalle itselleni että muille elämäni osallisille. Parissa viikossa normaalistikin hieman vallitseva takakireys alkoi tosissaan kiristää ja ulosantini virittyi turhan useasti valitustaajuudelle.   

Kiristelyistä johtuen ryhdyin poikkeuksellisiin toimenpiteisiin. Siis korostamaan kaikille, miten paljon kaipasinkaan ratsastusta, ja ihan suoraan kyselemään, josko joku hevonen olisi liikutusta vailla. Kalasteluni tuotti kuin tuottikin tulosta, tosin vasta viimeisen lomaviikon lopussa. Mutta otinkin sitten heti kaiken irti ja ratsastin neljästä päivästä kolmena, samalla hevosella kaikki.

Uudet lainakorvat ja -kaula.


Olo oli jo ensimmäisen satulassa istumisen jälkeen erilainen. Ihan kuin aurinko olisi alkanut paistaa päänkin sisällä. 

Nopeampaa ja halvempaa kuin terapia! 

Jopa ihan vaan maisemien katselu kävelevän hevosen päällä istuen piristää kummasti mieltä. Ja koulujumppa vasta virkistääkin. Vaikkei edes menisi erityisen hyvin. Ja mainittu kouluratsastelu on mennyt vieläpä siihen malliin, ettei ole tarvinnut kauheasti hävetä omaa toimintaa. Ei, vaikka ensimmäisellä kerralla kentän laidalla oli peräti kolme silmäparia ihan varta vasten hakemassa viihdettä ratsastusesityksestämme. 

Tai no, olen kyllä vähän hävennytkin, nimittäin siinä vaiheessa, kun sain kuvia esityksestämme. On ilmeistä, että jo kerran radikaalisti remontoitu istuntani on kovaa vauhtia kallistumassa kohti uutta täyskatastrofia. 

Onneksi samalla tallilla vaikuttaa tunninpitokykyinen henkilö, joten ensiapu oli lähellä. Olemme lainakaverin kanssa ehtineet siis jo kerran tunnillekin. Kylläpä teki hyvää! Jännästi hevonenkin liikkuu reippaammin eteen, kun ratsastaja ei sitä istunnalla jarruta. 

Niin tai näin, jospa yrittäisin kiireen ja stressin keskelläkään olla säästämättä aikaa siitä, mikä tuo voimia eikä syö niitä. 

Uudesta tuttavuudesta en nyt toistaiseksi kirjoita tai laita kuvia tunnistettavasti, sillä en ole vielä saanut tilaisuutta kysyä sen omistajalta, saanko niin tehdä. 

6 kommenttia:

  1. Kyllä se niin on, että vaikka kuinka harmittaisi ja ketuttaisi ennen tallille menoa tai ratsastusta, niin kyllä se mieli on aina parempi sen jälkeen <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä! En tiedä mikä siinä ratsastamisessa on, että se on niin ylivertaista hommaa. Mikään muu vain ei korvaa sitä.

      Minulla ei ole oikein koskaan sellaista fiilistä, ettei huvittaisi ratsastaa. On tietysti joskus, mutta ei se koskaan kauan kestä.

      Poista
  2. Just noin miten Anu sanoi - vaikka joskus ei huvittaisi niin yleensä hevosen selkään kiipeäminen kannattaa :) ihanaa että olet päässyt lainahevostelemaan! Miten Ruusan tilanne, onko "osumaa" ottanut jalka jo paranemaan päin?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, hevosen selkään kiipeäminen parantaa yleensä aina mielen (joskus kyllä minulle tulee ahdistus, jos menee tosi huonosti tai hevonen ei tunnu ok:lta). Jo tallilla käyminen piristää kummasti, mutta ratsastus on omaa luokkaansa mielialan kohottajana.

      On vähän vaikea sanoa, miten Ruusa on toipunut. Välillä jännetuppi on aivan normaali ja välillä hitusen paksumpi. Mutta tuntuu, ettei siihen hirveästi vaikuta liikunnan määrä, joten olen nyt lisännyt vähitellen ravin määrää. Muutaman kerran olen ratsastanutkin, mutta tuntuu että ponilla on nyt jotain muuta ongelmaa meneillään, on kovin jännittynyt ja räjähdysaltis. Epäilen mahakipua.

      Poista
    2. Voi Ruusa :( Toivon että ongelmat helpottaisi, että pääsisitte nauttimaan kesästä yhdessä <3

      Poista
    3. Toivotaan! Aina sen kanssa on jotain. Luulen, että erittäin voimakas kiimakin on vaikuttanut. Eilen oli jo rauhallinen, tosin se oli myös äkillisestä lämmöstä uupunut.

      Poista