maanantai 5. kesäkuuta 2017

Ekaa kertaa laitumella!

Ruusa on yleensä elänyt täyspäiväistä laidunelämää noin toukokuun puolivälistä lähtien. Tänä vuonna totutus on kuitenkin katkennut pakkasöihin ainakin kahdesti ja nyt kesäkuussakin on ollut alle viiden asteen öitä. Kaviokuumeriski on liian iso otettavaksi.

Mutta lauantaina se onni viimein koitti, Albertin ensimmäinen laidunkokemus. Toki se ensalkuun oli vain noin 20 minuutin mittainen, mutta iloa riitti siitäkin hetkestä.

Olenko ehkä vähän nätti?

Erityisen innostunut oli Albert, joka totesi laitumen olevan erinomainen paikka käytellä pitkiä kinttuja. Loppuvaiheessa Ruusa sai sellaisen ns. kilarilaukkakohtauksen, että Albertia alkoi jo ihan hirvittää. 


Ponien riemukasta laukkailua katsoessa alkoi ihan naurattaa, mutta erityisen ilahduttavaa oli nähdä erästä toista askellajia. Onhan Albert tarhassakin ravaillut, mutta se on ollut nöpöhölkkää, josta varsan askellajien laadun arviointi on ainakin tavistädin silmälle mahdoton tehtävä. 

Heti nurmelle päästyään pikkuorhi alkoi kuitenkin ravata. Jalat alkoivat kunnolla nousta ja ihan kuin askeleeseen olisi tullut vähän joustakin. Vau!

Olen tuleva kouluratsu.
Tai ehkä sittenkin vaunuhevonen?


Harmi, että keskityin ottamaan still-kuvia (siinäkin kehnosti onnistuen) enkä saanut ravista videota. Sunnuntain laidunkerralla Albert keskittyikin sitten laukan ja katapulttihyppyjen harjoitteluun, joten en saanut ravivideota vieläkään.



Kunpa nyt säät sallisivat laidunharjoittelun nousujohteisen harjoittelun. Tällä menolla varsinainen laidunkausi alkaa ehkä heinäkuussa.

Vuorokauden ympäri laiduntamista ei välttämättä tänä kesänä järjesty (ainakaan ellei ruoholle ilmaannu otollisempaa kasvuolosuhdetta), mutta ainakin puolipäiväisen pitäisi onnistua. Etenkin, jos Ruusa suostuu ottamaan ruunan taas porukoihin.

Toiveissa olisi, että uskaltaisimme jossain vaiheessa kesää poistaa loputkin sisäraja-aidat. Laumojen yhdistämisessä hirvittää eniten se, miten kipakka mammatamma tulee toimeen lauman vahvaluontoisen matriarkan kanssa.

Laumalaidunnus olisi sitä oikeaa hevoselämää, mutta pääasia tietysti on se, että ylipäätään pääsee laitumelle.


Laiduntaminenhan on yksi hevosen isoimmista perustarpeista. Ja, toisin kuin yllättävän usein luullaan, siinä tarpeessa ei ole kyse pelkästään eikä edes ensisijaisesti ravinteikkaasta tuore-eväästä.

Kun hevonen käyskentelee turpa maassa parhaiden korsien perässä ja nyppii ruohotupsuja, se on onnellisimmillaan. Etenkin, jos sen saa vielä tehdä kivassa porukassa.

Vaikka ponit eivät todennäköisesti pääse kokopäivälaitumelle, on minusta tärkeää antaa niille mahdollisuus edes osapäiväonneen. Kun ei (ainakaan toistaiseksi) ole terveydellistä estettä. Varsalliselle tammalle ruoho on tietysti olennainen myös ravinnonsaannin kannalta.

Murut.


P.S. Tänään on Ruusan 6-vuotissynttärit!

11 kommenttia:

  1. Onnea ihana Roosa! Nyyti

    VastaaPoista
  2. Eiku Onnea ihana Ruusa! :) Nyyti( just lomansa aloittanut ja sen tarpeessa)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D Kerron onnittelut eteenpäin! Ruusan synttäripäivänä oli kyllä niin huono sää, etteivät päässeet edes laitumelle. Täytyy paikata tilanne tänään.

      Poista
    2. Niin ja erinomaista lomaa! Jospa säätkin tästä paranisivat.

      Poista
  3. Voi että mikä komistus - ja polvi tosiaan nousee!

    Olen ihan samaa mieltä kanssasi, laiduntaminen ei ole pelkkää ahmimista vaan yhdessä tois(t)en hevosen kanssa se on myös tärkeä sosiaalinen tapahtuma. Ollapa ympärivuotinen laidun!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja onnittelut Ruusalle! :)

      Poista
    2. Kiitos onnitteluista ja kehuista! Laitumella on hevoselle kyllä paljon merkityksiä. Siksi vähän surettaa, kun kuulee, että laiduntaminen on korvattu niitetyllä tuoreella. Siinä jää kuitenkin koko laiduntamiskäytös toteuttamatta.

      Poista
  4. Aivan käsittämättömän suloisia kuvia. On todellakin hienon näköinen varsa, upeat liikkeet sillä. Varmasti tulee todella laadukas harrastuskaveri noin upeasta pienestä herrasmiehestä.

    Ja onnea ihanalle Ruusalle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Eiköhän Albertista tule ihan komea. Laatua on varmasti. Luonne on kyllä tässä vähitellen paljastunut sen verran reaktiiviseksi, että katsotaan, tuleeko siitä ihan tätiponia... No, on se onneksi aika rohkea kuitenkin.

      Poista
  5. Myöhäiset onnittelut Ruusalle! Aivan ihania kuvia ja niin kauniit kuvauskohteet. Tykkään kovasti tästä sun blogista, kirjoitat niin kivalla tyylillä ja mielenkiintoista tekstiä. Nyt kun on vielä varsakin, niin blogin taso sen kun vaan paranee!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos onnitteluista ja kivasta palautteesta! Varsa kyllä epäilemättä parantaa minkä tahansa blogin tasoa, etenkin jos se on niin kuvauksellinen kuin pikku-Albert. Pitää taas viikonloppuna ottaa uusia kuvia, varsa on taas kasvanut kovasti ja sen kuin vaan komistuu.

      Poista