keskiviikko 27. huhtikuuta 2016

Tunti nro 2: kohti tasapainoa (ja hieronta)

Huolimatta kohtalon heittelemistä kapuloista rattaissa pääsimme Ruusan kanssa tiistaina osallistumaan toistamiseen yhteiselle ratsastustunnille. (Ks. osa 1)

Ja taas sai täti hämmästyä. Poniahan pystyy jo ihan ratsastamaan!  

Ei se missään ns. periksessä liitele menemään, mutta nyt alkoi löytyä muuten varsin reipashenkiseen menemiseen vähän tasapainoa. 

Ruusahan on tähän asti ollut aika lailla sitä mieltä, että vauhti korvaa tekniikan. Nyt saimme kuitenkin tehtäväksi himmata vauhtia. Tällä tapaa on tarkoitus saada poni löytämään ergonomisempi tapa liikkua ratsastajan alla. Kun poni ei pysty pitämään itseään pystyssä kipittämällä, sen pitää enemmän miettiä, miten jalkojaan ja ruhoaan asettelisi. 

Ratsastajan tehtävä oli auttaa ponia jämäkällä keholla, kannatella epävakaata ratsua omilla keskivartalon syvillä lihaksilla. Siis niillä samoilla, joilla tapahtuu jo mainittu hidastuskin. Lisäksi piti myös asettaa ponia, koska menimme ympyrällä. On siinä yhdelle puskaratsuttajalle ihan riittävästi tekemistä.

Sitten tuli se ihmetys: poni tosiaan alkoi ravata huomattavasti rauhallisemmin ja paremmassa tasapainossa. Välillä haki itseään ihan oikeaan asentoonkin. Kyllä peräänanto sieltä tulee, uskoi Mia, ja hänestä Ruusan on ihan helppo sellaisessa liikkuakin. 

Arkistokuvaa... Olen antanut Ruusalle aina namia selkäännousun yhteydessä, jotta poni suhtautuisi siihen myönteisesti. Nyt on kuitenkin tultu pisteeseen, jossa namitus ei voi jatkua, sillä naminhimossaan poni vääntää itsensä sellaiselle mutkalle, että on lähellä kaataa itsensä.

Poni kuuntelee hyvin ratsastajaa ja hyväksyy ohjastuntuman, sen suu toimii toivotusti. Ratsastus on myös ponin mielestä ihan kivaa. Puskatason tuupparin on aika komeaa kuulla ammattilaiselta itse sisäänratsastamastaan ponista tällaisia kommentteja. 

Ainakin minulle nämä asiat ovat olleet ponin ratsutaipaleen alussa prioriteetti numero yksi: että ratsunalku suhtautuu tehtäväänsä positiivisesti, ilman jännitystä. Kun perusta on tehty hyvin, sen päälle voi rakentaa mitä vaan. 

Ehkä Ruusasta sittenkin vielä tulee oikea ratsu.

Jos ei muuta niin pääkoppa ponilla on ainakin kohdillaan. Tälle tunnille otin Ruusan selkään - ensimmäistä kertaa ikinä - mukaan raipan. Ruusan mielestä se oli ihan sama. Paitsi sen kerran kun pienesti käytin raippaa. Silloin poni esitti oppikirjamaisen reaktion. 

Valitettavasti tunnista ei taaskaan ole kuvamateriaalia. Olisi ollut kiva itsekin saada videota, kun poni tuntui lopussa niin kivalta. 

Ensimmäisissä raveissa Ruusa kyllä tuntui ihan joltain muulta kuin hyvältä. Poni ravasi niin selättömästi, että liike tuntui epäpuhtaalta. Reipas laukkailu ympäri kenttää onneksi paransi tilannetta sen verran merkittävästi, että tunti (tai siis max. puolituntinen) saatiin vedettyä kunnialla läpi.

Poni venytteli tällä tavalla vähän väliä.
Ehkä se on niin fiksu, että yritti auttaa hierojaa.
Ruusalla oli selvästi lanneselkä kipeä. Mian mielestä jumi vaikutti siltä, että poni on kylmettänyt selkänsä. Ja itse asiassa poni onkin seissyt harjatessa hassusti sen jälkeen, kun eräs nimeltä mainitsematon poninomistaja oli perjantaina jättänyt eläimensä kuurosateisiin ilman takkia.

Koska tallillamme onnekkaasti vaikuttaa hevoshierojaopiskelija, päästiin heti tuumasta toimeen. 

Nelli hieroi Ruusan tänään. Ja totesi, että selässä tosiaan oli aikamoiset jumit. Samaten pakaroissa - ja ne selän jumitkin sijaitsivat juuri siinä kohdassa, mihin pakaralihas kiinnittyy. Koska polvia ympäröi kosketuskieltoalue, päättelimme, että ainakin osasyy jumituksiin on nyt taas kerran polvien kipeytyminen. Myös kaviobalanssi on edelleen aivan persiillään. 

Niin tai näin, hieronta taisi olla Ruusan mielestä ihan jees. Toivottavasti poni saa siitä apua. Uskon näin, sillä Nelli on hieronut Veeraakin pari kertaa ja Veera on kyllä sen jälkeen ratsastuksessa ryhdistynyt.

10 kommenttia:

  1. Voi kuinka ihanaa, että ootte Ruusan kanssa päässeet ratsastuksen makuun. Oon niin ilonen sun puolestas!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :) On se kyllä huippua, että pääsee vähän välillä tekemisen makuun. Ja kun oma taso on puskatasoa niin tuntuu aika hienolta, että poni toimii. Järkyttävän raakahan se on, mutta kuitenkin edistystä tapahtuu.

      Poista
  2. Kuulostaa niin hyvälle, olisi tosiaan kivaa nähdä vähän materiaalia jossain vaiheessa. :) Ja niinkuin Liisakin sanoi; kiva lukea, että olette päässeet jo vähän tekemäänkin.

    Mie seilaan Ripen kanssa jossain reippaan vauhdin ja hitaan vauhdin rajamaastoilla ja koetan löytää sopivaa liikkumistapaa. Vaikeaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Todellakin täytyy saada sitä materiaalia. Nyt on ollut vähän hankalaa saada mitään ratsastusmateriaalia, kun vakiokuvaaja luuhaa muilla mailla.

      Olisi edellisen tunnin oppilas varmasti kuvannut pienen pätkän, jos olisin muistanut pyytää ennen kuin hän ehti lähteä kentältä. No, nyt hän tietää, että sellaista toivon, ja toivottavasti ehtii seuraavalla kerralla pikkuisen filmata. Joskus Miakin on kuvannut opetuksen lomassa, mutta Ruusan lyhyet tunnit vaativat sen verran keskittymistä, että en halua pyytää opea vielä kuvaamaankin.

      Tunnit tulevat kyllä niin tarpeeseen. Ja selvästikin meillä on ihan oikea ope, koska tuntuu, että molemmilla kerroilla on tullut edistystä. Mia on niin kokenut ratsuttaja itsekin, että tietää, mitä milloinkin kannattaa tehdä.

      Poista
  3. Voi selkäjumiset ponimme! Ruusa ainakin nauttii käsittelystä :) Hienoa, että pääsitte tunnillekin. Elämän pieniä suuria hetkiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elämän pieniä suuria hetkiä todellakin. Ja ilmeisesti hierontakin tuntui ihan hyvältä. Ruusaa ei olekaan pariin kolmeen kuukauteen käsitelty millään tavalla. Osteopaatin kanssa olen yrittänyt sopia aikaa pari kuukautta, mutta ei ole löytynyt molemmille sopivaa aikaa.

      Voi tosiaan näitä meidän selkäjumisia - ja allergisia - ponejamme.

      Poista
  4. Vääntyilystä: Ani hieroessa saattaa koittaa näyttää vähän että mistä pitäis ottaa. Että Ruusa voi venkoillen kääntää itteensä niin että tuntuu parhaiten osuvan sinne kipeeseen paikkaan. Ja Ani ainakin just tarjoaa sitä paikkaa taikka pysähtyy kun "tekee kutaa", reaktio ei ole että väistäis. Ani myös venyttelee niiaamalla etujalat suorana. :)

    www.prosessiratsastaja.blogspot.fi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin tulkitsin, että jotenkin poni tuolla yritti saada hierontaa jotenkin tehostettua. Välillä reaktio oli kyllä myös äkäinen. Riippuu varmaan vähän jumista, onko sen hierominen kivaa vai tuskallista. Tietää omastakin hieronnasta, että joskus tuntuu makealta ja joskus tekee vain mieli huutaa.

      Anin venytys kuulostaa tutulta. Ruusa tekee sen usein etujalat ristissä, venyttää tosi alas. :)

      Poista
    2. Joo, totta muuten, jalat on Anskullakin ristissä venytysniiauksessa. Siitä kun sais joskus kuvat napattua :)
      On ne niin hassuja ja ihania :D

      Poista
    3. Hassuja ja ihania tosiaan. Ponit! <3

      Poista