lauantai 14. maaliskuuta 2020

Huomenna se tapahtuu, muutto

Jaiksista, huomenna koittaa kauan jännitetty päivä. Nimittäin ponien muutto. Pysyvältä ponimuutolta olenkin säästynyt jo melkein neljän vuoden ajan (Alberthan kyllä pari vuotta sitten kävi kesäsiirtolassa.)

Nyt, kun viimeisiä tunteja nykyisessä paikassa viedään, olo tuntuu aika haikealta. Oikeastaan vasta kotikandidaatteja katsastaessani tajusin, miten hemmoteltuja me, erityisesti ponit, olemme olleet nykyisessä paikassa. 

Tällaista se usein on, mutta ei suinkaan aina.


Juu, puitteet ovat ihmisille tosi karut ja kieltämättä joskus vaakasuorassa kaatosateessa lahkeet sadehousujen alla litimärkinä raahautuessa on tuntunut, että voisi sitä muutenkin harrastaa.  Mutta poneille nykyinen paikka on melko lähellä ihannetta.

Ainoa ponien hyvinvointia rajoittava tekijä on ollut laumadynamiikka. Tämäkin koskee vain Ruusaa, jonka suhde curlyyn ei lievästi sanottuna ole kovin lämmin. Toisaalta kun tilaa on se 1,5 hehtaaria, on mahdollista pitää hajurakoa vastenmieliseen laumatoveriin.

Tarha on ollut yksi suurimmista syistä siihen, että en ole lähtenyt hötkyilemään itselleni hienompia puitteita ennen kuin tallimatka piteni 3 kilometristä 140:een. 

Sama hevonen, joka on Ruusan inhokki, on Albertin suosikki.


Nykyisellä tallilla olosuhteet on saanut muokata aika lailla juuri sellaisiksi kuin Ruusa-ponin rajoitteet ovat vaatineet. Muutenkin on ollut kirjaimellisesti vapaata. Ei esimerkiksi ole ollenkaan tavatonta, että pihaan saapuessaan kohtaa hevosen vailla rajoitteita.

Tämän ponitalouden jäsenistä vapaudesta on saanut nauttia enemmän Albert, jolle irtonaisena hengailu on ihan arkipäivää.

Tänäänkin kävimme vielä vetämässä pienet metsäseikkailut, kun vielä pystymme. Ruusa oli matkassa riimussa, Albert vapaana milloin käyskennellen ja milloin puiden lomassa pukkilaukaten. Näytti olevan hauskaa. Epäilen, että uudessa paikassa ei tällaiseen ilotteluun ole tiloja.


Tarhassakin mahtuu leikkimään. Linkki videoon

Tietenkin tämä tällainen hevosenpito on aika harvinaista eikä isoilla talleilla edes turvallisuussyistä mahdollista. Joten nyt täytyy opetella taas käyttäytymään kuten ns. normaalit hevosihmiset. Albertin liikutuskin pitää miettiä nyt vähän tarkemmin.

Pikkutarhan plussapuoleksi odotan, että poneilla lienee ihmisohjatussa liikunnassa enemmän virtaa kuin nykyisin. Tai katsotaan nyt, onko tämä plussa vai rasite.

Etukäteen arvioituna ponien pienentyvä elintila on uuden paikan ainoa miinus.

Odotukseni esimerkiksi talli-ilmapiirille ovat korkealla, sitoudunhan itsekin allekirjoituksellani ylläpitämään siellä mukavaa ilmapiiriä. Sopimuksessa on mainittu myös hevosten oikeudet, joihin kuuluu muun muassa reilu ja hyvä kohtelu. Tähänastiset kohtaamiseni tulevan tallinpitäjän kanssa ovat vahvistaneet käsitystä, että mainitut sopimuspykälät eivät ole vain kirjaimia paperilla.


Linkki videoon

Ihmisnäkökulmasta puitteet paranevat. Erityisen paljon odotan siltä, että neljän vuoden tauon jälkeen kotitallimme pihassa on oma, iso ja hyväpohjainen kenttä. Samassa pihassa sijaitseva kenttä on oikeastaan ollut ainoa "luksus", jota todella olen näiden neljän vuoden aikana kaivannut.

Omasta näkökulmastani miinus on, että uudelle tallille on 40 minuutin ajomatka eli jos ehdin tallille neljästi viikossa niin täytyy olla tyytyväinen. Apukädet olisi kiva löytää, vaan taitavat olla lottovoittoa ihmeellisempi ilmestys, kun ei ole tarjota varsinaista ratsua. 

Täytyy toivoa, että ponit eivät liikaa tyrmisty tarhansa pienentymisestä. Muuttostressiä onneksi lievittää se, että saavat tutustua uusiin huudeihinsa kylki kyljessä. Olen myös varannut molemmille tuubin omepratsolia, jota annostelen pieninä nökäreinä taittamaan stressimahailun pahinta terää. (Enemmän aiheesta vanhassa postauksessa.)

P.S. Kiitokset kaikille edellistä kirjoitusta kommentoineille! Teksti oli muotoiltu tahallaan vähän provosoivaksi, jotta se herättäisi keskustelua, ja keskustelua tuli. Erityismaininta siitä, että keskustelu pysyi asiallisena.

12 kommenttia:

  1. Sopiiko kysyä että mihin suuntaan Turusta katsottuna ponit muuttavat?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sopii kysyä. Paimioon asti jouduimme menemään. Tosin seuraava varteenotettava paikka olisi ollut vielä kauempana. Ilmeisesti Turun seudulla ei ole liikatarjontaa pihatoista, tosin missäpä olisi.

      Poista
    2. Paimio on kaunista seutua, itse siitä kuljen ohi viikottain useamman kerran ja ystäviäkin asuu siellä :) Onko millaiset maastot tallin lähellä?
      Jos joskus kaipaat vaikka ponien talutteluseuraa tms, niin mua saa kysellä mukaan. Viime aikoina tullut harrastettua metsälenkkejä maastakäsin sellaisen 112cm korkean poniinin kanssa :D

      Poista
    3. haa, nyt kiinnostaa todella paljon mihin Paimioon? :D oma heppa asuu kyllä Salon puolella ihanalla pikkutallilla, mutta asustelen itse Paimiossa ja toki zuumailen aina lähiseudun talleja "sillä silmällä" :)

      Poista
    4. ja vielä - hurjasti onnea muuttoon! :)

      Poista
    5. Hei Cee, kuulostaa ihan mahtavalta! Juuri mietin, että olisipa kiva kun olisi joku, jonka kanssa voisi lähteä molempien ponien kanssa tutustumaan maastoihin. En tiedä niistä vielä paljonkaan, mutta tallinpitäjän sanojen mukaan pitäisi olla reittiä. Nyt en tiedä, onko juuri tämä korona-aika oikea uusille ihmiskontakteille, mutta aivan ehdottomasti ollaan yhteyksissä aiheesta!

      Ja Annika, en osaa kovin tarkasti sanoa, missä päin Paimiota tämä talli on, kun en tunne aluetta. Ihan keskellä peltoa ainakin! :D Tallien nimet olen päättänyt jättää julkaisematta monestakin syystä. :)

      Poista
    6. Joo, tää korona saattaa omat työkuviotkin sotkea tässä tehokkaasti, jos pahemmaksi menee... Huokaus.
      Mutta laitan sulle viestiä instassa, niin helpompi sopia kuin täällä, näitä kun luen käytännössä vain töissä, sitten kun on hiljaista :)

      Poista
    7. Joo mulla on pari arvausta, mutta kattelen instassa sitten näyttääkö maisemat tutuilta :D Paimiossa on toki myös paljon talleja mitkä ei ole itselle tuttuja millään tasolla.

      Poista
  2. Onnea uuteen kotiin ja toivottavasti muutto menee rauhallisesti!
    On varmasti helpottavaa saada ponit viimein mukaan samalle suunnalle, vaikka muutto sisältääkin paljon haikeutta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Olihan siinä muutossa omat kommelluksensa lastauksesta lähtien ja perille päästyämme Ruusa oli vähän aikaa niin loukkaantunut, että ei päästänyt minua lähellekään. Mutta sinne jäivät pöllämystyneinä. Heinä sentään vaikutti olevan poneistakin hyvää (uuden paikan heinään olen itse 100-prosenttisen tyytyväinen). Katsotaan, miten tilanne etenee.

      Poista
  3. Tsempit! Minulla muutot ovat vaatineet aina omepratsolia myös itselle, toivottavasti pääset vähemmällä stressillä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei varmaan tekisi yhtään pahaa minullekaan pikku pratsolit! Olen monesti miettinyt, kumpi meistä stressaa muutoista enemmän, Ruusa vai minä. Molemmat joka tapauksessa paljon.

      Albert ilmaisee stressiään niin paljon lievemmin, että siitä on vaikea sanoa, miten ahdistunut se on. Molemmilla joka tapauksessa nyt muutaman päivän Peptizole-kuuri.

      Poista