Vuoden 2019 ponitilinpäätös euroina

Päättynyt vuosi oli poninomistajuuskauteni historiallinen tapaus siinä mielessä, että 1.1.2019 aloin pitää tarkkaa kirjaa poneihin uppoavista euroista. 

Moni viisaampi hevosenomistajahan on näin tehnyt jo vuosia, mutta itse elin ensimmäiset melkein kahdeksan vuotta onnellisessa tietämättömyydessä. Kuitenkin siinä vaiheessa, kun tili alkoi mennä toistuvasti miinukselle, totesin että ehkä on syytä selvittää, mihin tarkalleen ottaen (poni)rahani käytän. 

Ihan täydellinen tämä tilinpäätös ei ole. En ole vielä hakenut vakuutuskorvauksia Albertin silmätulehduksesta ja menopuolelta puuttuu ainakin syksyn madotuksen ja marraskuisen hieronnan hinta, koska en ole vielä saanut laskuja. Myös voi puuttua joitakin porkkanapusseja, jotka olen unohtanut kirjata.

Voi kuitenkin olla, että puuttuvat plussat ja miinukset kutakuinkin kumoavat toisensa eli isojen linjojen pitäisi olla laskelmassa kohdallaan. Vahvasti ehkä. Myöhemmin tulevat laskut ja korvaukset joka tapauksessa kirjaan tämän vuoden exceliin.

Syylliset vissiin joskus keväällä.

Kun ponitulot on vähennetty menoista, tilinpäätöksen loppusumma on -13 370 euroa.

Tämä tarkoittaa, että poneihin on kuukausitasolla uponnut keskimäärin 1 125 euroa. Eli kun ennen excelöintiä olin ajatellut käyttäväni poneihin noin tuhat euroa kuussa niin ei se aivan riittänyt.

Viivan alle jääneeseen summaan sisältyy menoja 14 658 euroa ja tuloja 1 278 euroa. 

Tulopuolelle on päästy kirjaamaan Albertin vakuutuskorvauksia 707 euroa ja Ruusan näyttelypalkkioita 570 euroa. Näyttelypalkkioista 270 euroa napsahti tilille Ruusan toissavuotisen jalostusarvostelukakkosen ansiosta ja 300 euroa tuli tilivuotisen Kansallisen poninäyttelyn champion-tittelistä.

Vakuutuksesta tuli takaisin enemmän kuin vakuutusmaksujen verran ja näyttelytkin lähestulkoon maksoivat itse itsensä.

Halvin kuukausi oli heinäkuu, lähinnä siksi, että silloin tuli tuo Albertin vakuutuskorvaus. Ponitalous meni miinukselle vain 544 euron verran. Kallein kuukausi olikin sitten heti elokuu, jolloin ponit verottivat tiliä melkein tonnin enemmän, 1 534 euroa.

Ponit samaisena keväänä. Kuvassa näkyy iso osa siitä, miksi ponini asustavat siellä missä asuvat, eli vain osa niiden tarhaa.

Mutta mistä tuo keskituloiselle varsin messevä 14 400 euron menoerä sitten oikein muodostui?

Suurin yksittäinen kulu ovat olleet tietenkin tallivuokrat, joihin upposi 7 200 euroa eli 600 euroa kuukaudessa. 

Summaa voidaan pitää kahdelta ponilta etenkin pk-seudun tuntumassa vähintäänkin kohtuullisena, mutta on huomattava, että se ei ole täysihoitopaikka eikä tallilla ole kenttääkään. Poneille on kuitenkin hyvät olot, mikä on vaikuttanut valintaan hintaakin enemmän. 

Albertia läpivalaistiin keväällä (ja Ruusaa syksymmällä).

Panokseni eläinlääkärikunnan työllistämiseksi oli myös vuonna 2019 melko merkittävä: 2 286 euroa. Sentään se 707 euroa takaisin vähän lievitti tätä tuskaa. Mutta vain vähän.

Vuodelle 2019:han asetin tavoitteeksi, että eläinlääkärikuluja saataisiin leikattua. No, se toteutui verrattuna kahteen edelliseen vuoteen, sillä yksin lokakuussa 2018 ponieläinlääkäreihin meni noin viisi tonnia ja kesäkuussa 2017 lähemmäs kolme tonnia. Mutta jos nämä isot kertaluontoiset rysäykset jätetään huomiotta niin eläinlääkärikulujen perustaso ei kyllä mutuni mukaan ole merkittävästi alentunut.

Sellaisia kuukausia, jolloin ponit eivät ole eläinlääkäriä (mielestäni) tarvinneet, oli menneenä vuotena vain neljä. Eli eläinlääkäri on käynyt kahtena kuukautena kolmesta!

Kaikista näistä käynneistä kaksi on ollut ihan perushuoltoa eli raspausta ja rokotuksia, minkä osuus eläinlääkärikuluista oli yhteensä 461 euroa. Valtaosa rahasta on siis mennyt ihan vaivojen hoitoon. Ponivahvuuden molempia jäseniä läpivalaistiinkin vuonna 2019, molemmilla kerroilla säteilytyskohteena olivat kintut.

Kallein eläinlääkärikuukausi oli marraskuu, jolloin eläinlääkäreihin meni 676 euroa. Tästä Ruusan klinikkareissuun kului 498 euroa ja loppusumma ponien purukaluston huoltoon. Ennen klinikalle menoa Ruusan hengitystieoireiluun oli mennyt jo useampi satanen.

Muuten eläinlääkäri kävi useamman kerran katsomassa Albertin telomaa jalkaa, Ruusan kesällistä huonoa liikkumista ja ponien vuotavia silmiä.

Eläinlääkärikuluihin ei edes ole laskettu mukaan lääkkeitä, paitsi sellaiset, jotka olen saanut suoraan eläinlääkäriltä käynnin yhteydessä.

Anna kävi keväällä 2019 ensimmäistä kertaa ratsastamassa Ruusalla. Aika hyvin meni. Vierailu oli budjettineutraali.

Kolmanneksi suurin kuluerä oli ponien kehonhuolto: 944 euroa. Tämä summa on hurjasti enemmän kuin aikaisemmin, koska hoidatin poneja monta kertaa. Lukuun sisältyy pari 250 euron arvoista kiropraktikkokäyntiä (sis.molempien ponien hoito), muutamia hierontoja Ruusalle ja laserointeja Albertin jalkoihin. 

Sitten loput menosarakkeet suuruusjärjestyksessä:

KAVIONHUOLTO 854 euroa: Tämä on valtaosin Ruusan tekosia. Albertin osuus on ainoastaan 50 euroa, mikä on mennyt kahteen vuoluun - sen enempää ei vain ole tarvinnut, koska Albertin kaviot ovat kuluneet niin paljon itsekseen ja melko hyvien jalka-asentojen ansiosta vieläpä varsin tasaisesti.

Ruusan kengityksiin mennyt runsaat 800 euroa sisältää seitsemän ympärikengitystä ja neljä irtokenkää. Tämä on pk-seudun tuntumassa varsin maltillinen hinta oikeasti osaavan sepän palveluista.

LISÄREHUT JA -RAVINTEET 812 euroa: Tästä suurempi osa meni lisäravinteisiin, 435 euroa. En edes jaksa jaotella kaikkia. Kalleimmat ovat olleet Flexadin-nivelvalmiste Albertin irtopalaleikkauksen jälkeiseen hoitoon (en ole kirjannut ylös sen hintaa, mutta jotain yli 120 euroa se oli) ja psyllium, johon upposi vuoden aikana 112 euroa. Lisäksi olen ostanut msm:ää ponien keuhkojen hyvinvointiin, ruokasoodaa löysille mahoille, rehukalkkia, vitamiineja ja suolaa.

Lisärehuihin meni 377 euroa, mistä kivennäisiin 197 euroa, greenlineen 40 euroa (2 säkkiä), hampputuotteisiin (soijan ja pellavan tilalle) 61 euroa (yksi hamppurouhesäkki ja yksi pieni pakkaus hamppuproteiinia), soijaan 30 euroa (1 säkki), pellavaan 26 euroa (1 säkki).

"MUUT KULUT" 790 euroa: Suurin osa tästä summasta meni näyttelyihin (ml. Laatuponikisa), noin 600 euroa. Siihen sisältyy ilmoittautumismaksuja 165 euroa ja Albertin kuljetuksia 395 euroa (kolme hevosautovuokraa polttoainekuluineen ja yksi lainakuskikin). Loput näyttelykulut ovat esimerkiksi apurien kahvitusta ja polttoainekuluja Ruusan kuskauksesta omalla kalustolla.

Luokittelemattomiin olen laskenut myös Albertin ohjasajokoulutuksen, 130 euroa. Loput "muut kulut" ovat lähinnä porkkanoita.

LÄÄKKEET 699 euroa: Kalleimpia ovat olleet Ruusan hengitystielääkkeet, joihin upposi syksyn mittaan 376 euroa (ja itse asiassa tästäkin saattaa puuttua muutama kymppi). Matolääkkeiden osuus on 162 euroa, mutta tosiaan yksi madotus tästä laskelmasta vielä puuttuu eli noin 200 euroon mennään. Silmätulehduksen hoitoon meni lääkkeitä ehkä 100 eurolla (lisäksi meni boorivettä puhdistukseen ja kumihanskoja lääkkeen annosteluun). Antepsiniakin olen syöttänyt 38 euron edestä. Loput rahasta on kulunut pariin lyhyeen kipulääkekuuriin.

VAKUUTUKSET 622 euroa: Tähän sisältyy molempien ponien vakuutukset. Ruusalla on LähiTapiolassa henkivakuutus ja vastuuvakuutus, Albertilla Ifissä henkivakuutus, vastuuvakuutus ja laaja hoitokuluvakuutus.

VARUSTEET JA TARVIKKEET 481 euroa: Tässä suurin kulu oli, kun otin Ruusalle kuukaudeksi vuokralle satulan. Satulan lähetys maksoi 18 euroa ja vuokra 199 euroa. Muuten olen ostanut mm. kylmäyspatjat vajaalla 60 eurolla, Albertille suojat Laatuponikisaan vajaalla 30 eurolla, pari riimunnarua, pari ruokakippoa, ötökkäkarkotetta, karvankiilloketta, työhanskoja jne.

Minäkö muka kallis?

Kun lasken pelkät menot ilman "tuloja", poninpitoon meni tallivuokran lisäksi yhteensä 7 281 euroa eli keskimäärin noin 631 euroa kuukaudessa. Eli muihin kuluihin meni enemmän kuin tallivuokriin!

Tästä ei voi suoraan laskea, että yhden ponin kustannus olisi puolet tuosta, koska esimerkiksi raspauksissa on mennyt käyntimaksu vain yhdestä ponista ja toisen maksu on ollut vain kymppejä.

Että sellaista. Halpaa kuin saippua.

Lopuksi on hyvä miettiä, mitkä kulutetuista euroista olisivat olleet järkevästi säästettävissä. Noin ihan niin kuin vinkiksi sekä tulevien vuosien itselle että myös muille. 

Ensinnäkin olisin säästänyt eläinlääkäri- ja lääkekuluissa monta satasta jo ihan sillä, että olisin vienyt Ruusan suoraan klinikalle hengitystieongelmiensa kanssa. Nyt meni satasia turhaan lääkitykseen ja eläinlääkärin kotikäyntiin.

Toisekseen Albertin kevättalvella teloma jalka ei näin jälkikäteen ajateltuna ehkä olisi vaatinut  ihan niin tarkkaa seurantaa saati röntgenkuvausta. Tämän voisi lukea menneen vuoden läksyksi: olen oppinut vähän katsomaan varsan kolhuja läpi sormien. Tulevaisuudessa tuskin enää joka pattia tutkitutan, jos poni ei onnu. (Itse asiassa en välttämättä olisi tätäkään tutkituttanut, ellen olisi sattunut näkemään siihen johtanutta pahannäköistä kaatumista.) Toki myös ne laseroinnit samaisiin jalkoihin olisi voinut jättää tekemättäkin, mutta ne saattaisin tehdä uudelleenkin.

Summa summarum, eläinlääkäri- ja lääkekuluista olisi ollut säästettävissä ehkä 400 - 500 euroa (ei tämän enempää, koska Albertin jalkavammakuluista maksoin vakuutuksen ansiosta itse vain 25 prosenttia). Kyllä sillä olisi jo lisäravinteet maksettu.

Harrastuksen suolaa maistelemassa. Kuva Leena Kahisaari.

Joku voisi sanoa, että myös näyttelyt ovat turhaa rahanmenoa. Minulle näyttelyt kuitenkin ovat harrastuksen suolaa, joten niistä en ajatellut säästää jatkossakaan, ellen ajaudu pahoihin maksuvaikeuksiin. Sitä paitsi viime vuonnahan pääsin näyttelyharrastuksessa lähes nollille, kun Ruusa sai kivasti mallituloja.

Yleisesti ottaen en ole mielestäni edes tuhlaillut yhtään. En esimerkiksi ole shoppaillut varusteita, joille ei olisi ollut välttämätöntä tarvetta. Lisärehut ja -ravinteetkin on tarkasti mietitty ponien tarpeiden mukaisiksi ja  kehonhuolto teetetty vain hyvästä syystä. 

Sen verran tosin törsäsin tänä vuonna, että vaihdoin edullisen ulkomaisen soijan sairaan kalliiseen kotimaiseen hamppuun. Tämä loppuvuodesta tapahtunut vaihdos tulevaisuudessa noin nelinkertaistaa proteiinirehukustannukset. Tämäkään ei ollut minusta silti turhaa tuhlunkia, vaan vastuullisuutta. Vaihdoin rehua nimittäin puhtaasti ympäristösyistä.

Valitettavasti ei ole odotettavissa, että nyt alkanut vuosi tulisi halvemmaksi. Toimikoon tämä laskelma rokotuksena omahevoskuumeeseen niille, jotka ovat tältä hulluudelta tähän asti välttyneet.