Hyvää joulua! Ja sekalainen lista kuulumisia

Vaikka siltä ei ulos katsoessa oikein tunnu niin joulu on täällä!

Sen kunniaksi tuossa sunnuntaina otettiin pienet joulukuvaukset, kun tallikaveri oli varustautunut asianmukaisella rekvisiitalla. Ruusa ei ollut ihan vakuuttunut. Albert jäi kuvien ulkopuolelle, koska se oli kasvanut ulos näyttelyriimustaan.

Ruusa on nyt syönyt limaa irrottavaa lääkettä klinikkareissusta lähtien ja tuntuu, että happi on kulkenut rööreissä paremmin.

Välillä hengitys on kulkenut suorastaan erinomaisesti, mutta nyt on taas parina viime ratsastuksena aiempaa helpommin tullut puhallus ja väsähdyskin - toisaalta ponin talviasu on saavuttanut täyden komeutensa ja on lievästi sanottuna ylimitoitettu tähän Etelä-Suomen nykytalveen. Turkin paksuuden voi päätellä oheisista otoksista, joissa osa lampuista on hautautunut karvaan.

Metsälenkillä Ruusan reittivalinnat myös kulkivat sunnuntain yhteismaastossa rankimpia ylämäkiä ja erikoisia mutkia. Ruusa ei usko valmiiden polkujen kulkemiseen, joten se tallaa omiaan.  Jouluaaton tiemaastossakaan se ei kääntynyt takaisin heti kun ehdotin, vaan halusi mennä vielä vähän pitemmälle. Että sikäli ihan lupaavaa.

Poni on kyllä liikkunut nyt letkeästi niin ratsain kuin vapaanakin. Järkyttävän vino ja aika epätasainenkin se kyllä edelleen on. Vinous on sitä luokkaa, että tässä hetki sitten ihan käsikopelolla erotin selkälihaksissa puolieron. Ilmankos on tuntunut, että ponin selkä heittää kankkuni aina roikkumaan vasemmalle, vaikka luonnostani olen kallellani oikealle. Tarvitsisimme ammattiapua.

Ruusan olo on silti vähän kyllä aiheuttanut harmaita hiuksia. Isoin huoli on ollut se, että jonkin aikaa se lähti usein kävelemään toiseen suuntaan, kun tulin tarhaan riimun kanssa. Kyllähän minä sen kiinni sain, mutta ennen antautumistaan poni selvästikin esitti oman mielipiteensä, joka ei ollut suunnitellulle aktiviteetille suotuisa.

Tämän lisäksi Ruusa pari viikkoa sitten - toista kertaa ikinä - heitti minut selästään.

Putoamistilanne oli tosi outo: olimme olleet naapurin radalla, missä oli kaikenlaista kuohuttavaa ja Ruusasta oli kokonaisuudessaan ollut superjännää. Silti se oli kivasti pysynyt pöksyissään ja jopa laukannut ihan ilman pukkeja.

Sitten kun poistuimme radalta pitkin ohjin, poni veti rennosta kaulanvenytyskäynnistä aivan varoittamatta sellaisen neliraajailmaveivin, että valmistautumattomana ei ollut mitään mahdollisuuksia pysyä kyydissä. Kävimme ilmeisesti niin korkealla, että paluu maan pinnalle tuntui hidastetulta filmiltä. Ilmalennon aikana ehdin asettautua optimaaliseen iskeytymisasentoon, eikä maakontaktin ottaminen edes sattunut. Menin siis uudelleen selkään, ravailin vähän ja talutin sitten tallille.

Vähän oli niskalihakset jäykkänä seuraavana päivänä, mutta muuten ei jäänyt mitään traumoja, edes henkisiä.

Siinä mielessä loikkaus jäi painamaan mieleen, että se oli niin, noh, kummallista toimintaa Ruusa-ponilta. Etenkin, kun mielen pohjalla oli jo ennen tätä pyörinyt tilanne, jossa poni jokin aikaa sitten ensimmäistä kertaa ikinä lähti ratsastaessa viemään. Toki olin siinä itse vähän kaivanut verta nenästäni ratsastamalla pellon yli kotiinpäin niin, että vapaana ollut Albert veti vieressä kiihdytysajoja. Mutta silti, outoa käytöstä varsinkin kun kiikutus sattui ponin ollessa jo vähän väsynyt.

Joka tapauksessa lähes viisi vuotta saman ihmisen ratsastama poni ei käsitykseni mukaan yhtäkkiä vain aloita tällaisia ei-toivottuja harrasteita, vaan sillä on toimiinsa joku hyvä syy. Valitettavan usein se syy on jonkin sortin kipu.

Hetken asiaa mietittyäni ymmärsin, että outo käytös oli alkanut, kun aloin syöttää Ruusalle pieniä määriä kauraa. Isoimmillaan annos taisi olla kaksi desiä.

Ensin olin vauhdin lisääntymisestä iloinen, kun poni oli niin pitkään ollut vähän haluton, mutta edellä kuvattuja käytösmuutoksia pohdittuani totesin, että taitaa nyt virta olla vähemmän positiivista laatua.

Nyt on kulunut reilu viikko siitä, kun Ruusa lakkasi saamasta kauraa ja alkoi saada soodaa. Viikonloppuna poni tuli taas luokse, kun menin hakemaan sitä tarhasta, samoin on ollut tilanne nyt jouluna (paitsi jouluaattoratsastuksen jälkeen kun hain sitä toista kertaa tarhasta tarkoituksenani huuhdella sen suu).

Mitä tästä opimme, älä anna kauraa Ruusalle. Lisäksi tietysti taas vahvistui se käsitys, että jos poni käyttäytyy oudosti, sillä on jotain asiaa.

Arkistokuva Albertista Laatuponikisassa. Nyt on jo "vähän" karvaisempi tämäkin kaveri.

Sitten lyhyesti Albertin kuulumisia.

Sen jälkeen kun varsa sai niin näyttelykehissä kuin Laatuponikisassakin mainintoja voimattomasta menosta, sen lukujärjestyksessä on ollut säännöllisiä metsäseikkailuja vapaana juosten. Välillä, kuten tänään, valtoimenaan ovat myös aikuiset seuralaiset (aidatulla alueella), ja välillä, kuten sunnuntaina, aikuiset ovat ratsutöissä ja vain Albert vapaudessa.

Metsässä kiipeilyn ja juoksentelun pitäisi vahvistaa! Selvästi on ollut iloa tästä, sillä pari vuotta sitten kadonnut ravi on taas välähdellyt Albertin repertuaarissa. Ja se ravi on muuten melkoisen hienoa se.

Albertin jumppalukkarissa on myös ollut ohjasajoa vähän kokeneemman kuskin kanssa, kuten Instagram-tiliämme seuraavat ovat ehkä huomanneetkin. Nyt ulkopuolisen kuskin käynneissä on erinäisistä syistä taukoa ja tarkoitus olisi edistää asiaa omin neuvoin.

Kovin paljonhan ponnyt eivät nyt joulukuussa ole urheilleet, koska ovat edelleen samassa kodissa, kun taas minä olen arkisin jo uudessa. Olen siis puuhastellut karvalasten kanssa viikonloppuisin ja näin pyhinä.

On ollut ihan hyvä, että järjestely on ollut tämä, koska uusi työ on vienyt aivan kaiken ajan. Lyhimmät työpäivät ovat olleet 10-tuntisia. Ei ole hirveästi ollut aikaa tahi energiaa harrastuksille! Toiveissa on, että tämä tästä vähän edes tasaantuisi, kun saamme töiden suunnittelun ja sitä myötä koko arjen rullaamaan uudessa tahdissa.

Tällä hetkellä tarkoitus olisi, että ponit muuttaisivat Varsinais-Suomeen tammi-helmikuun vaihteessa. On periaatteessa sovittu, mihin ne asutetaan, mutta matkassa on ollut jonkin verran mutkia. Asumisjärjestelyistä enemmän sitten kun on nimiä papereissa.

P.S. Ruusa-ratsasteluissa on palattu karvareuhkalinjalle. Ihana Amerigo lähti takaisin Satula.comiin sen jälkeen kun hieroja oli suositellut, etten ostaisi sitä. Että eipä juuri uutta auringon alla (eikä kyllä hirveästi myöskään sitä aurinkoa ole näkyillyt). Palaamme satula-asioihin muuton jälkeen, jos ponin kunto vaikuttaa siltä että satulainvestoinnille tulee jotain vastinetta.