Taas eletään aikoja, kun luonto yrittää tappaa kaikki liikkeelle pyrkivät. Nastakengälliset ponit ja tädit vielä jotenkin pärjäävät, mutta kengättömässä osastossa liukkaus on johtanut loukkaantumiseen.
Viikko sitten sunnuntaina kävi niin, että Albert leikin huumassa juoksi täyttä vauhtia tarhan jäiselle osalle ja lensi komeassa kaaressa kyljelleen. Heti vakavoituivat niin ponitäti kuin varsakin. Jos se olisi ihmislapsi, se olisi todennäköisesti purskahtanut itkuun. Mutta koska ponilapsen ominaisuudessa Albert vain lakkasi juoksemasta.
 |
| Tätä ei nyt ole vähään aikaan luvassa. Enkä tajua, miksi kamerani on lakannut kokonaan tarkentamasta hevosiin. Pahoittelen myös julkisesti näin epäedustavan kuvan julkaisemista setähevosesta. Katsokaa kuvaa sillä silmällä, että kyseessä on hassussa asennossa seisova hevonen ja laajakulmalinssi. Ja ilmeestä huolimatta setähevonen osallistuu leikkiin vapaaehtoisesti. |
Vaurioiden täysi mitta saattaa selvitä vasta pitkän ajan päästä. Se on kuitenkin varma, että yksi takajalka vammautui. Pian kaatumisen jälkeen sääreen ilmestyi ihan merkittävän kokoinen kova patti ja kinttu lämpeni koko säären mitalta.
Onko se (ojentaja)jännevamma vai luuvamma, vaikea tässä vaiheessa ottaa kantaa. Murtuma lienee epätodennäköinen vaihtoehto, koska varsa varaa jalalle painoa ja vammakohtaa saa painellakin saamatta kaviosta.
En ole näissä olosuhteissa tohtinut juoksuttaa nähdäkseni, ontuuko Albert jalkaa. Ei ainakaan aivan järkyttävästi, totesin, kun yhtenä päivänä huutelin sitä ja se vastasi kutsuun hirveää vauhtia. Ei kannattaisi huudella vaan kävellä mieluummin itse.
En ole näissä olosuhteissa tohtinut juoksuttaa nähdäkseni, ontuuko Albert jalkaa. Ei ainakaan aivan järkyttävästi, totesin, kun yhtenä päivänä huutelin sitä ja se vastasi kutsuun hirveää vauhtia. Ei kannattaisi huudella vaan kävellä mieluummin itse.
 |
| Patti tuoreena. |
Kaikilla laitteilla varustetulle eläinlääkärille sain ajan vasta kolmen viikon päähän.
Vanha minä olisi ollut anomassa vähemmänkin varusteltua tohtoria paikalle heti maanantaiaamuna, mutta säästötilin merkittävästi huvettua on pakko yrittää pysyä rationaalisena. Eläinlääkärin neuvo todennäköisesti olisi sama kuin mitä jo toteutan eli lepoa, kipulääkettä ja kylmäystä. Ultrallakaan ei näe mitään ennen kuin turvotus on laskenut.
Vanha minä olisi ollut anomassa vähemmänkin varusteltua tohtoria paikalle heti maanantaiaamuna, mutta säästötilin merkittävästi huvettua on pakko yrittää pysyä rationaalisena. Eläinlääkärin neuvo todennäköisesti olisi sama kuin mitä jo toteutan eli lepoa, kipulääkettä ja kylmäystä. Ultrallakaan ei näe mitään ennen kuin turvotus on laskenut.
Lepo tässä tapauksessa tarkoittaa, että Albert vain on tarhassa vain Ruusan kanssa. Sairastarhaa en ole varsalle rakentanut, koska aiempien kokemusten mukaan se todennäköisesti ottaa rauhallisemmin, jos saa kävellä mielin määrin.
Muuten Albert onkin ollut rauhaksiin, mutta tänään oli ollut melkoinen ralli päällä. Täytynee kuitenkin hieman rajata tilaa. Tosin on tullut todettua, että niin pientä tarhaa ei olekaan, etteikö siinä vauhdit saisi päälle.
 |
| Heti kun yksikin päivä ilman ruunakaveria menee, Albertin näpsimisentarve alkaa kohdistua muihin kuin vapaaehtoisiin. Tässä kuvassa kohde, joka nauttii näpsimisleikistä. |
Parin päivän kylmäyksen jälkeen tuli mieleen taas sellainenkin juttu kuin laser. Pahaksi onneksi Albertin vammautuminen sattui juuri etelän hiihtolomaviikon alla, joten en saanut vakkarihoitajaamme heti hätiin. Onneksi entisellä tallikaverilla kuitenkin sattuu olemaan pieni laserlaite, jonka sain muutamaksi päiväksi lainaan.
Olisi Albert voinut suopeamminkin laserointiini suhtautua. 20 minuuttia liikkumatta ilman viihdekeskusta on iso haaste mille tahansa hevoselle, saati sitten tuollaiselle kaksivuotiaalle, jonka leikkiseuran puute alkoi heti ensimmäisestä päivästä lähtien näkyä levottomuutena ja näykkimisyrityksinä. Apukäsien puuttuessa viihteeksi oli tarjota vain pussi heinää, mikä ei Albertia olisi voinut vähempää kiinnostaa.
Kolmantena laser-iltana varsa lopulta huokaisi syvään ja totesi, että ei tästä pääse millään, ei auta kuin seistä.
Tänään saimme sitten ammattilaisen laser-asialle, hän käy nyt hoitamassa ainakin kolme kertaa. "Tästä tulee ihan hyvä", hän arvioi. Toivotaan niin. Siitä huolimatta, että Albert ei arvostanut tätäkään laserointia, hieroja myös totesi varsan hyvin kiltiksi. Hunajaa korvilleni!
Vamma kyllä harmittaa vietävästi. Tämäkin olisi ollut viisaammalla tarhausjärjestelyllä estettävissä. Jälkiviisaushan on sitä makeinta viisautta. Nyt ei enää auta kuin toivoa, että vamma paranisi hyvin, mikä ikinä se onkaan. Ja ettei Albertille olisi tullut mitään näkymättömiä vammoja esimerkiksi selkään. Joskus nämä ilmenevät vasta, kun aletaan ratsastaa.Hieroja ei onneksi Albertin läpi kopeloidessaan löytänyt mitään selkeästi kipeää paikkaa.
Täytyy toivoa myös, että varsa nyt pysyisi pystyssä. Tätä samaa tappokeliä tämä nyt saattaa olla pitkäänkin. Tarhaa olen toki hiekoittanut ja puruttanut minkä olen pystynyt, mutta aina kun saan sen hyväksi, seuraavana päivänä jäätä on tullut taas vähän lisää.
Olen harkinnut myös Albertin pikakengittämistä. En ole siihen kuitenkaan päätynyt siinä pelossa, että varsa hokkikengillä vammauttaa itseään uudenlaisilla tavoilla. Kun Ruusa aikoinaan kengitettiin suoraan talvikengillä, vuorasin sen kintut suojilla. Albertin askartelutaipumuksen tuntien en jaksa uskoa, että suojat sillä pysyisivät jalassa tuntiakaan.
Toistaiseksi olen päätynyt vain jatkamaan hiekoitusta. Alan kallistua sille kannalle, että kevät saisi jo tulla. Tai edes kunnon talvi takaisin.
Toistaiseksi olen päätynyt vain jatkamaan hiekoitusta. Alan kallistua sille kannalle, että kevät saisi jo tulla. Tai edes kunnon talvi takaisin.
Sen verran karut kelit ovat olleet, että itsekin kaaduin - nastakengistä huolimatta - viikonloppuna kahdesti (toisen kerran kyllä siksi, että hankikanto ei ihan joka kohdasta kantanutkaan). Tästä seurasi se, että nyt minulla on kipeänä paitsi häntäluu, myös alaselkä ja oikea käsi.
Uusista muksahduksista sentään selvittiin vain pienellä jomotuksella. Häntäluu onkin sitten edelleen toinen tarina. En pysty edes istumaan ilman erityistyynyä. Tuntuu, että se ei ehkä parane ikinä, vaikka olen käynyt nyt itsekin laserhoidossa (joka ei kuulemma tepsi kaikkiin ihmisiin).
Älkää kaatuko, ainakaan päin persittä!
P.S. Playssonin blogiäänestys on avautunut! Kävin heti aamulla äänestämässä ja ilokseni huomasin, että Takaisin lähtöruutuun oli saanut jo 50 ääntä. Ja nyt illemmalla jo lähemmäs 130! Toki tämä on vain 10 prosenttia kaikista äänistä, mutta jokaikinen ääni lämmittää erikseen. Tällä kertaa on mahdollisuus äänestää vaikka vain yhdessä kategoriassa. Näin saadaan varmasti aidoin äänestystulos, kun kenenkään ei tarvitse arpomalla valita ehdokkaista, joita ei tunne.
Uusista muksahduksista sentään selvittiin vain pienellä jomotuksella. Häntäluu onkin sitten edelleen toinen tarina. En pysty edes istumaan ilman erityistyynyä. Tuntuu, että se ei ehkä parane ikinä, vaikka olen käynyt nyt itsekin laserhoidossa (joka ei kuulemma tepsi kaikkiin ihmisiin).
Älkää kaatuko, ainakaan päin persittä!
P.S. Playssonin blogiäänestys on avautunut! Kävin heti aamulla äänestämässä ja ilokseni huomasin, että Takaisin lähtöruutuun oli saanut jo 50 ääntä. Ja nyt illemmalla jo lähemmäs 130! Toki tämä on vain 10 prosenttia kaikista äänistä, mutta jokaikinen ääni lämmittää erikseen. Tällä kertaa on mahdollisuus äänestää vaikka vain yhdessä kategoriassa. Näin saadaan varmasti aidoin äänestystulos, kun kenenkään ei tarvitse arpomalla valita ehdokkaista, joita ei tunne.
"Ensimmäiset päivät kylmäsin jalkaa niin paljon kuin kokopäivätyössä käyvänä kykenin, eli kolmesti päivässä." MITÄ!? Sehän on ihan mielettömän hyvin! Nyt taputus olkapäälle eikä mitään myrtseilyä, ettei olisi tarpeeksi. On. Paljon enemmän kuin moni muu viitsisi.
VastaaPoistaTiedän toki tunteen ja sympatiat lähetän samaan hengenvetoon. Se on se elävä elämä mikä tulee aina väliin..Sitä jotenkin leipoi mielessään varsasta ravikuningattaren, suuren menestyjän ja nyt on tyytyväinen, kunhan se pysyy hengissä. Terveenä pysyminen on bonus ;)
Kieltämättä olen vähän ihmetellyt, että kun jännevammaohjeissa käsketään kylmäämään aluksi 4 - 6 kertaa päivässä, että kuka sellaista ehtii. Minun kolmesti päivässä kylmäykseni on siis sitä, että käyn kahdesti päivässä tallilla ja siinä töiden jälkeen tapahtuvalla kerralla kylmään heti kun menen tallille ja toisen kerran ennen kuin lähden kotiin. Kesken työpäivän on harvemmin mahdollisuutta käydä tallilla.
PoistaSellaista se on näiden varsojen kanssa. Ei voi tietää, elääkö varsa aikuiseksi asti. Yksi kaveri sanoi, että jossain kolmen vuoden jälkeen voi vähän huokaista helpotuksesta. Niin se taitaa olla.
Mulla on tuollaisesta vammasta kokemusta ja ei ollut jänne (ultrattiin). Mitä se sitten varmuudella oli, ei koskaan selvinnyt, mutta muistaakseni kuutisen viikkoa oli epäpuhtautta liikkeessä ja sen jälkeen homma oli klaari.
VastaaPoistaL
Yksi ihan mahdollinen skenaario on, että luukalvo on ottanut itseensä. Luuliika tämä tuskin on, koska sellainen käsittääkseni vie hetken kehittyäkseen. Albertilla oli tällainen samantyyppinen maitovarsana etujalassa ja silloin luu oli ilmeisesti saanut iskun, koska loppujen lopuksi turvotus ei ollut jänteessä.
PoistaSinänsä on onnellista, että vaikka vika olisi jänteessä, kyseessä ei ole painoa kantava jänne. Tiedän, että moni ei edes hoida tällaisia varsoilta, mutta minä hoidan kaikkia jalkaturvotuksia jännevammana kunnes vamma todetaan joksikin muuksi.
Voihan kökkö tuota liukastumista! Vielä muistan liian hyvin, miten piti kieli keskellä suuta siirrellä varsaa ja sen kaveria paikasta a paikkaan b, joten nyt ihan hymyssä suin katson säätiedotteita Saksasta ja totean pojan paistattelevan päivää +15 aurinkoisissa olosuhteissa. Maa ei ole tainnut jäätyä siellä kertaakaan tänä talvena ja nyt ollaan jo kevässä ja äitee voi hengitellä vapaammin laidun kauden avausta odotellessa. Toivottelen mielenrauhaa hiekoituspuuhiin ja Albertille malttia paranteluun.
VastaaPoistaJuuri näinä aikoina ymmärrän oikein hyvin varsan lähettämisen Saksaan kasvamaan... Suomen ilmasto ei ole varsan kasvatukselle kovin suotuisa! Lumihan on oikein hyvä alusta kengättömällekin, mutta tämä jää... Sen voisin jättää mielellään väliin.
PoistaJa kun sitä jäätä tuntuu nykyään olevan tarjoilla yhden vuodenajan verran!! Kyllähän sitä hiekottaisi kun ei tarttisi kolme kuukautta hiekoittaa kolmea kertaa päivässä.
PoistaNo niinpä! Tosin tämä talvi on pääosin ollut ihmeen hyvä. Vain pari lyhyttä jääkautta on ollut, paitsi nyt sitten on ollut pidempään tällaista. Jännä miten lumi muuttuu niin nopeasti jääksi, mutta jään sulamisessa kestää ja kestää!
PoistaHarmillinen juttu, mutta eipä näitä oikein estää voi. Toivotaan että laseroijan ja hierojan näkemykset ovat oikeita eikä olisi mitään suurempaa vammaa. Nyt on kyllä kengättömille kamalat kelit. Bondikin olisi varmaan pärjännyt hyvin vielä ilman kenkiä mutta mulle oli selvää jo syksyllä että talveksi on saatava hokkikenkään. Oman mielenrauhani takia siis, en kestä sitä liukastelua.
VastaaPoistaNäinhän se on, että olisihan tämä voinut sattua milloin vaan. Ei kerta kaikkiaan ole mahdollista hiekoittaa niin paljon, että missään vaiheessa ei olisi missään liukasta. Nyt pienensin vähän tarhaa, että sain suuremman osan siitä hiekoitettua.
PoistaKyllä hokkikenkä on talvella paras. Muistan vielä elävästi sen, kun Ruusa sai ensimmäiset kenkänsä juuri tällaisella jääkelillä. Se oli aivan riemuissaan tajutessaan, että pitoa on! Rupesi heti juoksemaan ja leikkimään.
Voi itku, nyt pikaista toipumista ponille ja myös sinulle! Ainahan se pyörii mielessä, että olisiko tapahtuneita voinut estää. Harvemmin voi. Ainakin Vetkale onnistuu hankkimaan itsensä tikattavaksi joka kevä riippumatta siitä, ketä sillä on kavereina tarhassa. Edellisellä omistajalla se kuulemma tappeli aidan kanssa itsensä tikkikuntoon kun muita hevosia ei ollut auttamassa siinä samalla puolella aitaa.
VastaaPoistaMuuten, vannoin miehelle, että meille ei tule varsoja, kun niistä on niin paljon työtä. Mutta näitä juttuja lukiessa varsakuume kyllä kasvaa uhkaavasti!
Näinhän se on, että kaikkea ei voi estää. Albert tuntuu olevan jonkin verran tapaturma-altis... Täytyy toivoa, että nämä haaverit jäisivät varsa-aikaan.
PoistaVarsat ovat kyllä parhaita. Vaikka luulisi, että nämä minun juttuni pikemminkin toimisivat rokotuksena varsakuumeeseen, kun koko ajan on jotain. Hierojan kanssa tästä juteltiin, että sillä rahalla mikä Albertiinkin on mennyt, olisin saanut jo aikamoisen valmiin ponin. Mutta se ei olisi sitten Albert. Varsaihmisyys on ihan oma hulluuden lajinsa. :D
Voi ei, toivotaan Albertille pikaista toipumista (ja emännälle myös). Meidänkin kaksivuotias käväisi kerran mahallaan liukkaalla pihatiellä lenkiltä kotiin tullessa, mutta ainakaan päällisin puolin ei vaikuttanut kolauttaneen muuta kuin ylpeytensä ;) Noiden pihattotarha ei onneksi ole liukas, muuten sitä olisikin ihan ihmeissään mihin kuplamuoviin hevosensa käärisi... kunnollinen kevät todellakin saisi tulla jo!
VastaaPoistat. Sanna
Sellainen kaatuminen on paras, jossa ylpeys vähän kolahtaa. Silloin ehkä on vähän varovaisempi jatkossa. Albert on sen verran kovapäinen, että jos sitä ei oikeasti satu, kaatuminen ei sen menoa hidasta.
PoistaMiten ihmeessä pihattotarhan voi näillä keleillä saada pysymään ei-liukkaana? Onko se jo sulanut vai onko kauttaaltaan hiekoitettu?
En tajua itsekään, miksi se ei ole liukas (enkä oikein uskonut, kun tallinomistaja syksyllä sanoi, että heidän tarhansa ei koskaan talvella ole vaarallisen liukas). Ehkä yksi syy on, että tilaa on paljon ja hevosia vähän, eli ei kauheasti tallaudu. On myös hyvin suojainen, eli ei pääse aurinkoisella kovin isolta alalta sulamaan (joka yöllä sitten jääätyisi). Mutta ei ne tallautuneet polkujen kohdatkaan ole menneet jäätiköksi, ihan mysteeri mulle. Mutta olen tyytyväinen :)
PoistaMysteeri tosiaan. Kyllä meidän ponien tarhoissa on jäätä, vaikka tarhojen koko on puolesta hehtaarista lähemmäs hehtaariun ja poneja per tarha 2 - 3. Kuitenkim liikkuvat siellä niin paljon, että tarha tallautuu ja sitten kun tulee lämpöä ja sadetta, tallatut paikat ovat heti jäätä.
PoistaOi voi. Otan osaa murheeseen. Ehdottaisin tarhan hiekoittamisen ja puruttamisen lisäksi myös sen pehmustamista. Tässä voisi hyödyntää Albertin näpsimisen tarvetta sekä tallin karvaisinpia asukkeja. Tuttavani on kotoisin Shetlannin saarilta. Hänestä irtoaa joka kevät pakettiautollinen karvaa. Toivottavasti Ruusastakin.
VastaaPoistaYst.terv. Vanhentunut tamma
:D Noinkohan Ruusassakaan ihan koko tarhan pehmusteeksi karvaa riittää... Jostain syystä ponini eivät vielä pudota karvaa. Pitäiskö olla huolissaan?
PoistaNämä jääkaudet ovat kyllä niin hermoja raastavia. Toivottavasti tuo oli vain kolahdus luuhun, joka voi kyllä turvottaa ja kuumottaa ilkeästi, mutta mennä ohikin ihan itsestään. Yhdellä hepallani oli tuon tapainen tarhassa ilmaantunut kuumottava plotti etujalan sääriluussa, näytti ihan kauhealta, mutta hävisi sitten viikon sisään itsekseen eikä sen kummemmin haitannut menoa. Oli ilmeisesti kolauttanut sen betonisen ruokintarenkaaseen ja luukalvo otti vähän itseensä, mutta parani nopeasti, toivotaan että teillä myös!
VastaaPoistaPidän luukolausta aika todennäköisenä. Patti on kyllä edelleen, mutta nyt kun se on pienentynyt, näyttää siltä että se ei ole jänteen kohdalla.
PoistaMeillä kävi uutena vuotena niin, että 6kk varsasta tuli yhtäkkiä ihan kolmijalkainen. Oli luultavasti liukastunut tarhassa ja saanut iskun lantioon. :( Lantionmurtumaa epäiltiin, mutta kun parani 2vkon kipulääkekuurilla niin oletettiin että luultavasti oli ONNEKSI vain lihasrevähtymä tmv. Edelleen saa vaan tarhailla kavereiden kanssa.
VastaaPoistaMinäkään en alkanut karsinalepoon/ sairastarhaan laittamaan, tuon ikäinen olisi varmasti riehunut vaan kahta kauheammin jäätyään yksin... :)
Toivottavasti Albert paranee <3
Voi kurjuus! Kuulostaa tosi ikävältä. Nämä liukkaat ovat tosi vaarallisia kengättömille, etenkin varsoille, jotka eivät osaa varoa. Meidän tallin aikuinen kengätön osaa kyllä varoa, mutta varsat menevät vähän huolettomammin.
PoistaNäyttää siltä, että tämä nyt ei ollut mikään kauhean paha vamma. Patti on jo huomattavasti pienentynyt.
Toivottavasti sinunkin varsasi toipuu hyvin!