Ruusan comeback

Ruusa-poni on ollut pitkin syksyä huono tavalla tai toisella. Ensin liikkuminen on jättänyt toivomisen varaa ja sitten olikin jo maha haavaumalla.

Olen joutunut lassoamaan poispäin rientävää ponia tarhasta ja jos olen halunnut kuolaimet suuhun, olen joutunut ne sinne itse työntämään. Ei tunnu kivalta sellainen. Pahalta tuntuu.

Mutta nyt alkaa viimein näyttää siltä, että vanha Ruusa on palannut. Tai ehkä pitäisi varmuuden vuoksi muotoilla viesti vähän ehdollisemmin: vaikuttaisi siltä, että poni on palaamassa. Vahvasti ehkä.

Hapannaamaponi on pysytellyt poissa nyt parisen viikkoa ja tilalla on tuttu Ruusa. Ruusa, joka tulee tarhassa vastaan, pyytää rapsutuskaveriksi ja ottaa kuolaimet itse suuhun - tosin edelleen pienen tuumauksen jälkeen.

En tiedä, onko mahahaava parantunut, koska en ole tähystyttänyt mahaa uudelleen. Oireiden mukaan mennään, ja oireet vaikuttaisivat nyt hellittäneen.

Mahahaavan aikana annoin ponille täyslomaa, koska nihkeilystä päätellen liikunta ei tuntunut siitä hyvältä.

Nyt olen vähitellen palautellut kuntoiluhetkiä ponin lukujärjestykseen. Ensin ihan vaan narun päässä kävelyä, nyttemmin myös ohjasajoa ilman suurempia vaatimuksia ja hoplop-metsäilyä eli vapaata juoksentaa metsään aidatulla ponien leikkipaikalla.

Jos kaikki menee hyvin, aion lähitulevaisuudessa kokeilla, miltä poni tuntuu sen päällä istuen.

Viime viikolla tiistain arkivapaa töistä salli ponin ja kameran yhteisulkoilutuksen lähestulkoon päivänvalossa. Suuntasimme hoplopiin, ja ponilla taisi olla aika kivaa. Ainakaan ei juuri tarvinnut hoputtaa. 

Ennätin tallille vasta kahden jälkeen iltapäivällä eli luonnonvalo ei oksien läpi juurikaan ponia valaissut. Tästä huolimatta kameran kennolle tallentui sekä jokunen siedettävä still-kuva että myös videotodiste ponin riemastelusta.

Eilen käytiin pieni ohjasajomaasto lumipyryssä. Ruusalla oli tilsojen kertymisestä huolimatta kevyt askel ja iloinen mieli. Jostain syystä päässä alkoi soida "oh, what fun it is to ride in a one-horse open sleeeeeigh, jingle bells, jingle bells..." Idyllistä ei puuttunut kuin kulkuset, ja se reki.

Tässä vielä video samalta päivältä kuin nämä valokuvat. Pahoittelut pimeydestä, en löytänyt Youtuben uudesta videoeditorista kohtaa "lisää valoisuutta". Aiemmasta versiosta sellaisen löysi helposti. Näin helppo on hämmentää tätikäyttäjää. Tunnen äkillistä myötätuntoa digiviidakkoon eksyviä vanhuksia kohtaan.

Linkki videoon