Tänä vuonna tein saman kuin jokainen kynnelle kykenevä työntekijä eli pyysin joulun välipäivät vapaaksi, joten joululomalle tuli mukavasti mittaa.
Toki jos olisin keväällä tiennyt, miten isot eläinlääkärilaskut syksyllä tulee, olisin ehkä harkinnut kaksi kertaa lomarahojen vaihtamista vapaaksi edes noiden kahden päivän verran. Mutta onhan tällainen reilun viikon mittainen joululoma ollut aikamoista luksusta.
Joululomalla olen muun muassa ratsastanut neljä kertaa!
 |
| Jouluaatonaatonaattona humputeltiin curlyn eli setähevosen kanssa. |
Kaksi ratsastuskerroista on tapahtunut yhdellä lainaratsullani eli Albertin ystävällä setähevosella, josta on tämän syksyn aikana tullut vakioratsu. Tästä iloitsen muun muassa siksi, että minulla ei ole ollut pariin vuoteen vakioystävänä ns. valmista ratsua. Ja setähevonen osaa kyllä huomattavasti enemmän kuin itse todennäköisesti koskaan opin.
Kahdesti olen myös ratsastanut aivan omalla ponillani! Rasteja seinään!
 |
| Ruusa oli tauon aikana kutistunut. |
Ruusa on vähän samanlainen kuin emäntänsä, vähänkään pidemmän tauon aikana se tuntuu unohtavan kaiken. Tai ainakin sellaiset jutut kuin joku oikeinpäin liikkuminen. Lisäksi se on parissa kuukaudessa melko varmasti kutistunut.
Mutta kyllä se siitä. Eilisellä ratsastuskerralla tuli jo oikeansuuntaisia pätkiä. Yhden vapaapäivän jälkeen poni ei muuta olisi tehnyt kuin laukannut, eli se taitaa tosiaan alkaa olla kunnossa taas.
 |
| Kuvasta ei ehkä näy, että Albertilla on päässään sidepull-suitset, ei siis kuolaimia. |
Joululoman aikana hommiin on päässyt myös eräs aivan kohta virallisesti 2-vuotias. Ajoeskarin alkajaisiksi on ilmennyt, että varsalle, jolle jokainen uusi asia on lähtökohtaisesti ollut Iso Juttu, ohjasajo ei ole oikein mikään juttu (edit. ainakaan tähän asti). Jännä! Mutta ajohommista enemmän jossain muussa välissä.
Lisäksi joululomalla on puuhailtu esimerkiksi tällaista:
 |
| Aika nätti, vaikka itse sanonkin. Poni siis. Itse näytän vaatetuksessa noin 20 kiloa todellista paksummalta. |
Näihin kuviin ja tunnelmiin jätämme vuoden 2018, johon hevosellisesti mahtui enemmän huolta ja rahanmenoa kuin ilon aiheita. Sentään molemmat kavioeläimeni vaikuttavat selvinneen vuodesta hengissä, mikä on kieltämättä enemmän kuin monessa kohtaa odotin.
Olkoon vuosi 2019 loistokkaampi niin meille kuin blogin lukijoillekin!
Iloista uuttavuotta, juhlikaahan viisaasti! (Paukkuaran koiran omistajana minun ei ole vuosiin tarvinnut miettiä, mitä itse tekisin uutenavuotena.)
Hyvää uutta vuotta 2019, olkoon se huolettomampi kuin 2018! Odotan innolla päivityksiä Albertin ajo-opetuksesta ja Ruusan ratsastuksesta. :)
VastaaPoistaKiitos samoin! Albertin ajo-opetukseen tulee kyllä nyt tauko, koskapa uusi vuosi vastaanotettiin vesisateisissa tunnelmissa eli kengättömälle on liian liukasta. Ruusalla sentään on hokkikengät eli sen pitäisi pysyä pystyssä.
PoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaParasta uutta vuotta 2019 teille! :)
PoistaKiitos samoin!
PoistaAlbert on niin komea! Siitä tulee hieno.
VastaaPoistaOikein hyvää alkanutta vuotta, toivottavasti vuosi tarjoaa enemmän myötä- kuin vastoinkäymisiä.
PS. Millainen tuo curlyn karva on hoitaa/harjata? Pitääkö sitä käsitellä jotenkin eri lailla kuin silokarvaisia lajitovereita? Ikinä en ole päässyt käpistelemään sellaista ja kiinnostaa kovasti :D
Kiitos, minustakin Albert on oikea komistus! Ja erittäin hyvää alkanutta vuotta myös teidän poppoolle!
PoistaCurlyn karva on erilainen! Ainakin näin talvella, kun se on oikeasti todella kikkurainen. On siinä omat juttunsa kyllä. Tavallisella harjalla ei oikein tee mitään, vaan olen harjannut talvikarvaa lähinnä piikkisualla. Karvaan jää aika tehokkaasti kiinni esimerkiksi puru tai lumi. Mutta se on silti aika hauska, se tuntuu käteen vähän kuin lampaan villalta. Kesällä karva on vain hieman karheampi kuin tavallinen, siinä on vain paikoin loivia laineita.
Hyvä Albert, niin sitä pitää! Aiotko opettaa sen ajolle, siis oikein kärryt perään?
VastaaPoistaEn ollut tajunnut että tuo setäheppa on curly. Mielenkiintoista. En ole koskaan nähnyt livenä tota rotua, kuvissa vaan.
Kyllä minulla sellainen unelma on, että Albertista tulisi ihan kärryponi. Itse asiassa olen haaveillut myös Ruusan ajo-opetuksen viimeistelemisestä eli että silläkin voisi oikeasti ajaa. Olisi hyvää liikuntaa. Eli tänä vuonna pitäisi investoida myös ajovermeisiin, kun ohjasajoa olen tehnyt ihan vaan juoksutusvyön kanssa.
PoistaMinäkään en ollut tavannut curlya ennen setäheppaa. Ensitapaamisella (kesällä) luulin sitä ensin kesäihottumaiseksi suokiksi, kun sillä oli mahan alla vähän kiharainen karva eikä jouhia käytännössä ollenkaan. :P Nyt kyllä ihmettelen rotutulkintaani, kun se ei ole oikeasti yhtään suokin näköinen! Ei tullut vissiin mieleen, että tällainenkin rotu on olemassa. Enemmän curly näyttää kyllä quarterilta kuin suokilta. (Ja se ei siis ole kesäihottumainen.) Täällä päin on vissiin muutamia curlyja, joiden joukossa on setähevosen jälkeläisiä (nykyään se on toki ruuna).
Häpeämätön mainos: Setähevosen kuulumisista, lähinnä menneistä, voi lukea osoitteessa http://500kiloalihaa.blogspot.com/ Sieltä löytyy juttua herran Suomeen muuttopäivistä alkaen, jonkin verran tietoa rodusta ja paljon yleistä lätinää hevosasioista. Nykyisin curlyn kuulumiset on ulkoistettu lähinnä tänne. Emännästä tuntuu, ettei ole mitään uutta auringon alla ja ruuna itse mennä puksuttaa kuin ennenkin, joten blogikirjoittaminen on alkanut tuntua vanhan toistolta.
VastaaPoistaSaa mainostaa! Blogi on mainio, olisi kiva jos jatkaisit. Eiköhän elämä kaikilla ole vähän sitä samaa vuodesta toiseen. Sitä paitsi aina tulee uusia lukijoita, joille jutut ovat uusia!
PoistaMutta on kyllä erittäin hämmentävää, että meillä sattuu olemaan sama nimimerkki.