sunnuntai 14. lokakuuta 2018

Parempi myöhään kuin ei ollenkaan: Laatuponiraportti

Taas on Laatuponikilpailu kisailtu ja uudet voittajat valittu! Tämähän nyt tapahtui jo jokunen viikko sitten, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. 

Tällä kertaahan kävi niin, että jokainen championaatti meni eri ponille. Virkistävää! Ja mikä hienointa, askellajimestaruus meni pikkuwelshille eli ex-oriille nimeltä Backwoods Tawny, ratsastajanaan Krista Nieminen. Ansaittu voitto oli se. Tämä poni on yksi niistä mounteista, joiden takia kärsin vakavasta kokokateudesta. Ollapa pienempi, että saisi ratsastaa tuollaisilla poneilla!

Kun Tarmo-ponista otettiin voittokuvia, harmittelin ensin, että piti ottaa niin räikeästi vastavaloon. Sitten muistin, että minähän rakastan vastavalokuvia, eikä harmittanut enää yhtään. 

Backwoods Tawny ja Krista Nieminen.

Viime vuoden tupla-champion Melvin As vei tälläkin kertaa voiton esteillä. Askellajikokeessa se se ei kuitenkaan ollut oikein terässä, vaan kärsi aluksi tahtirikoista, oli siis hetkittäin jopa epäpuhtaan oloinen. Muuten se kyllä suoritti tasaisen kauniisti. Ratsastajana, ja ymmärtääkseni myös ratsuttajana, oli jälleen omistaja Kiia Lindgren.

Melvin As ja Kiia Lindgren.


Junior championin titteli meni vuoden tauon jälkeen taas shettikselle, tällä kertaa tammalle nimeltä Everlasting Clarity. Se olikin hyvin valmisteltu ja suoritti tehtävät napakasti. 

Everlasting Clarityn omistaja ymmärsi tuulettaa asianmukaisesti.


Ajochampionaatin voitti hieno shettis nimeltä Rambling Penny Black, ajurinaan Tea Keskitalo. Valjakko erottui edukseen, vaikka oli siellä pari muutakin varsin pätevää suoritusta.

Rambling Penny Black ja Tea Keskitalo.


Tasoerot olivat melko selkeät. Junnuponeissa oli niitä, jotka leiskauttelivat esteiden yli vaivatta ja itsevarmoina ja oli niitä, jotka käyttäytyivät kuin eivät juuri olisi ennen puomeja nähneetkään.

Lauantain parhaat estepisteet saanut B-welsh-ori Larkhill's Monarch.


Lauantain parhaat askellajipisteet saanut B-welsh-tamma Bestowal Cascada.


Oli ratsastettuja poneja, jotka liikkuivat kouluradalla suorina tasaisessa peräänannossa, lisäsivät ja taipuivat. Oli poneja, jotka eivät liikkuneet peräänannossa askeltakaan.

Yhtä sekalainen seurakunta oli ajopuolellakin.

Mutta kiva, että osallistutaan! Ei näitä kekkereitä pidä ottaa kovin vakavasti. Nuorten kanssa on muutenkin sellaista, että yhtenä päivänä kulkee ja toisena päivänä sitten taas ei. Pääasia, että poni saa vähän kokemusta, toivottavasti myönteistä sellaista.

Oli vuonohevosiakin peräti kaksin kappalein. Tässä 4-vuotias tamma Karla Kaptain, ja Maija Pajula.

Tänä vuonnahan kisassa oli muutama uudistus. Ensinnäkin rakennearvostelu oli muun suorituksen yhteydessä tai jälkeen. Järjestelystä ei tainnut olla kenelläkään pahaa sanottavaa. Ehkä vähiten tuomareilla, jotka pääsivät nyt kollegoidensa tapaan maneesin katon alle.

Kehitys kehittyy!

Backwoods Tawny.

Askellajikoekin oli uudenlainen, parina ratsastettu rata. Parihomma toimi, mutta se ohjelma. Se oli pitkä. Erittäin pitkä. Ja jatkui pitkään. 

Jopa Tarmo-ponilta meinasi tarmo loppua kesken lukuisien ympyröiden, laukkalisäysten ynnä muiden, vaikka pikkuponit saivat esiintyä lyhennetyllä radalla. Eräs kahden kokeen suorittaja oli askellajikokeen lopussa niin poikki, että sillä eivät pysyneet enää silmätkään kunnolla auki. Katsomoon asti näkyi, että ponin jalat liikkuivat lähinnä ratsastajan tahdonvoiman varassa. (En laittanut siitä nyt kuvaa.)

Tästä ei kuitenkaan kannata tulevaa kisaamista miettivien säikähtää, sillä kuulin käytäväkeskustelussa, että ohjelmaa pyritään ensi syksyksi muuttamaan.

Laitetaan nyt se toinenkin vuonohevonen, 4-vuotias ruuna Starhill Amadeus ja Johanna Valmunen.

Tänä vuonna oli myös uudet koulutuomarit. Mielestäni linja oli pääosin hyvä. Tuomarit huomauttivat esimerkiksi sellaisista asioista kuin ponin jännittymisestä tai liian lyhyestä muodosta.

Ilahduttavaa kyllä, kovin monta ponia ei nyt esitettykään kovin ahtaassa nyökyssä. Joinakin vuosina on ollut niin tiukasti edestä niputettuja nuoria, että on maneesin penkillä asti ahdistanut.

Se kyllä hiukan nostatti katsomoraatimme kulmakarvoja, että aika monen ponin askellajiarvostelussa oli maininta "ei ikäistensä koulutustasolla". Osasta olimme samaa mieltä, mutta onko se nyt sitten kovin vakavaa, jos nelivuotias poni ei ihan vielä jaksa kantaa itseään koko ajan oikeinpäin? Minusta ei.

Ihana Leafhills Aiden ja Eerika Mäki-Paavola. 
Minusta asenne ratkaisee. Tässä yhteydessä on pakko mainita ihan nimeltä yllä olevassa kuvassa hyppäävä poni, nimittäin viisivuotias new forest -ruuna Leafhills Aiden. Vaikka se ei kulkenut varsinaisesti peräänannossa, ratsukon menoa oli mukava katsella niin esteillä kuin kouluradallakin. Ihan kuin poni olisi hymyillyt koko ajan, kun se toteutti ratsastajansa ohjeita kyseenalaistamatta niistä yhtäkään.

Koulutustasoa voi nostaa myöhemmin, mutta asennetta on vaikeampi muuttaa. 

Mietin pitkään, voiko tämän sanoa, mutta sanonpa kuitenkin. Nimittäin kaikkien forestien asenteesta ei valitettavasti voinut sanoa samaa kuin edellämainitusta. Siellä oli myös pari keskisormi pystyssä kulkevaa rodun edustajaa, yksi junnupuolella ja yksi ratsastettuna.

Kun tsekkailin ponien sukutauluja, huomasin yhdistävän tekijän: sama ori toisella isänä ja toisella emänisänä. Heti tulee mieleen toinenkin saman isän jälkeläinen, joka sivusta seuratun perusteella ei ole ihan helppo. Sattumaako?

Nelivuotiaiden askellajikisan voittaja, wpb-ori Fountainland's Frosty Joker ja kasvattaja-omistaja-ratsastaja Hanna-Leena Ohtonen.
No, takaisin askellajikokeeseen. Keskityn siihen, koska siitä kuvittelen jotain ymmärtäväni, toisin kuin esteistä tai ajamisesta.

Askellajeissa oli nelivuotiaiden luokan loppupäällä vähän huono tuuri, koskapa osallistujia oli pariton lukema. Kahden sijaan radalla nähtiin yhtä aikaa kolme ratsukkoa. Pitkälläkin radalla kolme oli vähän liikaa. 

Olin hyvin vaikuttunut, että luokan voittajahevonen pysyi omistajallaan hanskassa ja vielä enimmäkseen peräänannossakin, vaikka kaikki ratsukot olivat koko ajan toistensa tiellä. Ei ollut nelivuotiaalle oripojalle mikään helppo paikka se - jos nyt kellekään olisi. Olen ennenkin kiinnittänyt huomiota, että kyseisellä kasvattaja-omistaja-ratsastajalla on hyvä tatsi nuoriinsa (kuva yllä).

2-vuotias komistus, welsh cob Goldriver Guardian.



Semmoiset Laatuponikisat tällä kertaa. Hauskaa oli. Toisaalta enpä muista yhtään Laatuponikisaa, jossa ei olisi ollut. Ainakaan sen jälkeen kun kisat siirtyivät Aulangolle.

En tiedä, mitä siellä Aulangolla syötetään ponitytöille, mutta aivan mielettömiä työmuurahaisia siellä näyttää kasvavan! Ja kun eivät ole kantamassa puomeja tai muuta tärkeää, kököttävät katsomossa seuraamassa kisoja. Hatunnosto talkoolaisille, ihan jokaiselle.

3-vuotias welsh C -tamma Cloudberry Tiara.
Laatuponikisassa on jotenkin niin mukava tunnelma, että moni ottaa viikonlopun ihan loman kannalta, oli sitten matkassa ponien kanssa tai turistina. Samoja naamoja näkee katsomossa yleensä molempina päivinä. Siellä tönötetään vaikka olisi flunssa sattunut iskemään (itse olin onneksi terveen kirjoissa). Kun on vaan niin kivaa!

Toivottavasti pääsisin ensi vuonna osallistumaan ihan ponin kera.

2-vuotias welsh cob -ori Meldon Dewr Macsen.

Ainoa asia, joka viikonlopun aikana jurppi, oli kuvien onnistumisprosentti. Se nimittäin laskee koko ajan, vaikka käytin koko kamerakalustoni kesällä huollossakin.

Ilmeisesti teleputki alkaa tulla tiensä päähän, se ei vaan enää ota teräviä kuvia kuin satunnaisesti. Sellaista investointivaraa ei budjetissa kuitenkaan ole, että voisin ostaa uuden. Joten ei auta kuin tyytyä laskevaan trendiin.

Nyt sentään vielä jokunen kuva oli teräväkin, valitsin enimmäkseen niitä tähän kuvitukseksi. Jostain mielestäni melko epäloogisesta syystä objektiivi tykkäsi tarkentaa etupäässä mustiin poneihin.

5-vuotias wpb-ruuna Viljam ja Elina Rouhiainen.

12 kommenttia:

  1. Kiva kirjoitus!

    Ajochampion Penni-poni oli huikea, siitä on tullut niin hieno nuori tamma! Minäkin olen jo päässyt kielivitutuksen yli :D kiikutin Minoksen laatareiden jälkeen keskiviikkona klinikalle raspaukseen - muutamia piikkejä ja vaihtuvat ylätakaposkihampaat. Eipä se muuta tarvinne :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, että tykkäsit! Harmi homma se teidän kieliepisodi, ilman sitä olisi voinut sijoitus olla jotain ihan muuta! Mutta aina ei voi onnistua. Ainakin olette kokemusta rikkaampia.

      Itsekin ajattelin ensi vuodelle asettaa tavoitteeksi ainoastaan kaksi asiaa: 1) päästään osallistumaan 2) poni tekee hyväksytyn suorituksen. Siinä on jo ihan riittävästi tavoitetta tällä tuurilla!

      Poista
  2. Siellähän on "meidän" Macsenkin päässyt kuvaan :)

    Tuo Tarmo on niiiin ihana! Kun näin sen ekan kerran kisoissa niin huokailin vaan. Parasta ponissa lienee se että on todellinen lastenponi, eli käsittääkseni sitä on jo 4-vuotiaana ratsastanut pääosin lapsiratsastaja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, sattui osumaan tarkennus kohdalleen Macsenissa. :P

      Mutta juu, Tarmo on ihana. Hyvin paljon samanoloinen kuin isänsä. Jos joku osaisi kasvattaa tuollaisia 20 - 40 cm korkeampina niin varmaan vietäisiin käsistä! Ollapa 10 cm lyhyempi ja 10 kg kevyempi...

      Poista
  3. Niin iso kiitos kun jaksat kirjoittaa näistä ponikinkereistä! Kyllä tympii olla aina viikonloput töissä, kovasti olisin tänäkin vuonna tahtonut tulla katsomaan. Tai ei se työ sinällään ole tympivää kun poneja saan silloinkin katsella, mutta missaan kaikki kivat tapahtumat. Tykkään myös siitä että kirjoitat omia ajatuksiasi poneista ja tapahtumasta. Hymistelyraportteja en oikein jaksa kun sen verran olen toimihenkilöinyt erilaisissa kinkereissä että tiedän niihin osallistuvan hyviä ja hyvin laitettuja/käyttäytyviä, ja huonoja ja huonosti laitettuja/käyttäytyviä. Eikä sen havaitseminen ja kertominen ole rikos.

    Oliko tuo 4 v. partbredori iso? Näyttää kuvassa ainakin. Komea se ainakin on!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Harmi, että et pääse näihin paikalle, varmaan tykkäisit!

      Näinhän se on, että kaikki eivät koskaan ole yhtä hyvin laitettuja eivätkä yhtä hyväpäisiä. Minäkään en jaksa lukea hymistelyä, siksi pyrin sitä välttämään. Kyllä bloggaajalla pitää olla mielipiteitäkin.

      Olen kuitenkin sen verran kiltti, että mieluusti annan kehut nimellä ja risut nimettömänä. Tosin tuota yhtä tässä nimeltämainitsematonta huonosti käyttäytynyttä ponia suomin ihan nimellä oripäiväpostauksessa. Mielestäni tärkeää, että jalostusoriin omasta käytöksestä tulee informaatiota. Sen sijaan tuosta noiden huonoasenteisten ponien takana olevasta oriista en laittanut nimeä, kun voi olla, että ikävän oloinen luonne ei periydy ainakaan suoraan siltä.

      Ja joo, tuo parbredori on ihan selvästi hevoskokoinen. Komea on, harmi ettei ole emän puolen suvultaan ratsuponikelpoinen! Tuon oriin isä on puoliverinen. Kasvattajalla on samasta emästä samaa kokoluokkaa oleva tamma, vaikka sen tammajälkeläisen isä on poni! Emä on kuitenkin käsittääkseni ollut ponimitoissa.

      Poista
  4. Hyvä analyysi tänäkin vuonna! :) Kiitos kun jaksat kirjoittaa ja kuvata.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Kiva kuulla, että kiinnostusta on! Näitä kirjoittelen lähinnä omaksi ilokseni, että voin vaikka sitten vuosien päästä lukea, millaiset fiilikset olivat minäkin vuonna ja kuka voittikaan.

      Poista
  5. Kiitos tästä tekstistä taas! Itse eien tänä vuonna paikalle päästy, kun aluemestaruudet sattuivat samalle päivälle nuorempien ponien kanssa. Tosin meidän kaksivuotias ei muutoinkaan ollut mieleeni riittävän terävä hypyissään vielä laattarien aikaan. Ensi vuonna täytyy tuoda oma ori tuomareiden räävittäväksi, jotta saa vähän muutakin arviota kuin omat ruusuiset silmät.

    Minusta on hienoa, että tuot julki myös huonon käytöksen. Etenkin ponien kohdalla käyttäytyminen pitäisi olla avain asiana jalostuksessa. Lasten ponejahan näiden ponien pitäisi olla. *saatoin justi kusta omiin muroihin! xD*

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Harmi, ettette päässeet paikalle! Frodo varmasti ainakin osaa käyttäytyä.

      Heh, minäkin aina puhun näistä lastenratsuina, vaikka omanikaan ei ole kantanut lasta kuin yhden kerran. Mutta pidän kyllä luonnetta tosi tärkeänä ominaisuutena ponissa. Mitä pienempi poni, sitä tärkeämpi on luonne. Mutta kyllä noiden isojenkin ponien pitäisi olla yhteistyöhaluisia.

      Ei ole kiva katsella, kun yksi on jatkuvasti avoimessa konfliktissa ratsastajansa kanssa ja toisen kohdalla joutuu pelkäämään, että se jyrää jonkun ollessaan irti kujassa. En suoraan sanoen ymmärrä ollenkaan, miksi tuollaista ponia pidetään orina, kun käytös oli jo oripäivillä ala-arvoista. (Mainitsemani ratsastettu poni oli kyllä tamma, siltä ei saa edes palleja pois.)

      Poista
  6. Törmäsin sattumalta tähän kirjoitukseen näin pitkän ajan jälkeen. Mieti pitkään, kommentoisinko jotain, mutta haluan kuitenkin hieman avata asiaa.
    Mainitsemasi ratsastettu NF-poni, on minun omistamani ja ratsastamani. Ikävää, että olimme mielestäsi ”jatkuvasti avoimessa konfliktissa” ja ponillani on ikävä asenne. Kuten kirjoituksessasi toteat, on nuorilla poneilla on erilaisia päiviä (erityisesti tammoilla). Osallistuimme Laatuponikilpailuun ennen kaikkea harjoituksena. Huolimatta kaikesta valmistelusta, itse kilpailu olisi voinut mennä paremminkin. Omasta mielestäni poni tsemppasi kaikkensa karmeasta jännityksestä huolimatta. Itseänikin jännitti kovasti, kun en ole ammattilainen ja estekokeessa ratsastin luvattoman huonosti. Varovainen poni kieltäytyi sarjalla (yritettyään ensin kovasti), enkä nähnyt mitään mieltä siinä, että pakottaisin omien virheideni takia sen siitä yli. Tämän vuoksi päätin keskeyttää. Koulukokeessa poni jostain syystä luhistui täysin mennessämme maneesiin sisään, mutta viisivuotiaalle se annettakoon anteeksi, ainakin minä annan.
    Ikävää, että sinä näet ponini huonoluonteisena ja yhteistyöhaluttomana, samapa tuo, koska se ei ole koskaan tulossa myyntiin tms. Olen kuitenkin eri mieltä siitä, että isäoriin luonteesta / siitä millaista luonnetta se jättää, ei voi vetää kovin vankkoja johtopäätöksiä otannalla n. 3/67. Lisäksi, omasta mielestäni ”keskisormi pystyssä” olevalla ponilla ja jännittyneellä, kuoreensa vetäytyvällä ponilla on suuri ero. Jokaisella on oikeus omaan mielipiteeseensä, tietenkin, mutta eipä tästä kovin hyvä fiilis itselle tullut. :(
    Ylipäätään aina säälittää lukea arvostelua harrastajia kohtaan jotka ovat yrittäneet parhaansa ja varmasti tietävät, että nyt ei mennyt ihan niinku Strömsössä... Hevosen epäasiallinen kohtelu on toki asia erikseen, mutta en nyt ainakaan itse muista pieksäneeni poniani syyskuussa tai muulloinkaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ikävää, että pahoitit mielesi. Tässä kirjoituksessa en kuitenkaan ole millään tavalla kommentoinut sinun ratsastustasi, en vihjannut ponin kaltoinkohtelusta enkä tuominnut harrastajia (jollainen olen itsekin, vieläpä melko tunari). Jos jotain sellaista tästä luit niin tulkinta on puhtaasti omasi. Mutta on mielestäni hyvän ratsastajan merkki olla syyttämättä ponia vaan miettiä, mitä olisi itse voinut tehdä toisin.

      Minähän en voi tietää, mistä syystä poni käyttäytyy ikävästi ja millainen se on esim. kotioloissa. Sanojeni takana seison kuitenkin siinä, että ponista välittyi katsomoon kirjoituksessa kuvatunlainen tunne. Katsomosta käsin sitä vertaa poneja toisiinsa ja vaikka siellä oli monta muutakin ponia, joiden suoritus meni jännityksen takia penkin alle, muut eivät näyttäneet hankalilta.

      Tapa reagoida hankaliin tilanteisiin on aika vahvasti perinnöllinen piirre. Kun näen kaksi samasta suvusta tulevaa ponia, jotka käyttäytyvät samalla tavalla toisistaan riippumatta (eri vuosina), tulee mieleen, että käytös kulkee suvussa. Kun sama ori esiintyy kolmannenkin samalla tavalla huomiota herättävän ponin sukutaulussa, tulee mieleen, voiko kyseessä olla oriilta periytyvä piirre.

      Mitään kovin vankkoja johtopäätöksiä oriin periyttämisestä en ole tehnyt, enkä tietystikään tällä otannalla ole voinutkaan tehdä. Olen pohtinut, voiko yhteinen nimittäjä olla juuri kyseinen ori.

      Jalostuksesta kiinnostuneena pidän tärkeänä, että myös kielteisiä asioita voi nostaa esiin jalostusorien tuotannosta. Tätä linjaa olen noudattanut myös koskien omaa varsaani, joka on perinyt aika hankalan ja rajun tavan reagoida ahdistaviin tilanteisiin. Vaikka se on kotioloissa ihana ja kiltti, tämä on ehdottomasti iso heikkous sen luonteessa. Selvää on, että en samaa isäoria enää ajatellut käyttää, koska tällaista luonnetta ei emän suvussa esiinny.

      Summa summarum, tekstiä ei siis ole tarkoitettu loukkaukseksi sinua kohtaan, vaan pohdinnaksi näkemistäni erään jalostusoriin jälkeläisistä. Jos erehdyin ponisi luonteesta niin sehän on hyvä. Loppujen lopuksi ainoa, jonka mielipide ponistasi merkitsee, on sinun itsesi.

      Poista