sunnuntai 26. elokuuta 2018

Liikuntakokeiluja ja hämmentävä klinikkareissu

Onko blogitähtemme monttukamaa vai onko sillä vielä toivoa? Tämähän tässä on ollut päivän kysymys jo aika monta päivää.

Ruusa-ponin vointi ei ole tarjonnut kysymykseen suoraa vastausta. Välillä ns. kulkee ja välillä sitten taas ei. Ja silloin kun kulkee, se vetelee nurmella sellaista ravia, että melkein kuin katselisi Ruusaa e.n.o. (ennen nivelongelmaa).

Ohjattuakin liikuntaa olen tarjoillut ponille suhteellisen säännöllisesti sillä ajatuksella, että liike on nivelongelmissa lääke. Kuntoilu on tapahtunut yksinomaan pellolla, koska joustava pohja. Poni on tepastellut menemään enimmäkseen ns. omalla moottorilla ja suorittanut toivotut liikkeet auliisti.

Pääosin jumppatuokiot ovat koostuneet kävelystä pitkien ohjien päässä. Myös ravia ja pari kertaa laukkaakin on otettu, mutta vähintäänkin maltillisesti eli vain pienissä pätkissä.

Koska Ruusan liikkuminen oli ollut mielestäni ihan oukkidoukki, päätin menneellä viikolla kokeilla nostaa rasitusastetta - tarkalleen ottaen ponitädin elopainon verran. 

Ponista olisi voinut tulla aika kiva ratsu. Mutta kuskin istunta olisi näköjään taas aika kiireellisen ammattiavun tarpeessa. Jos kuvaaja ei olisi huutanut, että katse eteen, tämä hirvitys olisi kruunattu ponin niskaan tuijottelulla.


Ratsastushommiin päädyin epäkurantin ponin kanssa muutamastakin syystä.

Ensinnäkin halusin nähdä, kestääkö ponin jalkatilanne ratsastusta edes lyhyissä pätkissä (olen ollut selässä noin 10 minuuttia kerrallaan). Toisekseen arvelin, että ontumatutkimuksesta saadaan enemmän irti, jos ponia ei ole sen alla säästelty. Kolmannekseen ihan vaan itsekkäästi halusin vielä istua ponini selässä.

Saa kivittää, jos on varma, ettei ikinä koskaan milloinkaan syyllistyisi samaan.

Ensimmäisellä ratsastuskerralla (tiistaina) poni tuntui sen verran ruutitynnyriltä, että oli pakko palauttaa omat jalat maan pinnalle ja juoksuttaa ensin pahimmat energiat ponista pois. Komeaa ravia siinäkin veteli pitkin pellon pintaa.

Torstain uusinnassa poni oli maastakäsin haluttoman oloinen, joten ajattelin ensin, etten mene selkään ollenkaan.

Tämä olisi kiva kuva, jos en vetäisi sisäohjasta. 


Koska kuitenkin myös kuvaaja oli pellon reunaan poikkeuksellisesti saapunut, päätin istua karvasatulaan sen verran, että voisimme poseerata ratsukkona vaikka ihan vaan paikoillaan seisten.

Vaan kun selässä istuen kävelytin ponia sopivaan kuvauspaikkaan, se alkoikin tarjoilla ravia ja jopa laukkaa, eikä mitään huonoa edes. (Kaikki nämä ratsastuskuvat ovat torstailta.)

Itse koulutetun ponin selässä hyvät pätkät maistuvat makeimmilta, mutta samalla niissä on katkera sivumaku. Tajuaa, mitä olisi voinut olla, mutta ei ole. Ruusa olisi voinut olla aika hieno ratsu, jos olisi saanut olla terve.

Poni halusi laukata. En oikein tiennyt, pitäisikö vain nauttia kyydistä vai käskeä lopettamaan.


Pidän hyvinkin mahdollisena, että näissä kuvissa näkyy viimeinen Ruusa-ratsastukseni. Seuraavana päivänä kaduin ratsastusta, koskapa ponin liikkuminen oli klinikalla huonoa.

Ortopedin mielestä askel eteni maneesin kuitupohjalla suhteellisen normaalisti (ponitädin mielestä ei ollut aivan priima siinäkään), mutta kovalla pohjalla meno näytti kaikkien läsnäolijoiden mielestä jokseenkin hirveältä.

Kuski yrittää suoristaa itseään ja muistuttaa ratsastajaa ennen istuntaremonttia. Ja ponikin on pullauttanut alakaulan esiin.


Ennen röntgensäteilytystä keskustelimme tilanteesta. Eläinlääkäri oli valmis yhtymään ponitädin ilmoille heittämään ajatukseen, että tässä saattaisi nyt olla se viimeinen korsi, joka ennenaikaisesti katkaisee Ruusa-ponin elämän.

Kuvauksen jälkeen eläinlääkärikin oli kuitenkin ihmeissään.

Oikea kavio (edestäpäin).

Vasen

Ensinnäkin ponin kavionivel näytti nyt lättänältä eri suuntaan kuin viimeksi. (Yksi vaihtoehto tietysti on, että eläinlääkäri on alun perin vahingossa merkinnyt kuvat väärin, mutta en kehdannut tätä esittää.)

Ja, mikä vielä hämmentävämpää, kun eläinlääkäri laittoi raspin kavion sisäreunan alle, aiemmin madaltuneelta näyttänyt nivelrako palautui normaaliksi.

Raspi sisäkannan alla.

Raspi.
Jos nivelestä olisi rusto sökönä, sen ei pitäisi palautua.

Aikansa pähkäiltyään eläinlääkäri päätyi arvelemaan, että kenties kaviokuume on löysyttänyt kavion lamellit niin, että kavioluu ikään kuin kelluu. Ei hän kieltänyt sitäkään, etteikö väärä vuolu ole voinut asiaan vaikuttaa. Kaviot ovat mielestäni edelleen vinot. Onko vika sittenkin kaviossa itsessään? Onko sillä sittenkin jonkin sortin kaviokuume? Voiko se parantua?

Varmaa on ehkä vain se, että Ruusa-ponilla on tapana kerätä itselleen erikoisia ongelmia. Lähdimme kotiin ilman varsinaista diagnoosia tai kovin kummoisia jatkohoito-ohjeita.

Eläinlääkärin mukaan kannattaisi nyt ainakin kokeilla parantaa tilannetta kengityksen keinoin. Hän tavoitti puhelimen päähän kengittäjämme, joka suhtautui visioihin terveellä skeptismillä, mutta lupasi kuitenkin edistää asiaa sen minkä pystyy.

Itse ajattelen, että ei se ota jos ei annakaan. Jos kengitysmuutos pelastaa ponin montun reunalta, hyvä niin. Jos ei, voin hyvästellä ponini tietäen, että yritin.

Laitoin tämän kuvan ihan siksi, että istun siinä ihan ok. Ponia sen sijaan ei pitäisi päästää näin etupainoiseksi.
P.S. Klinikkareissuun tuli pieni mutka matkaan, kun noin tunti ennen suunniteltua lähtöaikaa havaitsin, että autossani oli vain kolme ehjää rengasta. Laskin, että jos luottokuski lähtisi kotoaan heti, hän ehtisi paikalle juuri ja juuri ajoissa. Hän ei tietenkään juuri sillä hetkellä ollut tavoitettavissa. Seuraava puhelu lähti tallinpitäjälle, jonka naapurilta saatiin kuin saatiinkin lainaan pick up -auto. Tämän jälkeen yhdistelmä sitten vaatikin pikku e:n, jota ei ponitädin ajokortista löydy, ja tallinpitäjä joutui lähtemään kuskiksi. Emme silti edes myöhästyneet yhtään! Reissun jälkeen tuli kuitenkin kiire vaihtaa autoon vararengas ja käyttää sitä rengasliikkeessä. (Etä)töissä olin noin 15 minuuttia myöhässä. 

20 kommenttia:

  1. Ihana, että pieni toivon kipinä palaa. Tiedän ja olen kokenut saman, taistelun eri sairauksia vastaan ja lopulta jouduin taipumaan. Nyt jälkeen päin surun keskellä kuitenkin tietää tehneensä kaikkensa. Tieto ei vie surua pois, mutta ei tarvitse jossitella.

    Kaikkea hyvää teille ja täällä pidetään peukkua, että tästäkin selviätte.

    Terv. Nyyti

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos peukuista! Tunnen itseni sen verran hyvin, että tiedän jääväni jossittelemaan, jos en yritä saada ponia kuntoon.

      Vaikka on myönnettävä, että alan olla aika väsynyt siihen, että jatkuvasti tulee jotain uutta. Eli jos poni ei tähän mene niin voi olla, että seuraavaa uutta vaivaa en enää lähde hoitamaan.

      Poista
  2. Toivottavasti kengitysmuutos auttaa Ruusaa! <3
    Yllättävän montaa hevosta lähipiirissä kengitetään röntgenkuvien kera, ja kuuluupahan omanikin niihin jonka kengitystä lähdettiin korjaamaan röntgenin todistettua epäilyt. Jossain kohtaa pitäisi ottaa päivitetyt kuvat, varmaan ennen seuraavaa kengitystä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, Ruusan emää myös kengitettiin loppuaika röntgenkuvien kera. Harmi vaan en ehtinyt otattaa uusia, että olisi nähnyt, kääntyikö kavioluu takaisin (sillä oli kavioluu valahtanut takapainoiseksi eli ei ollut kaviokuumemuutos kuitenkaan).

      Eipä tässä auta kuin katsella.

      Poista
  3. Toivotaan, että kengitysmuutoksesta olisi apua! Tsemppiä teille!

    VastaaPoista
  4. Toivotaan tosiaan, että kengityksen muutoksella Ruusa saa avun! Täällä pidetään peukut ja kaviot pystyssä!

    VastaaPoista
  5. Minä mietin tätä jo viimeksi, että voisiko kenties pelkkä kavion seinämien vinous tmv. aiheuttaa kuvaan tuollaista. Nimittäin olen sitä mieltä, että meiltäkin
    löytyy noita "vinorustokuvia" jos kavio ei ole ollut kuvanottohetkellä ihan suorassa jostain syystä x.. täytyykin tarkistaa. Sattuneesta syystä meillä on monta vastaavaa kuvaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin epäilin tuota niveldiagnoosia alun alkaenkin juuri siksi, että varsinkaan oikea jalka ei ollut kuvassa suorassa. Mutta kun jalkoihin erikoistunut eläinlääkäri on niin varma löydöksestään eikä meidän omaeläinlääkärikään uskaltanut löydöstä kyseenalaistaa niin pakkohan se on uskoa. Etenkin kun kavionivelessä oli ensimmäisellä käynnillä myös tulehdus (nestettä tuli aika vauhdilla ulos).

      Jotenkin kyllä näiden kahden käynnin perusteella tuntuu, että aika arpapeliä löydökset ovat. Hinnat ovat ko. klinikalla kuitenkin kalliit. Itse asiassa en olisi vienyt tuonne klinikalle enää jos olisin saanut ennen syyskuuta haluamani toisen eläinlääkärin kotitallille.

      Sitä vaan mietin, että mistäköhän se huono liikkuminen sitten johtuu. Olisiko sittenkin pientä kaviokuumetta? Pitää tiedustella kengittäjältä, hänen pitäisi tulla perjantaina.

      Poista
    2. Sehän voi olla mitä vaan maan ja taivaan väliltä. Huoh. Todella vaikea välillä paikallistaa, että mistä se pieni epämääräisyys on kiinni..

      Otettiinko sivukuvat kavioista? Jos varvas on yhtään pitkä, niin se voi tehdä olon epämukavaksi.
      Mie melkein kysyisin, että josko koittaisi vielä helpottaa kavion pyörähdystä tai vaitoehtoisesti koettaa jotain iskunvaimennusta.

      Poista
    3. Sepä se, kun voi olla mitä vaan. Tällä kertaa ei otettu sivukuvia. Ja varvas on kyllä taas vähän pitkä, kun kengityksestä on jo kuutisen viikkoa. Kavion pyörähdystä onkin jo edellisessä kengityksessä yritetty helpottaa ja iskunvaimennus tosiaan nyt tuli eläinlääkärin kanssa puheeksi eli eiköhän kengittäjä siihen jotain keksi. Hänen pitäisi tulla huomenna.

      Jos nyt ei ala parantua niin pitää vielä tsekkailla, josko kipu tosiaan tuleekin jostain ihan muualta kuten Liisa tuossa alla ehdottaa.

      Poista
    4. Kengittäjä kävi ja oli sitä mieltä, että Ruusalla ei kaviokuumetta ole koskaan ollutkaan... Ei ole sellaisesta kuulemma mitään merkkejä kavioissa. On sen verran pitkän linjan ammattimies ja hyvänä tunnettu, että kaipa hän tietää. Ei hänkään osannut sanoa, mikä vika ponissa voisi olla.

      Laitettiin nyt kuitenkin kaviot suoraan ja nahkapohjalliset silikonilla, katsotaan mitä tapahtuu.

      Poista
    5. Eikös Ruusan kaviokuumeesta ole jo yli vuosi ? Eikä sillä tainnut olla muutoksiakaan kuvissa, joten en ihan äkkiä keksi, että mistä sen kaviokuumeen enää näkisi. :) voihan se toki olla, että se arkominen liittyi johonkin muuhun kavio-ongelmaan.

      toivottavasti uusi viritys auttaisi!

      Poista
    6. Joo, sitä minäkin ihmettelin, mutta kuulemma näkee. No, joka tapauksessa ainakaan tämän kesän oireilujen ei pitäisi johtua kaviokuumeesta.

      Tänään poni pääsi (piikityslevon jälkeen) takaisin isoon tarhaan ja rupesi heti juoksemaan minkä ehti. Siinä ainakin näytti ihan hyvältä liikkuminen. Toki oli myös patoutunutta liikunnantarvetta eli ei välttämättä kiinnitä huomiota johonkin pieneen kolotukseen, kun pitää vaan päästä purkamaan energiaa.

      Poista
  6. Meillä aikoinaan röntgenkuvattiin useita kertoja, tulkittiin kuvia lukuisilla tavoilla ja ihmeteltiin hevosen huonoa liikettä joka ei oikein täsmännyt röntgenkuvien kanssa, kunnes toinen eläinlääkäri löysi ilman kuvausta vain tunnustelemalla jalkoja ligamenttivaurion (joka sitten todennettiin ultralla) Eli kannattaa miettiä ehkä myös ultrausta, jos syytä huonoon liikkeeseen ei löydy. Toivottavasti apu kuitenkin löytyisi kengityksestä tms. Kyllä se niin kirpaisee kun katsoo noita ratsastuskuvia, kuinka hieno ratsu Roosa olikaan terveenä! Tsemppiä teille ja pidän niin peukkuja teille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. (Siis oliSikaan piti lukea tuolla viimeisellä rivillä)

      Poista
    2. Kiitos tästä näkökulmasta! Vikaa on nyt kuitenkin etsitty lähinnä tuolta kavion ja nivelen suunnalta, kun liike huononee niin paljon kovalla pohjalla. Joustavalla pohjalla menee välillä tosi hyvääkin ravia. Mutta pitäähän tuokin vaihtoehto ottaa huomioon, jos ei ala parannusta tulla. Todennäköisesti joka tapauksessa näytän ponia vielä toiselle eläinlääkärille.

      Luulen, että Kim Sell voisi olla hyvä tähän, hän on ihan velho näkemään liikeongelman alkusyyn. Hänellä ei tosin ole mitään kuvantamislaitteita, vaan käyttää pelkästään silmiä ja käsiä. Ainakin aiemmin on löytänyt Ruusan jalasta oikean vian ja homma saatiin etenemään.

      Mutta juu, Ruusasta kyllä tulisi hieno ratsu jos vaan saisi olla terveenä. Ei se oikein mitään osaa eikä jaksa kantaa itseään kovin pitkiä pätkiä, mutta kuitenkin se on tänä vuonna edistynyt selvästi vähäisestä ratsastusmäärästä huolimatta (tai ehkä sen ansiosta, kun olen työstänyt sitä ohjasajaen, jolloin se on saanut hakea työskentelymuotoa ensin ilman ratsastajan painoa).

      Poista
    3. Meillä se vika löytyi tuolta vuohisen sivusiteestä (medial sesamoidal ligament) silloin loppujen lopuksi. Toinen lääkäri epäili ruununivelen pahaa kulumaa, vaikka se ei näkynytkään kuvissa. Jälkeenpäin ihmettelin miksei koskaan ehdotettu ultrausta, kun Tildrenitkin laitettiin silloin ihan turhaan nivelen takia. Noh, vaikeita asioita nämä usein ovat.

      Poista
    4. Hyvä tietää! Täytyy tosiaan tutkituttaa tuo osasto, jos ei ala liike parantua.

      Poista