keskiviikko 28. helmikuuta 2018

Blogi viisi (!) vuotta - katsaus tilastoihin

Niin se aika rientää! Tuossa 4. helmikuuta tuli täyteen viisi vuotta siitä, kun ensimmäistä kertaa elämässäni painoin Bloggerin julkaise-nappia. Varsinaisesti julkisuuteenhan tekstit eivät aluksi kuitenkaan päätyneet, vaan vasta muutamaa kuukautta myöhemmin uskaltauduin julkaisemaan blogin.

Minusta on aina hirveän mielenkiintoista lukea muiden blogien tilastoista, joten viisivuotisen blogitaipaleen kunniaksi seuraa pieni katsaus tämän blogin tilastoihin. Tosin vain Bloggerin tilastoihin, koska en ole yrityksistä huolimatta saanut otetta Google Analyticsista. Sen mukaan lukijoita on viikossa keskimäärin yhdestä kolmeen. Ainakin toivoisin, että todellinen luku olisi vähän enemmän.

Toiveajatteluun vastaavat Bloggerin omat tilastot. Epäilemättä ne kaunistelevat kävijämääriä ylöspäin, mutta kun niitä silloin tällöin tuijottelee, nähnee ainakin kehityskaarta.

Tämä teksti on ollut tekeillä aika kauan, mutta en jaksanut nyt tehdä enää tuoreempaa kuvakaappausta. Suunnilleen samansuuruisia nuo kartan vierustan lukemat olisivat siinäkin, vain tekstit-kohta olisi hieman erilainen.




Postaukset ja niiden katselumäärät

Kaikkien aikojen latauslukua on lihottanut eniten teksti Tiedoksi niille, jotka harkitsevat parisuhdetta hevosihmisen kanssa. Se on suunnilleen julkaisustaan saakka keikkunut tämän blogin sekä kaikkien aikojen että yleensä myös kuukauden luetuimpana. 

Mainittu päivitys on ollut sellainen pikkublogin pitäjän 15 minuuttia julkisuudessa -juttu, paitsi että sitä julkisuutta on kestänyt jo pari vuotta. Aina se vaan jostain pompahtaa Facebook-jakoon.

Tätä kirjoittaessa Blogger väittää, että tekstiä olisi luettu pökerryttävät yli 105 000 kertaa. Pikkublogin kirjoittajalle oli aikanaan pieni shokki, kun vähän jännityksellä julkaistu vitsi yhtäkkiä olikin niin sanotusti viraalihitti. Jännitys tuli siitä, että en tiennyt, olisiko siinä muiden mielestä mitään vitsikästä.

Kuvituskuvana Albertin hanki-ilottelua helmikuun alkupuolella.


Toiseksi luetuin teksti on niinikään kieli poskessa kirjoitettu, viime marraskuussa julkaisemani, Vaiettu addiktio - lue hevoskoukkuun jääneen koskettava tarina, jonka sivulatauksia on Bloggerin mukaan 11 000 ja rapiat. Ei siis puoliksikaan yhtä suuri menestys kuin edeltäjänsä.

Tästä voi päätellä, että onnistun kirjoittamaan suuren yleisön mielestä vitsikkäitä juttuja noin joka toinen marraskuu. Ei ehkä ihan vielä kannata haaveilla urasta komediennena.

Mutta miksi juuri marraskuu? Ehkä vain marraskuun harmaudessa on mahdollista saavuttaa riittävä sarkasmin taso?

Tuhatluvuille on päässyt blogin historian aikana muutama kymmenen postausta. Yleensä yli tuhannen näytön tekstit ovat sellaisia, joita on jossain jaettu. 

Pitkän aikaa yksittäisten tekstien latausluvut huitelivat ihan normaalisti sellaisessa useassa sadassa, mutta kuten jo aikaisemmin vinguin, syksyllä tuli romahdus. Romahduksen jälkeen lukemat ovat vakiintuneet sellaiselle keskimäärin 200 - 300 latauksen tasolle. Jos teksti vetää hyvin, latauksia on Bloggerin mukaan 400 - 600. Eli ei mitään huimia lukuja, mutta kuitenkin vähän enemmän kuin rekisteröityneitä lukijoita.

Tämä teksti on muuten blogin 520. julkaistu teksti.

Kommentit

Kommenttien määrään olen ollut tyytyväinen. Tätä kirjoittaessani blogiin on tullut kaiken kaikkiaan 3370 kommenttia. Aikamoinen määrä sekin, vaikka melkein puolet on omia vastauksiani.

Nähdäkseni kommentteja ropisee samanmoiseen tahtiin kuin monilla vähän isommillakin blogeilla - vaikka ns. huippubloggaajien määriin on tietysti vielä matkaa. 

Jo mainittu vinkkipostaus hevosihmistä kumppanikseen havitteleville on myös paitsi blogin historian luetuin, myös kommentoiduin 64 kommentilla. 


Eniten lukijoiden kommentteja on kerännyt Albertin syntymästä kertova Hän on, viimein, täällä tänään, jossa on peräti 48 lukijakommenttia ja vain 6 omaani. Olin aivan ihmetyksestä ymmyrkäisenä, miten paljon onnitteluja sateli. Moni vieläpä kertoi jännittäneensä kovasti ja käyneensä vähän väliä tsekkaamassa blogia, että joko nyt. Alberthan odotutti itseään pari viikkoa yli lasketun ajan.

Edellinen nollan kommentin teksti on julkaistu yli vuosi sitten, 24.2.2017. (Nyt kun tällä lailla paukuttelen henkseleitä niin tämä on varmaan se seuraava ilman kommenttia jäänyt.)

Kommenttikentässä on ollut välillä vilkastakin keskustelua -  enimmäkseen aivan asiallista. Jopa eri mieltä on pystytty olemaan riitelemättä. Hyvä te ja hyvä me!



Liikenteen lähteet 

Selkeästi eniten blogiin tullaan Googlen kautta. Hyvänä kakkosena on lähes aina Hippola.

Blogi on listattu myös Jalustin.netiin, mutta sitä kautta tulee osumia noin kolmanneksen tai puolet Hippolan määrästä - tai juuri nyt Jalustimesta on tullut 8 klikkausta samassa ajassa kuin Hippolasta 41. En tiedä, onko Jalustimessa pienemmät kävijämäärät vai hukkuvatko linkit siellä huomattavasti kilpailijaa suurempaan tarjontaan.





Normaalisti Jalustin olisi neljäntenä viittaavien sivustojen listalla, mutta yllä olevan kuvakaappauksen hetkellä Playsson on ohittanut sen. Nyt Playssonia ei enää edes näy listalla, kenties blogiäänestys on jo hiipunut (vielä muutaman tunnin vissiin voi äänestää!)

Kuten kuvasta näkyy, blogiin tullaan jonkin verran myös muiden blogien kautta. Mielenkiintoista on, että suunnilleen yhtä paljon tullaan supersuositun Jillan blogin kuin rekisteröityneiden lukijoiden määrällä mitattuna pienemmän Penaponinkin linkistä.

On kiva huomata, että Takaisin lähtöruutuun komeilee usean blogin linkkivinkeissä. Kiitos siitä!

--

En tiedä, miten paljon kasvun varaa tilastoissa olisi, jos lisäisin markkinointipanostuksia. Markkinointia olisi varsin helppo lisätä, koskapa tähän asti en ole mainostanut mitenkään muuten kuin ilmoittamalla blogin jo mainittujen kahden blogiportaalin listoille.

Markkinointia vaan ei hyvällä tahdollakaan voi laskea vahvuusalueekseni. Se on taitolaji. Jos mainostaa liian vähän, kukaan ei löydä, mutta jos mainostaa liikaa, tuputus herättää kielteisiä vastareaktioita. Toisaalta ehkäpä tavallisen ponitädin tusailublogille ei mitään jättiyleisöä löytyisi, vaikka markkinointiponnistuksia hoitaisi alansa supertähti.

Eli ei muuta kuin näillä eväillä kohti seuraavaa viisivuotiskautta!

10 kommenttia:

  1. Ihanaa kun jaksat vielä kirjottaa vaikka moni muu blogi on hiipunut! Tykkään seurata teidän kuulumisia vaikken ehkä niin usein enää kommentoi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla! Harmi, ettet itse enää kirjoita blogia. Miten teillä menee?

      Poista
    2. Meillä oli paljon erilaisia terveysongelmia syksyllä ja alkutalvesta. Jouduin tekemään hirveän raskaan ja vaikean (vaikkakin oikean) päätöksen, ja Leo päästettiin laukkailemaan vihreille tammikuun lopussa. Ihanat muistot onneksi jäi vaikka ikävä tietty on.

      Poista
    3. Voi miten ikävä kuulla. Osanotto! Minäkin olen vähän miettinyt, että en enää ehkä ala hoitaa hengitystieongelmia, vaan jos menevät taas pahaksi niin luovutan. Ainakin siinä tapauksessa, että alkaa tulla levossakin puuskutusta kuten joskus aikaisemmin on tullut.

      Poista
    4. Kiitos! Ruusalle toivon vielä monia vuosia mutta kyllä sen sitten tietää jos aika on. Meillä hoidettiin useampaa ongelmaa tossa vajaan puolen vuoden aikana, jalkoja, kavioita, selkää... Kun joku saatiin kuriin niin aina uusia odottamassa. En nähnyt järkeä antaa Leon mennä hirmu huonoon kuntoon vaan sai lähteä omana pirteänä itseään, vaikka kyllähän ponin selkä meni viimeisinä viikkoina aika huonoksi. Kertaakaan ei ole tullut katumuksen ajatuksia, koen että tein oikean päätöksen oikeaan aikaan.

      Poista
    5. Surullista. Ruusan emähän meni myös selän takia monttuun ja ainoa asia, mikä on harmittanut, on se, että vetkutin päätöstä liian pitkään. Vieläkin tekee pahaa ajatella, miten kipeä se lopussa oli. Eli varmasti oli parempi tehdä päätös ennemmin kuin myöhemmin.

      Tuntuu, että kun poni alkaa jostain kohdasta prakata niin se sitten hajoaa vähän joka paikasta. Itsekin toivon, että minulla olisi voimia tehdä seuraava lopetuspäätös ajoissa.

      Poista
    6. Meidän tilanteessa olisin voinut tehdä päätöksen ehkä esim. kuukausi aiemmin mutta halusin katsoa realistiset vaihtoehdot loppuun ettei tarvitse jossitella. Eläinlääkäri "kiitteli" että tein päätöksen oikeaan aikaan, poni ei ehtinyt mennä huonoon kuntoon mutta ei toisaalta ollut liian aikaistakaan. Mutta mahdotontahan näistä on sanoa mikä on juuri se oikea aika.

      Poista
    7. Tunnistan vahvasti tuon. Haluan aina kokeilla kaikkea, ettei sitten ainakaan tulisi jälkikäteen sellaista mitä jos -oloa. Ruusan emällekin kustansin vielä fysioterapeutinkin käymään, ihan vaan että olisi sekin kokeiltu, vaikka vaisto sanoi, että ponin elämä alkaa olla viimeisellä loppusuoralla.

      Poista
  2. Rupesin blogiasi seuraamaan, koska se erottui muista. Ruusalla kun on sellaisia vaivoja, mistä on harvoin kirjoiteltu hevosblogeissa. Koska olen wannabe-eläinlääkäri, jäin mielenkiinnolla seuraamaan, miten vaivat vaikuttavat. On ollut ilo seurata että Ruusa sai komean orivarsan ja kaikki sujui hyvin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ruusalla niitä vaivoja on tosiaan riittänyt vaikka useammankin ponin tarpeiksi...

      Kun eläinlääkäri tuli marraskuussa antamaan Albertille ensimmäisen rokotteen, hihkuin hänelle, että ei olekaan pariin kuukauteen tarvittu eläinlääkäriä muuhun. Hän vaan totesi, että se on normaalirytmi. Että nyt on sekin koettu, normaalirytmi eläinlääkärihommissa.

      Poista