Viime kuukaudet blogi-ilmatilaa on hallinnut keskenkasvuinen poniyksilö. Joku voisi olla sitä mieltä, että alkuperäinen päätähti on jäänyt tulokkaan varjoon.
Samaa mieltä on kyllä ollut myös itse päätähti, joka ei aina ole mukisematta niellyt ajatusta valokeilansa jakamisesta. Edes oman lapsen kanssa. Missä Albert saa huomiota, siellä Ruusakin huomiota haluaa. Tulee vähän sellaista epäkohteliasta tuuppimista siinä. Kuka lie niin huonosti ponin kouluttanut.
Selvästi Ruusa-ponilla on alkanut myös kutkutella ajatus siitä, että täysipäiväinen äitiyslomailu alkaisi riittää. Ei tarvita näillä tienoin hoitovapaita.
 |
| Näin sitä mennään härkäpapupellossa. Ihan polulla ja tietenkin viljelijän luvalla. |
Ennen kuin Albertille tuli pipi kinttuun, ehdimme jo Ruusan kanssa vähän palailla työhommiin.
Sitä intoa!
Ruusahan noin yleensäkin ottaa kuolaimet itse ja jos ei ota niin jotain on mennyt pieleen. Mutta nyt ei wannabe-ratsastaja edes meinaa ehtiä siirtämään kuolaintutteja sivuun, kun työhönpalaaja on jo suu ammollaan työntämässä päätään suitsiin.
Myös ratsailla on ollut havaittavissa askeleen reipastumista, kun poni on huomannut reitin suuntautuvan kohti metsää.
Ruusahan noin yleensäkin ottaa kuolaimet itse ja jos ei ota niin jotain on mennyt pieleen. Mutta nyt ei wannabe-ratsastaja edes meinaa ehtiä siirtämään kuolaintutteja sivuun, kun työhönpalaaja on jo suu ammollaan työntämässä päätään suitsiin.
Myös ratsailla on ollut havaittavissa askeleen reipastumista, kun poni on huomannut reitin suuntautuvan kohti metsää.
Ponitäti on ollut tietysti vähintään yhtä innokas, vaikka maastoreissujen antina ei varsinaisia ratsastuksellisia elämyksiä olekaan ollut. Poni on niin selkä notkolla ja väärinpäin kuin nyt voi olla, mutta ei se hauskuutta ole estänyt.
Toivottavasti pääsisimme pian taas näihin hommiin. Huomenna saamme Albertin (onneksi pienentyneestä) jalkapatista eläinlääkärin arvion.
Ruusan työt on tietenkin aloitettu ihan vaan pienellä käyntiköpsöttelyllä. Ensimmäisellä kerralla matkaa kertyi varmaan 200 metriä, mutta viime kerralla (jolta kuvatkin ovat) oltiin reissussa varmaan lähemmäs 20 minuuttia. Tosin matka pysyi silti alle kilometrissä.
Käyntilenkiksi suunniteltuun metsäretkeen yhdistettiin kyllä vähän muitakin vapaavalintaisia askellajeja, kun tamma otti vähän kipinää varsansa liikuntainnosta.
Tämän kaksikon kanssa sänkkärikauden alusta voi tulla mielenkiintoista.
Ruusan työt on tietenkin aloitettu ihan vaan pienellä käyntiköpsöttelyllä. Ensimmäisellä kerralla matkaa kertyi varmaan 200 metriä, mutta viime kerralla (jolta kuvatkin ovat) oltiin reissussa varmaan lähemmäs 20 minuuttia. Tosin matka pysyi silti alle kilometrissä.Käyntilenkiksi suunniteltuun metsäretkeen yhdistettiin kyllä vähän muitakin vapaavalintaisia askellajeja, kun tamma otti vähän kipinää varsansa liikuntainnosta.
Tämän kaksikon kanssa sänkkärikauden alusta voi tulla mielenkiintoista.
 |
| Miksi on vinossa ratsastaja, kysynpä vaan. |
Sänkipelloille saatetaan lähteä koko kokoonpanolla, sillä en ole ihan heti valmis jättämään Albertia matkasta. Mielestäni turhaa stressiä noin pienelle. Aikaisintaan nelikuisena olen aiemmat varsat jättänyt, mutta Albert saattaa hengata matkassa pitempäänkin.
Ehkä Ruusa voi sitten päästä nauttimaan liikunnan riemusta ilman pientä riesaa, kun se ja Albert on huolella integroitu laumaan. Vai pitäisikö sanoa jos? Tuntuu, että aina kun yritän yhdistää ponit kavereiden kanssa niin tulee joku este, yleensä poniterveydellinen.
Ovat ne jo vähän päässeet maistelemaan laumaelämää, pienissä palasissa.
Albertilla olisi jo tutustumishalukkuutta toisten kanssa, mutta Ruusa on aina torpannut lähentymisyritykset vertahyytävän sotahuudon kera. Jos lajitoverit eivät ole riittävällä vauhdilla väistäneet, Ruusa on tehostanut viestiään fyysisellä väkivallalla tai vähintään sen uhalla (alla muutama taidonnäyte).
 |
| Taistelevat oriit? |
 |
| Vanha ruuna on viisas ja valitsee taistelunsa. Sen valintaan eivät kuulu välienselvittelyt raivohullun äitiponin kanssa. |
 |
| Ruusa vaatii lauman muilta jäseniltä siirtymistä sen verran vikkelästi, että vauhti on ajoittain liikaa kylmäverisemmille yksilöille. |
Ruusallehan oli alun perin suunniteltu sellaista kohtaloa, että se Albertin vieroituksen jälkeen lähtisi ikivihreille laidunmaille. Näillä näkymin tamma ei kuitenkaan ole poistumassa maallisesta muonavahvuudesta. En pysty enkä näe tarvetta, kun poni pystyy elämään aivan normaalia elämää.
Kyse ei edes ole omasta toiveajattelustani, vaan Ruusan kuntoa ovat muutkin kehuneet. Perussairaus on pysynyt piilossa niin, ettei Ruusa ihan pienestä hengästy ja jos hengästykseen asti villittelee niin palautuu erittäin nopeasti.
Lapsenteko tuntuu olevan hengitystieongelmaan aikamoinen ihmelääke! Toimii kuulemma myös ihmisillä. Tai ainakin hierojani kertoi raskauksien vapauttaneen hänet allergioistaan vielä vuosiksi sen jälkeen, kun lapsiluku oli jo täynnä. 16 vuotta kertoi eläneensä allergiatta. Kunpa Ruusalla olisi yhtä hyvä tuuri, vaikka sillä onkin jälkeläisiä vain neljäsosa hierojani saavuttamasta määrästä.
 |
| Tästä vielä napakka pukki taakse niin kyllä uskovat kaverit, mitä sanotaan. |
Meillä kävi nyt uusi kengittäjä. Tai siis onhan hän tallin muita hevosia laitellut jo vuoden verran. Jos vaan irtokenkien määrä pysyy kohtuullisena niin jäämme hänen asiakkaikseen. Jälki on nimittäin jo muiden tallin hevosten kavioissa ollut hyvää. Lisäksi laskun loppusumma jäi alle puoleen edellisen kengittäjän perimistä summista.
Ruusalle ei ryttyillä! On siinä tammassa kipinää. Ihan mahtavaa että Ruusa voi hyvin, toivon että edessä on edelleenkin hyviä päiviä :)
VastaaPoistaOnhan se tiukka tyyppi! Ja melkoinen leijonaemo, vaikka noin pinnalta näyttää yleensä siltä, ettei Ruusaa voisi vähempää kiinnostaa, missä varsa haahuilee. Ruusa myös helpottaa minun hommaani varsan koulutuksessa pitämällä kovaa kuria myös Albertille.
PoistaToivotaan tosiaan, että Ruusan hyvät päivät jatkuisivat. Olen jo haaveillut että pääsisin ihan oikeasti ratsastamaan sillä ja käymään tunneilla. Mutta Ruusan kanssa ei kannata tehdä liian pitkälle meneviä suunnitelmia.
Hienoa, että Ruusa voi hyvin! Ihania nuo ratsastuskuvat :) Jossain vaiheessa meilläkin on tarkoitus pikku hiljaa ruveta palailemaan Vihrunkin kanssa työntekoon, mutta hyvin hissuksiin siihen asti, että saadaan kengät takaisin jalkaan ja ei se fyysinen kuntokaan mikään hyvä voi olla pitkän saikku/mammaloman jäljiltä.
VastaaPoistaOn kyllä ihanaa, kun kerrankin ei tarvitse Ruusan vointia murehtia.
PoistaIhan tosiaan vähän ollaan vasta köpsötelty, ei ole Ruusallakaan mikään hyvä ratsastuskunto, kun oli 7 - 8 kuukautta ilman ratsastusta ja monta kuukautta kokonaan ilman ohjattua liikuntaa. Ruusalla on onneksi etusissa kengät ja tämä on tuntunut riittävän tähänastiseen liikuntaan.
Samat haaveet ja toteutusvaiheen todellisuus. Kaikessa paitsi varsan kanssa lenkkeilyssä. Se kun katoaa taivaan rannan taa ensimmäisen viiden minuutin aikana.
VastaaPoistaIhanaa että ruusa voi hyvin!
Hehe, Venda taitaa olla aika itsenäinen tyyppi. Albert on kovin kiltti, se ei mene pariakymmentä metriä kauemmaksi äipästä. Pörrää siinä ympärillä vaan. Tosin välillä kierrokset tosiaan nousevat vähän turhankin korkealle.
PoistaYllätyin kyllä siitä, ettei emän ratsastus ollut Albertille mikään juttu. Ei yhtään tuijotellut kummeksuen, lähti vaan mukaan. Ekoilla kerroilla ei uskaltanut kuin kävellä perässä, sitten alkoi rallittaa.
Mulla on sen verran illivilli tuo ori, että mikäli oikein tulkitsen sen elkeitä minä kun kiipeän tamman kyytiin on ori talutettuna kentällä vieressä. Se nimittäin saattaa hyvinkin pyrkiä mamman reppariin samaan aikaan kuin minä, enkä todellakaan halua pienistäkään kavioista iskua. Mutta juu, pörrökarvaa olen ostamassa ja miettimässä minkä penkin sitä tamman selkään saisi soviteltua, jotta se pääsisi hieman nostamaan lihaskuntoaan.
VastaaPoista:D Varmasti hyvä suunnitelma, jos saa varsan narun päähän jonkun pätevän. Kyllä Albertinkin kanssa pitää vähän katsoa, missä se menee, pidän raippaa mukana siltä varalta että keksii jotain, mikä pitää oman turvallisuuteni vuoksi välittömästi keskeyttää.
PoistaMinä kun yleensä touhuilen yksin niin ei ole oikein muita vaihtoehtoja kuin antaa varsan juoksennella vapaana mukana tai sitten jättää se matkasta. Meillä on se onni, että voi lähteä maastoonkin turvallisesti varsa vapaana, kun ei tarvitse mennä autoteitä eikä edes läheltä sellaisia.
Mulla on ollu kaksi orivarsaa, joita molempia pidin emän kanssa noin 10 kk ikäiseksi asti ja myös olivat lenkillä emän mukana kun ratsastin. Kyllähän se vähän rasittavaa oli, kun riiviöt hyppivät emän selkään tai roikkuivat mun housunlahkeessa koko ajan :D Mutta pidin hirmu tärkeänä että varsat saivat tarpeeksi liikuntaa myös talvella, joten emän kanssa koitettiin kestää ja raahata ipanoita mukana lenkillä. Toki sitten vieroituksen lähestyessä alettiin harjoitella sitäkin, että varsa jäi välillä kotiin äidin mennessä töihin.
PoistaKiva kuulla, että olet pystynyt pitämään noin pitkään emän alla. Minäkin olen ajatellut, että haluaisin vieroittaa vasta lähempänä vuoden ikää.
PoistaJa olen liikuntahommassakin aika pehmeällä linjalla, en halua liian aikaisin varsaa erottaa emästään lenkillekään. Tietenkin esim. aidan toisella puolella on ihan ok, mutta en raatsisi kovin pientä jättää niin, ettei se näe äitiään.
Tuo on kyllä ihan hyvä pointti, että varsakin saa siinä liikuntaa.
Voi ihana kuulla hyviä uutisia! :) molemmat näyttävät upeilta.
VastaaPoistaKiitos! On myös kiva kun välillä pääsee kertomaan hyviä uutisia. Kaiken ikävän jälkeen tällaista tilannetta todellakin osaa arvostaa!
PoistaSitä meille on koulussakin sanottu, että pahankin puhkurin voi saada paranemaan sillä että astuttaa tamman. Ei sitä kai oikein eläinlääkäritkään tiedä mikä taika siinä on, mutta niin se vaan saattaa auttaa :D
VastaaPoistaIlmeisesti siinä jotain taikaa on! Minun käsitykseni mukaan kyse on hormoneista. Jostain olen kuullut, että joku tiineyshormoni muistuttaisi kortisonia, mutta ei minulla lähdeviittausta ole kirjoittaa. Tällaista vaikutusta tietysti itse kovasti toivoin, mutta en uskaltanut odottaa. Täytyy vain toivoa, että vaikutus kestäisi pitempään kuin imetysajan.
PoistaMeidän eläinlääkärimme sanoi, että tiineys vaikuttaa usein vaivoihin positiivisesti. Hän oli astuttanut vakavasti nivelrikkoisen tamman ja tamma oli ollut tiineys- ja imetysajan elämänsä kunnossa. Vieroituksen jälkeen sitten oli kuitenkin mennyt niin huonoon kuntoon, että oli jouduttu lopettamaan.
Ihana Ruusa! Kiva kuulla että voi hyvin.
VastaaPoistaSun postauksessa on todella hienoja kuvia, wau.
Kiva on välillä kertoakin jotain positiivista! Minäkin olen kyllä tosi tyytyväinen noihin ratsastuskuviin. :)
PoistaPienen tauon jälkeen tulin katsomaan mitä teille kuuluu, ja ihana lukea kivoja uutisia! Ruusa on niin tomeran oloinen poniäiti, ihan mahtavaa! Ja todella ihanaa että äitiys on tehnyt sen noin terveeksi. Ja huikeita kuvia, härkäpapu on ruma kasvi, mutta näyttää varsin dramaattiselta noissa kuvissa! Varmaan aika vänkä ratsastaa yhdessä varsan kanssa, en osaa edes kuvitella moista kokemusta.
VastaaPoistaKiva kun tulit! Olisi hauska joskus sinunkin kuulumisiasi kuulla. :) Varsan kanssa ratsastaminen on tavallaan aika rasittavaa, kun pitää koko ajan pitää sitä samalla silmällä, mutta kyllä sen kestää. :D Tällaisessa maastohumputtelussa se ei niin häiritse, kunnon tuuppailussa olisi hankalampaa. Mutta loppujen lopuksi varsa on "tiellä" aika vähän aikaa kuitenkin.
Poista