Paskaduuni ei tekemällä lopu

Paskaduuniksi nimitetään työtä, jossa raskaasta hommasta ei heru arvostusta eikä oikein palkkaakaan. Tällaista työtähän tallilla riittää.

Vaikka moni työelämässä toivoo paskaduuneille pikaista loppua, hevostalliympäristössä kakkahommien loppumista ei tosissaan toivo kukaan. Onhan kuitenkin niin, että jos kakka loppuu, myös sen tuottajan loppu on käsillä.

Sitä itseään maanpinnassa. Kuvan poni liittyy tapaukseen.

Ponilapsen sairastaessa ponitädillä on ollut aikaa nimenomaan näihin kakkahommiin. Niitä on tarjolla lähinnä tarhassa, jonka hygieniasta huolehtiminen kuuluu sopimuksen mukaan tarha-asukkien omistajille.

Hevosvoimista on mukava osallistua lannanpoisto-operaatioon. Valitettavasti osallistuminen ei yleensä tarkoita varsinaisesti auttamista, jos sellaiseksi ei lasketa siivousalueella seisoskelua, rapsutusten kerjäämistä tai kärryn tuuppimista.

Sen verran palvelunsaajat kuitenkin auttavat, että pyrkivät tyhjentämään suolensa juuri silloin, kun kottikärry on vieressä. Silloin paskaduunari säästyy yhden kasan talikoimiselta, jos työntää työvälineen suoraan kakkivan elikon takapuolen alle.

Ponieläin haluaa osallistua, tai ainakin huomiota. 

Olen ollut huomaavinani, että hevosihmistön halukkuus osallistua oman eläimensä lopputuotoksen käsittelyyn on melko alhainen.

Ymmärtäähän sen, että jos maksaa hevosen säilytyksestä tonnin kuussa niin odottaa, että jätehuolto sisältyy hintaan.

Mutta muunlaisissa tapauksissa voisi ajatella, että kakka kiinnostaisi. Onhan hevosen lanta monesta syystä kiinnostava tuotos.

Tutkitusti vähämatoinen poni.
Vaikka ei niihin madonmunamäärityksiin
ihan sokeasti kannata luottaakaan.

Vaikka kakkahommista ei välttämättä tule euroja hevosenomistajan tilille eikä liiemmin arvostustakaan, siitä saa jotain muuta. Enkä nyt puhu pelkästään siitä, että paskaduuni käy jumpasta.

Isoin etu on ihan rahallakin mitattavissa: vähemmän kakkaa hevosen elinympäristössä merkitsee keskimäärin myös vähemmän loisia hevosen elimistössä.

Sen lisäksi, että ahkeruus paskaduunissa edistää hevoseläimen terveyttä, samainen prosessi myös tarjoaa valaistusta saman eläimen terveydentilaan.

Ei voi tuntea hevosta, jos ei tiedä, miten se kakkii.

Karsinaa tai tarhaa siivotessa näkee heti, miten suoli toimii. Onko kasoja normaali määrä? Onko kikkareiden koostumus optimaalinen? Kielteinen vastaus peruskysymyksiin herättää heti jatkokysymyksiä, kuten "miksi" ja "mitä voin tehdä asialle".

Niin että ei muuta kuin talikoimaan vaan!

Tähän aikaan vuodesta masentavan iso osa kakkahommista tosin tarjoaa kurkistusikkunan ihan johonkin muuhun kuin kuin tämänpäiväiseen suolen toimintaan. Lumen sulaminen on paljastanut, miten ylivertainen vastustaja talvi on paskaduunarille - etenkin, jos duunarilla on päivätyöt muualla.

Terveiset sairastuvalta ja vielä vähän auringonlaskukuvia

Täällä sitä ollaan edelleen, sairastuvalla, joku hevosflunssa vaivoinamme.

Ruusa-poni vaikutti puolivälissä viikkoa jo suht pirteältä, ruumiinlämpö oli aivan ihanteellisissa lukemissa, happi kulki talutuskävelyllä (sillä yhdellä, jonka tällä viikolla olemme käyneet) mallikkaasti eikä räkääkään juuri näkynyt.

No niin, ajattelin. Tämä flunssa olikin sitten ihan vaan kevyt kevätflunssa, nopeasti sairasteltu. Kohta päästäisiin taas työnteon makuun.

Optimisti pettyy aina!

Nyt onkin sitten ponilla ollut kolme päivää ihan selkeästi lämpöä. Sieraimista ei nyt ihan valu mutta kuitenkin päristelemällä tulee edelleen ihan riittävästi valkoista limaa. Ei ole päästy työntekoon, eikä oikein minkään tekoon.

"Aina se tunkee jotain mun takapuoleen." Tätä on siis harrastettu viime päivinä ahkerasti, kuumemittarin tunkemista ponin perästä sisään. Onneksi tämä on ponin mielestä ihan okei.

Asiaintilan viimeaikaisesta kehityksestä voi päätellä ainakin pari seikkaa.

Ensinnäkin täytyy tapahtua ihmeparantuminen, ettei ponin rokotus mene vanhaksi (passiin leimattu päivämäärä on 31.3.). Keskiviikoksi varattu rokotus nyt joka tapauksessa vaihtuu ponin sairaudentilan tutkailuksi myös verikokeellisin keinoin.

Toisekseen mitään ratsastuksellista tai muutenkaan kuntourheilullista ponin kanssa ei tehdä ennen kuin huhtikuu on jo pitkällä. No, ehkä siinä vaiheessa, kun poni on taas ratsastuskunnossa, sillä on viimein myös satula?

Joka tapauksessa blogissa ei ainakaan muutamaan viikkoon näy mitään tuoreita Ruusa-ratsastuskuvia. Mutta lohdutukseksi tässä vielä viime viikon lauantaina otettuja kuvia auringonlaskun ratsukosta.



Nythän tuollaista kuvissa näkyvää valkoista ei maassa enää ole.

Ja heti kun talvi on meidät jättänyt, ponilla olisi myös tarvetta hiekanpoistolle. Se, millä oveluudella tällä kertaa jekutan ponin vetämään psylliumit napaansa, on vielä kysymysmerkki.

Aikaisemmin toimiva resepti on ollut greenline-melassivesi-mysli. Erityisen toimiva osa tässä reseptissä on ollut melassivesi. Tällä hetkellä se on kuitenkin Ruusan mielestä jo so last season, joten limppari ei välttämättä lisää psylliumin mahaan päätymisen todennäköisyyttä.

No, tässä on vähän aikaa miettiä, sillä psyllium-kuurin aikana haluaisin liikuttaa ponia ja lämpöilevää ponia taas sitten en liikuta.

Ruusan toiveesta olemme palanneet Nova-kuolaimeen lyhyen fullcheek-kolmipalakokeilun jälkeen.

Melassivettä olen tässä viime aikoina tarjoillut päivittäin, eikös sitä niin sanota, että flunssapotilaan on erityisen tärkeää saada nestettä.

Jos olen ottanut ponia talliin hoidettavaksi, olen tarjonnut limua ensin ponin ollessa käytävällä kiinni - poni juo yleensä noin litran - sitten kun olen taluttanut ponia tarhaan, olen antanut sen juoda lattialla olevasta ämpäristä, jolloin se on jälleen armollisesti imaissut siitä noin litran. Lopuksi olen vielä vienyt ämpärin tarhaan, jolloin melassivedenhimoisen tarhakaverin tuottama ryhmäpaine on saanut ponin juomaan hyvässä lykyssä vielä pari litraa.

Prinsessaponit, ne nimittäin vaativat ykkösluokan palvelua.

Tänään yllätys olikin suuri, kun poni vetäisi tarhassa koko ämpärillisen lähes yhdeltä seisomalta. Runsaisiin jämiin tottunut Veera tosin katsoi ämpärin tyhjenemistä vierestä niin murtuneena, että oli pakko viedä sille vielä oma annos.

P.S. Hyvää pääsiäistä kaikille! 

Ratsutauko

Hyvä uutinen: sain lauantaina viimeinkin osutettua samaan hetkeen auringonlaskun, Ruusa-ratsastusretken ja kuvaajan läsnäolon.

Huonompi uutinen on se, että kuvissa näkyvä maa ei ole ainoa asia, joka on tällä hetkellä valkoista. Valkoista on myös täysin sille kuulumattomassa paikassa eli Ruusan nenässä, tarkemmin sanottuna nenästä tulevassa räässä.

Nenästä tuleva räkä ei varsinaisesti tullut yllätyksenä, sillä poni on ollut ponneton.

Viime viikolla, kun menin kolmen täyslepopäivän jälkeen kentälle ratsastamaan, odotin vauhtia ja vaarallisia tilanteita, mutta sainkin väsynyttä lontustelua ja innostumattomuutta.

Sama on toistunut joka päivän liikutuksessa, on se sitten ollut taluttelua, irtojuoksutusta tai ratsastusta. Poni on kyllä tehnyt, kun on pyydetty, mutta ei ole yhtään itse innostunut asiasta. Hengityskin on ollut vähän raskaanlaista, mutta poni on kuitenkin palautunut ihan hyvin.

Tässä kuvassa on muutakin hyvää kuin kaunis auringonlasku: kroonisen könöttäjän ylävartalon varsin siedettävä asento. Ponin asennosta en viitsi sanoa mitään.

Koska lämpöä ei ole ollut, olen liikuttanut ponia sen jaksamisen mukaan (eli lähinnä käynnissä) ja pohtinut pääni puhki, mikä tällä kertaa imee voimia lemmikistä. Aika vahva veikkaus on ollut, että kevätaurinko olisi aktivoinut kroonisen keuhkosairauden.

Kunnes sunnuntaina sitten bongasin ponin nenästä sitä räkää. Silloin päättelin, että taitaa olla vaihteeksi joku lenssu.

Ehkä olisi pitänyt jättää lauantaina nousematta ponin selkään, vaikka kevyesti köpsöttelimmekin. Kuvat, vaikka ovatkin enimmäkseen seisoskelusta, ovat sentään melkoisen kivoja.

Nyt poni saa vähän taukoa varsinaisista hommista. Kävelytystä maastakäsin todennäköisesti on kuitenkin jonkin verran ohjelmassa, jotta lima (jota ei onneksi ainakaan toistaiseksi ole merkittäviä määriä) liikkuu.

Ai miten niin vennot vuohiset?

Sellaista se on. Toivotaan, että toipuminen ei tällä kertaa vie ihan kokonaista kuukautta kuten viimeksi. Runsaan viikon kuluttua ponilla menee rokotuskin vanhaksi. Katsotaan sitten ensi viikolla, vaihtuuko rokotukseen varattu eläinlääkärikäynti verikoekäynniksi.

Tulevalle torstaille varatun Ruusa-ratsastustunnin jo vaihdoin Veera-tunniksi.

Kivahan se on Veerankin kanssa päästä Mian silmän alle. Edellisen ja ensimmäisen kerran olimme loppiaisena ja siitä oli hurjasti hyötyä. Veeralla en olekaan kevätkaudella paljon ratsastellut, sillä se oli alkuvuodesta sairauslomalla. Ilmeisesti huono tuurini on tarttuvaa laatua.

P.S. Sain tänään tekstarin Veeran omistajalta. Siinä kerrottiin, että Ruusa oli eilen riekkunut tarhassa antaumuksella. Että ehkä se siitä?

Sinkkiä ja kuparia

Olen antanut Ruusalle aika monena keväänä sinkki-kuparikuurin, eikä tämä kevät ole poikkeus.

Jos sinkistä ja kuparista on puutetta, hevonen alkaa helposti syödä maata, ja kaikkihan me tiedämme, mihin se johtaa. Se johtaa klinikalle, ja sinne emme halua.

Tänä keväänä kuitenkin aloin syöttää sinkkiä karvasyistä. Ponin karva ei minusta ole ollut ihan priimaa ja iho on tuntunut kutisevan. Koko ajan saisi olla ponin hännänjuurta raapimassa. Hännän iho on myös hilseillyt hurjasti.

Ruusan talvikarva on aina ollut karmean näköinen, sellainen pitkä ja hapsuinen. (Tämä kuva on otettu ennen harjausta.) Nyt karvanlähtö on sentään alkanut toden teolla. 

Mikä on tilanne nyt, kun sinkkiä ja kuparia on mennyt aika isolla annostuksella jokunen viikko?

Hännänjuuren rapsutustarve on edelleen olemassa, mutta se ei ole enää ihan niin pakottava kuin aiemmin. Isompi ero on kuitenkin hilseilyn määrässä. Olisi pitänyt tajuta ottaa ennen ja jälkeen -kuvat, niin huimasti hilseily on vähentynyt! Enpä olisi etukäteen uskonut.

Olen ostanut sinkki-kuparivalmistetta lähinnä sinkin takia, mutta ilmeisesti kannattaisikin enemmän kiinnittää huomiota kupariin. Hevonen nimittäin kuulemma harvoin saa kuparia heinästä riittävästi, koska hevonen tarvitsee sitä varsin paljon.

Lainaus Hevosen tasapainoinen ruokinta -blogista: "Kuparin puutos mm. heikentää vastustuskykyä ja aiheuttaa luusto- ja nivelongelmia. Kuparin puutoksen epäillään olevan taustalla myös kavion ja karvan laadun ongelmissa."

Niin että ehkä olisi viisasta ottaa myös sinkki-kuparilisä käyttöön koko sisäruokintakaudeksi, tietysti pienemmällä annoksella kuin kuurin aikana.

Uutta lookia

Siirryin tänään työstä kortistoon, joten juuri nyt on aikaa omille pikku projekteille. Kuten vaikka tälle blogille. Sen kunniaksi rupesin näpertelemään uutta ulkoasua ensimmäistä kertaa vähän CSS:nkin avulla.

Olen kyllä tehnyt tavallisia kotisivuja CSS:llä, mutta blogimaailmassa ne olivat minulle uusi juttu. Onneksi törmäsin huippuhyvään Blogikoodeja ja ulkoasuneuvoja -nimiseen blogiin, josta löysin apua juuri siihen, mikä oli valmisulkoasuissa eniten nyppinyt. Toisin sanoen löysin valmista koodia, jolla sain sivulinkit osittain bannerin päälle. Helppoa, kun vaan kopioi! (Okei, kyllä minä vähän muokkasinkin, mutta vain vähän.)

Tämmöinen tuli.

Bannerin tekaisin nopeasti Photoshopissa. Valitettavasti ei tullut tälle koneelle mukaan alkuperäisversiota tuosta kuvasta, joten se jäi vähän suhruksi. Pitää korjata jossain vaiheessa, tai vaihtaa koko kuva, kun kevätkin on jo täälläpäin.

Nyt on ollut blogimaailmassa muodikasta tehdä tosi vaaleaa ja valkoista ulkoasua ja sellainen minullakin siinti mielessä. Vaikka olen aina tykännyt valkoispainotteisista ulkoasuista, en ole koskaan uskaltautunut jättämään taustaväriä pois. Yritin kyllä tällä kertaa, mutta en uskaltanut vieläkään! Joten vähän jäi taustaväriäkin.

Tällainen se oli - jouduin laittamaan vanhan kuvakaappauksen, kun ehdin jo vaihtaa bannerin ennen kuin tajusin painaa print screeniä.

P.S. Sain tänään puhelun Hipposportista. Ovat kuulemma saaneet tilausvahvistuksen nyt tehtaalta, että satulan pitäisi olla tulossa. Eivät tosin vielä olleet saaneet mitään päivämäärää satulan saapumisarvioksi. Toivotaan parasta.