maanantai 4. helmikuuta 2019

Kuudessa vuodessa on päästy takaisin sinne, mistä lähdettiin

Neljänteen päivään helmikuuta on vuosien varrella mahtunut monia merkittäviä tapahtumia. Esimerkiksi 4.2.1956 Porkkalan vuokra-alueen asukkaat pääsivät palaamaan kotiseudulleen, 4.2.1951 haudattiin marsalkka Mannerheim ja 4.2.1972 Suomi ja muut Pohjoismaat tunnustivat Bangladeshin. (Lähde: päivyri.fi)

Neljäntenä päivänä helmikuuta 2013 puolestaan interwebsiin ilmestyi Takaisin lähtöruutuun -nimisen blogin ensimmäinen päivitys. Toki sen julkistaminen kaikelle kansalle tapahtui vasta myöhemmin, mutta neljäs helmikuuta joka tapauksessa jäi blogin historiaan perustamispäivämääränä.

Nykyinen kaksivuotias.

Helmikuussa 2013 omistin kaksivuotiaaksi kääntyneen omakasvattiponin, jonka kanssa harjoiteltiin ohjasajon ja ponina olemisen perusteita. Helmikuussa 2019 omistan kaksivuotiaaksi kääntyneen omakasvattiponin, jonka kanssa harjoitellaan ohjasajon ja ponina olemisen perusteita.

On siis tultu aika lailla täysi ympyrä! Blogin nimi on edelleen, ja jälleen, osuva.


Se ero entiseen toki on, että nyt minulla on myös aikuinen poni ja varsankin kanssa tekemiseen jo ehkä vähän erilainen ote. Kuusi vuotta sitten yhden kaksivuotiaan kanssa vasta tutustuin koulutustapaan, jota olen - pienin muokkauksin - noudattanut nykyisen kaksivuotiaani kanssa sen ensihenkäyksestä lähtien.

Toisin kuin kuusi vuotta sitten, nyt minulla on jokapäiväisessä käsittelyssä täysin toimiva kaksivuotias - vaikka tämä nykyinen kaksivuotias on ollut huomattavasti ensimmäistä haastavampi. Luulen, että ilman niitä kuuden vuoden takaisia oppeja olisin ollut Albertin kanssa pulassa.

Kuudessa vuodessa on palattu lähtöruutuun, mutta täyden ympyrän varrella on tapahtunut paljon. 

Kuuden vuoden takainen kaksivuotias. On se ollut surkea pieni rimppana!

2 kommenttia:

  1. Haha, voi mikä rimpula tuossa kuvassa on.. Mutta jotenkin tosi paljon Albertin näköä! tai Albertilla emänsä näköä mutta kuitenkin. Pitkä on sinullakin jo tämä bloggajan taival ja paljon on ehtinyt tapahtua. Blogin nimi on tosiaan kyllä todella osuva :D toivon vaan uuden lähtöruudukon kanssa ehkä hiukan seesteisempiä vuosia mitä emänsä kanssa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ruusa oli kyllä pitkään todella rimpula! Vasta 3-vuotissyksynä alkoi näyttää siltä, että voin ehkä jonakin päivänä ratsastaa sillä. Siihen asti se näytti niin pieneltä, että en olisi raatsinut mennä selkään. Albert on huomattavasti rotevampi, vaikka toki vielä tosi varsamainen sekin.

      Ja samaa näköä niissä kyllä on. Vielä enemmän Albert on Ruusan emän näköinen, osittain koska väri on sama, mutta myös siksi, että pään muoto on sama. Ruusalla on vähän pienempi ja koverampi naama.

      Poista