Miten oppia paremmaksi kirjoittajaksi, kas siinä kysymys, joka varmaan kiinnostaa useimpia bloggaajia. En tiedä, onko pikkublogin kirjoittajalla natsoja neuvoa muita varsinaisessa blogikirjoittamisessa, mutta voin kertoa, miten kirjoittaa parempaa mitä tahansa tekstiä.
Usein kuulee väitteen, että silkka bloggaaminen kehittäisi ihmisen tekstintuotannollisia taitoja. Tavallaan kyllä, mutta kuitenkaan ei. Kyllähän harjoittelu edistää minkä tahansa asian oppimisprosessia, mutta kirjoitustaidot eivät pelkällä blogikirjoittamisella kovin pitkälle kehity.
Tässä siis omat vinkkini parempaan kirjoittamiseen.
 |
| Kuvituskuvana toimii Ruusan bestis vuodelta 2011. Tämä poni on ikävä kyllä jo siirtynyt ajasta ikuisuuteen. |
1. LUE
Ykkösvastaus pääotsikon kysymykseen ei ole (blogin) kirjoittaminen, vaan - jonkun mielestä ehkä tylsästi - lukeminen. Lukemisella en tarkoita blogimaailmassa surfailua tai edes journalististen sisältöjen nauttimista, vaikka tietysti toivon että myös näille löytyy lukijoita. Tässä yhteydessä tarkoitan kirjoja, ja nimenomaan laadukasta kaunokirjallisuutta.
Seuraa perusteluja väitteelle.
Maailmaa median välityksellä seuraava on varmasti kuullut, että jopa abiksi asti voi nykyään ehtiä ymmärtämättä suurta määrää aivan tavallisia ilmauksia. Toisin on lukevan ihmisen laita. Häneltä ei mene sormi suuhun, kun vastaan tulee sellaisia sanoja kuin ynseä, höveli ja joutilas. Hän tietää, mikä ero on hedelmäisellä ja hedelmällisellä tai sivuamisella ja sivuuttamisella.
Lukeminen nimittäin kasvattaa sanavarastoa.
Sattuu olemaan niin, että ilman laajaa sanavarastoa ei ole elävää tekstiä. Aika tylsäksi käy, jos kirjoittajan verbivalikoima koostuu olla-sanan eri aikamuodoista. (Vielä heikomman arvosanan ansaitsee kirjoittaja, joka ei hallitse edes niitä, vaan käyttää sellaisia ilmauksia kuin "lienee tehdä".)
Eli ei muuta kuin lukemaan. Jos romaaniin tarttumisen kynnys tuntuu ylitsepääsemättömältä, voi aloittaa myös Aku Ankasta. Sen suomennosten kielellisiä ansioita on tarkasteltu esimerkiksi tässä kirjoituksessa.
Eli ei muuta kuin lukemaan. Jos romaaniin tarttumisen kynnys tuntuu ylitsepääsemättömältä, voi aloittaa myös Aku Ankasta. Sen suomennosten kielellisiä ansioita on tarkasteltu esimerkiksi tässä kirjoituksessa.
 |
| Kuvituskuvat menneisyydestä jatkuvat. |
2. Käytä sanavarastoasi
Kun ykköskohdan ohjeella eli ahkeralla lukemisella on saatu sanavarastoon reserviä, sitä kannattaa aivan reteästi myös käytellä. Voi vaikka miettiä jokaisen lauseen kohdalla, voisiko asian ilmaista toisilla sanoilla elävämmin.
Suosittelen löytöretkeilyä erityisesti sanavaraston verbiosastolla.
Vaikka ihan vaan arkinen talutuslenkki hevosen kanssa nimittäin herättää erilaisia mielleyhtymiä riippuen siitä, onko hevonen laahustanut tai raahustanut vai kenties marssinut tai harpponut. Eikä tarvita edes adjektiiveja!
Myös erilaisilla kielikuvilla voi elävöittää tekstiä. Kuten nyt tuossa edellä käytetty, ehkä vähemmän kekseliäs, ilmaisu sanavaraston kaivelusta. Siitä, onko kielellinen kikkailu tyylikästä vai ei, voi olla montaa mieltä. Se on kuitenkin varmaa, että tylsästi kirjoitettua tekstiä on tylsä lukeakin. Eikä sellaisella erotu massasta.
Suosittelen löytöretkeilyä erityisesti sanavaraston verbiosastolla.
Vaikka ihan vaan arkinen talutuslenkki hevosen kanssa nimittäin herättää erilaisia mielleyhtymiä riippuen siitä, onko hevonen laahustanut tai raahustanut vai kenties marssinut tai harpponut. Eikä tarvita edes adjektiiveja!
Myös erilaisilla kielikuvilla voi elävöittää tekstiä. Kuten nyt tuossa edellä käytetty, ehkä vähemmän kekseliäs, ilmaisu sanavaraston kaivelusta. Siitä, onko kielellinen kikkailu tyylikästä vai ei, voi olla montaa mieltä. Se on kuitenkin varmaa, että tylsästi kirjoitettua tekstiä on tylsä lukeakin. Eikä sellaisella erotu massasta.
3. Etsi punainen lanka
Jokaisen hyvän tekstin takana on hyvä idea, joka toimii tekstissä niin sanottuna punaisena lankana. Yleensä kantavia ideoita on hyvä olla tekstiä kohti noin yksi.
Jotkut ehkä osaavat kirjoittaa vetävästi ilman sen suurempaa punaista lankaakin. Keskivertokirjoittajan tajunnanvirran seuraaminen kuitenkin useammin tuskastuttaa kuin elähdyttää.
Päätä siis, mikä on kirjoituksesi aihe ja pysyttele suunnilleen sen ympärillä.
Otetaanpa esimerkiksi vaikkapa hevosblogien vakiokaura, ratsastus(tunti)postaus. Harvoin on kovin lukijaystävällistä vain luetella satunnaisia sattumuksia tai kovin yksityiskohtaisesti kuvailla ratsastuskerran kulkua kronologisessa järjestyksessä.
Huomattavasti mielenkiintoisempi teksti syntyy, jos rakennat tekstin jonkun tietyn teeman ympärille. Tällainen teema voi olla vaikkapa jokin ratsastuksellinen oivallus tahi edistysaskel.
Yksi hyvä konsti idean kirkastamiseen on usein se, että luonnostelee ensimmäisenä otsikon. Jos ei keksi mitään otsikkoa, ideakin todennäköisesti kaipaa vielä kypsyttelyä.
Punaisen langan sääntö on hyvä useimpiin teksteihin. Joskus sen langan ympärille toki voi punoutua vähän muunkinvärisiä säikeitä, mutta punaisen olisi hyvä kulkea tekstin sisällä suhteellisen katkeamattomana ihan viimeiseen välimerkkiin asti.
4. Kill your darlings
Yllä oleva vieraskielinen lausahdus on ammattikirjoittajien fraasi. Selkosuomella lausahdus tarkoittaa turhien rönsyjen armotonta leikkaamista eli tekstin tiivistämistä.
Rakkaiden tappamisesta puhutaan, koska aika moni kirjoittaja rakastuu omaan tekstiinsä liikaa ja samalla teksti myös tuppaa rönsyämään turhan kauaksi itse asiasta. Kirjoittajan on hyväksyttävä, että kaikki rakkaat lauseet eivät aina mahdu samaan tekstiin.
Blogi on siitä mukava julkaisualusta, ettei merkkimäärää ole rajoitettu. Tätä ei kuitenkaan pidä ymmärtää luvaksi jaaritella turhanpäiten.
Mieti siis, mikä osa tekstissäsi on lukijalle olennaista ja mikä vain kokoelma merkityksettömiä yksityiskohtia. Esimerkiksi hevosen satulointi ja ratsastusvarusteisiin sonnustautuminen ovat harvoin niin uniikkeja tapahtumia, että selostus niiden vaiheista kiinnostaisi lukijaa.
Itsehän nautin rönsyilevästä kirjoitustavasta, mutta rönsyjä ei pidä päästää villiintymään niin pitkälle, että ne peittävät alleen itse idean.
Keskity siis olennaiseen ja päästä irti ylimääräisistä tekstirakkauksista.
5. Kirjoita oikein
Myönnetään, olen hirveä kielipoliisi ja pilkunviilaaja. Kaikki eivät ole, mutta vähemmänkin nipo lukija saattaa painaa punaista ruksia kohdatessaan kielioppivirheitä vilisevän tekstin.
Ihan varmasti jokaisella on joskus pilkku väärässä paikassa tai nppäilyvirhe jossain kohtaa. Lisäksi taitava kirjoittaja voi harkitusti rikkoa kielioppisääntöjä tahallaankin. Jos tekstissä kuitenkin on enemmän virheitä kuin oikeinkirjoitusta, aiheen pitää olla jo aikamoisen timanttinen, että lukija jaksaa loppuun asti.
Vaikka jätin oikeakielisyyden vitoskohtaan, se ei, kulunutta sanontaa lainatakseni, ole ohjeista suinkaan vähäisin. Oikeakielisyys on kaiken kirjoittamisen perusta. Usein huono kieliasu jopa vaikeuttaa tekstin ymmärtämistä. Esimerkiksi yhdyssanojen kirjoittaminen erikseen tai väärä pilkun paikka voivat muuttaa lauseen merkityksen ihan toiseksi!
Myös oikeakielisyyttä voi oppia ykköskohdan ohjeella eli lukemalla paljon hyvää tekstiä.
Jos jokin oikeinkirjoitukseen liittyvä yksityiskohta askarruttaa, apu on klikkauksen päässä. Esimerkiksi Kotimaisten kielten keskuksella (Kotus) on sivuillaan erinomaisia oikeinkirjoitusoppaita. Sieltä minäkin tarkistan, jos olen epävarma vaikkapa siitä, kirjoitetaanko alun perin tai sitä paitsi yhteen vai erikseen (tässä lauseessa ne ovat oikein). Tässä linkki Kotuksen Kielitoimiston ohjepankkiin.
+ 1 Tarkasta ennen kuin julkaiset
Bonusvinkki liittyy kaikkeen edellä kirjoitettuun.
Blogeissa näkee paljon sellaista kieltä, että tekisi mieli kirjoittaa teksti kokonaan uusiksi. Tämä ei tietystikään ole mahdollista, ellei kyseessä satu olemaan oman blogin julkaisu. Kannattaa kuitenkin mieluummin hioa teksti parhaimmilleen jo ennen kuin painaa Bloggerissa oranssia nappia.
Julkaisunappia ei myöskään kannata painaa ihan heti ensiversion valmistuttua.
Esimerkiksi tässä blogissa ei ole ikinä nähty eikä koskaan nähdäkään julkaistuna ensimmäistä versiota yhdestäkään tekstistä. Ainakaan tarkoituksella. Vahingossakin julkaistut keskeneräiset versiot on palautettu luonnokset-kansioon niin nopeasti kuin on inhimillisesti katsoen mahdollista.
Editoidut versiot tuppaavat olemaan huimasti parempia kuin se ensimmäinen.
Parhaan tuloksen yleensä saa, jos malttaa odottaa tekstin julkaisua ainakin yön yli. Seuraavana päivänä näkee tekstinsä tuoreemmin silmin ja bongaa sieltä mokat ja kököt. Jos ei millään malta odottaa niin kannattaa kuitenkin edes hetken tehdä jotain muuta välissä.
--
Suomen kieli on ihana ja ilmaisuvoimainen. Pidetään se sellaisena, jopa hevosblogeissa!
Jokaisen hyvän tekstin takana on hyvä idea, joka toimii tekstissä niin sanottuna punaisena lankana. Yleensä kantavia ideoita on hyvä olla tekstiä kohti noin yksi.
Jotkut ehkä osaavat kirjoittaa vetävästi ilman sen suurempaa punaista lankaakin. Keskivertokirjoittajan tajunnanvirran seuraaminen kuitenkin useammin tuskastuttaa kuin elähdyttää.
Päätä siis, mikä on kirjoituksesi aihe ja pysyttele suunnilleen sen ympärillä.
Otetaanpa esimerkiksi vaikkapa hevosblogien vakiokaura, ratsastus(tunti)postaus. Harvoin on kovin lukijaystävällistä vain luetella satunnaisia sattumuksia tai kovin yksityiskohtaisesti kuvailla ratsastuskerran kulkua kronologisessa järjestyksessä.
Huomattavasti mielenkiintoisempi teksti syntyy, jos rakennat tekstin jonkun tietyn teeman ympärille. Tällainen teema voi olla vaikkapa jokin ratsastuksellinen oivallus tahi edistysaskel.
Yksi hyvä konsti idean kirkastamiseen on usein se, että luonnostelee ensimmäisenä otsikon. Jos ei keksi mitään otsikkoa, ideakin todennäköisesti kaipaa vielä kypsyttelyä.
Punaisen langan sääntö on hyvä useimpiin teksteihin. Joskus sen langan ympärille toki voi punoutua vähän muunkinvärisiä säikeitä, mutta punaisen olisi hyvä kulkea tekstin sisällä suhteellisen katkeamattomana ihan viimeiseen välimerkkiin asti.
4. Kill your darlings
Yllä oleva vieraskielinen lausahdus on ammattikirjoittajien fraasi. Selkosuomella lausahdus tarkoittaa turhien rönsyjen armotonta leikkaamista eli tekstin tiivistämistä.
Rakkaiden tappamisesta puhutaan, koska aika moni kirjoittaja rakastuu omaan tekstiinsä liikaa ja samalla teksti myös tuppaa rönsyämään turhan kauaksi itse asiasta. Kirjoittajan on hyväksyttävä, että kaikki rakkaat lauseet eivät aina mahdu samaan tekstiin.
Blogi on siitä mukava julkaisualusta, ettei merkkimäärää ole rajoitettu. Tätä ei kuitenkaan pidä ymmärtää luvaksi jaaritella turhanpäiten.
Mieti siis, mikä osa tekstissäsi on lukijalle olennaista ja mikä vain kokoelma merkityksettömiä yksityiskohtia. Esimerkiksi hevosen satulointi ja ratsastusvarusteisiin sonnustautuminen ovat harvoin niin uniikkeja tapahtumia, että selostus niiden vaiheista kiinnostaisi lukijaa.
Itsehän nautin rönsyilevästä kirjoitustavasta, mutta rönsyjä ei pidä päästää villiintymään niin pitkälle, että ne peittävät alleen itse idean.
Keskity siis olennaiseen ja päästä irti ylimääräisistä tekstirakkauksista.
5. Kirjoita oikein
Myönnetään, olen hirveä kielipoliisi ja pilkunviilaaja. Kaikki eivät ole, mutta vähemmänkin nipo lukija saattaa painaa punaista ruksia kohdatessaan kielioppivirheitä vilisevän tekstin.
Ihan varmasti jokaisella on joskus pilkku väärässä paikassa tai nppäilyvirhe jossain kohtaa. Lisäksi taitava kirjoittaja voi harkitusti rikkoa kielioppisääntöjä tahallaankin. Jos tekstissä kuitenkin on enemmän virheitä kuin oikeinkirjoitusta, aiheen pitää olla jo aikamoisen timanttinen, että lukija jaksaa loppuun asti.
Vaikka jätin oikeakielisyyden vitoskohtaan, se ei, kulunutta sanontaa lainatakseni, ole ohjeista suinkaan vähäisin. Oikeakielisyys on kaiken kirjoittamisen perusta. Usein huono kieliasu jopa vaikeuttaa tekstin ymmärtämistä. Esimerkiksi yhdyssanojen kirjoittaminen erikseen tai väärä pilkun paikka voivat muuttaa lauseen merkityksen ihan toiseksi!
Myös oikeakielisyyttä voi oppia ykköskohdan ohjeella eli lukemalla paljon hyvää tekstiä.
Jos jokin oikeinkirjoitukseen liittyvä yksityiskohta askarruttaa, apu on klikkauksen päässä. Esimerkiksi Kotimaisten kielten keskuksella (Kotus) on sivuillaan erinomaisia oikeinkirjoitusoppaita. Sieltä minäkin tarkistan, jos olen epävarma vaikkapa siitä, kirjoitetaanko alun perin tai sitä paitsi yhteen vai erikseen (tässä lauseessa ne ovat oikein). Tässä linkki Kotuksen Kielitoimiston ohjepankkiin.
 |
| Lopuksi vähän tuoreempi kuva, mutta ei paljon. |
+ 1 Tarkasta ennen kuin julkaiset
Bonusvinkki liittyy kaikkeen edellä kirjoitettuun.
Blogeissa näkee paljon sellaista kieltä, että tekisi mieli kirjoittaa teksti kokonaan uusiksi. Tämä ei tietystikään ole mahdollista, ellei kyseessä satu olemaan oman blogin julkaisu. Kannattaa kuitenkin mieluummin hioa teksti parhaimmilleen jo ennen kuin painaa Bloggerissa oranssia nappia.
Julkaisunappia ei myöskään kannata painaa ihan heti ensiversion valmistuttua.
Esimerkiksi tässä blogissa ei ole ikinä nähty eikä koskaan nähdäkään julkaistuna ensimmäistä versiota yhdestäkään tekstistä. Ainakaan tarkoituksella. Vahingossakin julkaistut keskeneräiset versiot on palautettu luonnokset-kansioon niin nopeasti kuin on inhimillisesti katsoen mahdollista.
Editoidut versiot tuppaavat olemaan huimasti parempia kuin se ensimmäinen.
Parhaan tuloksen yleensä saa, jos malttaa odottaa tekstin julkaisua ainakin yön yli. Seuraavana päivänä näkee tekstinsä tuoreemmin silmin ja bongaa sieltä mokat ja kököt. Jos ei millään malta odottaa niin kannattaa kuitenkin edes hetken tehdä jotain muuta välissä.
--
Suomen kieli on ihana ja ilmaisuvoimainen. Pidetään se sellaisena, jopa hevosblogeissa!
P.S. Tein tässä vähän aloittelijan virheen, otsikko olisi pitänyt vielä hioa paremmin sisältöä vastaavaksi. Mutta ei sitä enää saa muutettua portaaleihin, joten menköön näin.
"Usein kuulee väitteen, että että silkka bloggaaminen kehittäisi kirjoittajansa tekstintuotannollisia taitoja."
VastaaPoistaNyt on niin paljon parempaa tekstiä, ettei tavalliselle lukijalle aukea.
:D Olet oikeassa, siinä on kökköys. Korjasin nyt "kirjoittajansa" tilanne "ihmisen".
Poista"Usein kuulee väitteen, että että silkka bloggaaminen kehittäisi ihmisen tekstintuotannollisia taitoja."
PoistaMelkein maalissa :)
No voihan nenä. Näemmä olen tuijottanut tekstiä liian pitkään. Harmi, ettei bloggerissa ole oikolukuohjelmaa.
PoistaTähän olisi mukava saada vinkkejä kielellisesti rikkaista (nyky)kirjailijoista.
VastaaPoistaItse ihastuin yllättäen Markku Ropposen tuotantoon. Erityisesti uusin, Koirapuistoromaani, on tutustumisen arvoinen.
Valitettavasti tekstin päätyminen kirjaksi ei nykyään ole tae laadusta.
Toivottavasti tulee vinkkejä! Itsehän, noloa kyllä, en tällä hetkellä elä kuten opetan, vaan luen todella vähän.
PoistaOnhan niissä kirjoissa tosiaan laatueroja, siksi korostinkin, että kannattaa lukea laadukasta kirjallisuutta. Varmaan kritiikkejä lukemalla voi saada osviittaa siitä, mihin kirjaan kannattaisi tarttua. Omia ikisuosikkejani ovat Gabriel García Maquezin ja Arto Paasilinnan tuotannot. Tykkään niiden hersyvästä päättömyydestä, niissä otetaan kielestä kaikki irti. Ensinmainittu on tietysti käännöskirjallisuutta, mutta ainakin klassikko Sadan vuoden yksinäisyys on käännetty mestarillisesti. Ei se varmaan kaikkien juttu ole, mutta minuun se teki aikoinaan aivan käsittämättömän vaikutuksen.
Omassa kirjahyllyssäni odottaa tällä hetkellä Antti Kivimäen esikoisromaani Odotusarvoisesti sinun. Se on saanut kritiikeissä kiitosta kielestä. Itse en ole kirjaa vielä kuin vähän aloittanut, joten en vielä osaa ottaa asiaan kantaa. Antti on vanha opiskelukaverini ja hänet tuntien odotan tekstin olevan täysin häpeilemätöntä.
Oi, Paasilinna. Pitääkin kaivaa niitä taas kesälukemistoon. Maquez ja Kivimäki ovatkin mulle vieraita, mutta pistän korvan taakse.
PoistaKiitos, tämä oli tosi hyvä postaus! Hieman huvittaa ensimmäisen Anonyymin kommentti, jossa hän takertuu pieneen huolimattmuusvirheeseen eikä taida nähdä metsää puilta? Itse kun en myöskään noihin pilkkuihin ole niin takertunut, niin en huomaa pilkkuvirheitä muidenkaan teksteissä.
VastaaPoistaSinun sanomasi sentään ymmärrän ja olen ihan samaa mieltä! Työskentelen paikassa, jossa joudun tulkitsemaan yläasteen päättäneiden tekstejä jonkin verran ja kirjoitetun kielen taso senkun vain laskee vuodest toiseen. Ei kaikista todellakaan voi kirjailijoita tulla, mutta huomaan teksteistä selvästi, kuinka kirjoja ei enää lueta vaan maksimitekstimäärä kerralla on kolme virkettä. Sen enempää ei jakseta lukea. Ja kun ei pystytä lukemaan pidempiä tekstejä, ei niitä voi myöskään tuottaa.
Enää ei voi sanoa että "ihan sama mitä luet, kunhan luet", kuten minun kouluaikoinani. Silloin kuka tahansa ei julkaissut kirjaa, kirjoittanut lehteen tai nettiin. Nykyään pitäisi sanoa että "ihan sama mitä luet, kunhan se on painettua tekstiä". Kokonaisvaltainen tekstin hahmotus on ruudulta tai mobiilista hankalaa eikä kehitä kirjoitus-/lukutaitoa kunnolla.
Huomaan jostain nuorten kirjoittamista blogeistakin, että tekstiä ei ole kokonaisuutena silmäilty läpi ennen julkaisua, vaan se on kirjoitettu kännykällä kappale kerrallaan ja teksti joko hyppelee asiasta toiseen tai sitten siinä toistellaan samaa asiaa, mikä tuli jo pari kappaletta sitten.
Yllä olevalle anonyymille sanoisin, että lue mitä tahansa, kunhan se on painettua. Silloin ainakin muutama ihminen on katsonut tekstin läpi enenn julkaisua ja kirjoittajakin on todennäköisesti ihan oikea kirjailija, jolla on sana hallussa. Ja vaikka siellä välissä olisikin joku surkeampi tekele, on se vain yksi kymmenestä. Mä suosittelen vanhempia klassikoita, ne eivät petä. Sinuhen Egyptiläisestä kun selviytyy ensimmäisestä 200 sivusta, kirja vie sellaista tahtia, ettei malttaisi lopettaa ollenkaan. Tolkienin Taru sormusten herrasta on samanlainen, alku melkoista puuroa mutta sitten se lähtee. Untinen-Auelin kirjasarja vie myös mukanaan, jos ei pahastu kohdista jossa tuotetaan "iloa" (olivat järkytys yläasteikäiselle siveälle tytölle). Harry Potterit on tosi hyvin käännetty suomeksi.
Suosittelen siis kirjoja ja kirjasarjoja, jotka vievät mukanaan ja joiden kanssa viihtyy tuntitolkulla. Kirjoja ei pidä eikä voi lukea vain siksi että "no, taistelen tämän läpi, että kirjoitustaitoni kehittyy". Se kehittyy kyllä, jos kirja itsessään on mielenkiintoinen.
Kaisa, kiitos vinkeistä. Itse olen nuo kaikki lukenut, mutta toivottavasti niistä löytyy jollekin muulle luettavaa.
PoistaSiitä olen eri mieltä, että painettu teksti olisi aina lukemisen arvoista. Nykyään moni käännös on kiireellä tehty ja kotimaisilta kirjailijoiltakin on ilmeisesti karsittu oikolukijoita.
Nykyään luen e-kirjoja ja parin erehdyksen jälkeen opin tarkistamaan, etteivät ole omakustanteita...
Nuorena muhun muistaakseni teki jonkinlaisen vaikutuksen mm. Günter Grass ja Dan Simmons.
Kun kirjoittaa julkisesti, voi aina varautua siihen, että joku (yleensä anonyymi) tarttuu lillukanvarsiin. Toki pyrin siihen, että tyhmiä huolimattomuusvirheitä ei tekstiin jäisi, mutta jonkin verran omalle tekstilleen kuitenkin aina sokeutuu.
PoistaMutta hyviä pointteja!
Minä lisäisin tuohon painettuun tekstiin vielä sen, että kannattaa lukea nimenomaan kustantamoiden julkaisemaa tekstiä. Omakustanteenahan voi julkaista ihan mitä tahansa roskaa ja usein julkaistaankin. Kustantamoissa on kuitenkin aika harjaantunut valintaprosessi ja lisäksi vielä ammattilaiset editoimassa tekstin julkaisukuntoon.
Yhdessä vaiheessa päätin lukea suunnilleen kaikki suurimmat klassikot. Mutta täytyy sanoa, että Sinuhe jäi minulta kesken. Pääsin varmaan puoliväliin, mutta se ei vaan imaissut.
Sikälikin tuo neuvosi omien mieltymysten seuraamisesta on hyvä. Ei kannata luopua lukemisesta, vaikka joku jonkun toisen suosittelema kirja ei natsaisikaan. Ja toisaalta jos ei ole kovin harjaantunut lukija niin ehkä kannattaakin aloittaa jostain muusta kuin raskaimmasta klassikkosarjasta. Ehkä joku kevytlukuinen romaani, vaikkei olisikaan kielellisesti hirvittävän säkenöivä, voi toimia ikään kuin porttihuumeena.
Anonyymi ehtikin väliin. Tuo on varmasti totta, että säästöt ovat iskeneet perinteisempiinkin kustantamoihin.
PoistaMutta minusta se, että kirja on läpäissyt kustantamon prosessin, on kuitenkin jonkinlainen tae laadusta. Eivät kaikki kustantamoiden julkaisemat kirjat ole laadukkainta laatua, mutta eiköhän suurin osa kustantamoiden julkaisemista kirjoista ole kuitenkin parempia kuin suurin osa omakustanteista. Siihen on yleensä joku syy, että kirja ei ole löytänyt kustantajaa...
Täsmennän vielä että olen juuri sitä mieltä, että jos lukee 10 kirjaa, joista yksi on kielellisesti heikko, en pitäisi sitä minään ongelmana. Minä en ole niitä lukijoita, jotka nautiskelevat kirjan kielellisistä saavutuksista. Tai toisele suussaan erikoisen hyviä lauseita. Luen kirjoista juonta, siksi luen jännitystä ja dekkareita. Niissä pyritään harvoin Finlandiaan, mutta isojen kustantamoiden tuotteiden kieli on hyvää.
PoistaEi minusta tarvitse lukea pelkästään tai oollenkaan kielellistä ilotulitusta, kunhan lukee tekstiä mikä on oikein kirjoitettu. Aku Ankka on mahtavaa tekstiä nuoremmille bloggareille! Nykynuorten (peruskoulusta päässeet) äidinkielen taidot ovat niin surkeat (ei tokikaan kaikilla mutta huolestuttavan monella), että suosittelisin vaikka Seiskaa, kunhan lukisivat jotain.
Kirjat, joista mä tykkään, voi karkeasti jakaa kahteen kategoriaan:
Poista1. Kielellisesti rikkaat
2. Juonellisesti oivaltavat
Valitettavan harvoin molemmat ominaisuudet osuvat samaan kirjaan. Kovasti kehuttua Rajamäen Kvanttivarasta lukiessani harmittelin, ettei hän ollut antanut tarinaa jollekin toiselle kirjoitettavaksi. Ei kieli toki huonoa ollut. Mutta kirjasta olisi tullut aivan huikea, jos loistavan idean olisi pukenut sanoiksi joku Ropposen tapainen kielikuvilla maalailija.
Ropposen dekkareissa ei juoni ole kovin kummoinen, joskaan ei huonokaan, mutta kerronnan soljuvuus saa toivomaan, ettei tarina lopu ikinä.
Se on totta, että hyvä tarina vetää, vaikkei se olisi mitenkään supernerokkaasti kirjoitettu. Ja toisinpäin.
PoistaOn kyllä huolestuttavaa, jos osa lapsista/nuorista jää kokonaan vaille lukemiskokemusta. Lukemisen ja kirjoittamisen merkitys ei kuitenkaan ole vähentymään päin.
Mietin tässä juuri, miten onnekas olen ollut, kun minulle on ihan pienestä pitäen luettu paljon kotona ennen kuin olen oppinut itse lukemaan. Siinähän se lukuinto sytytetään. Meillä oli sellainen iso satukirjakin, jossa oli kaikki klassikkosadut. Sellaisiakin voi kyllä suositella kaikille, jotka haluavat aloittaa lukemisharrastuksen.