Kotiuduttu, hetkeksi ennen muuttoa

Täällä sitä taas ollaan, tutulla kotitallilla. Ruusan sikiämisloma jäi kahteen päivään. Kun hain ponia oriasemalta, kuulin sen jo pitkästi ennen kuin näin. Puhelias tyyppi, tuumi oriaseman pitäjä, sillä Ruusa oli ollut vieraassa paikassa kovasti juttutuulella.

Sillä aikaa, kun Ruusa oli tietämättään yrittämässä raskautua, kotitallilla muu porukka oli korkannut laidunkauden.

Omalle laidunlohkolle päästyään rimpulakin ryhtyi keskittymään olennaiseen eli pudotti turvan välittömästi maan tasalle ja ryhtyi parturoimaan nurmea. Pää ei tainnut sen jälkeen juuri nousta, paitsi kun vein ponille lastauksesta jääneet myslinjämät. (Sunnuntaina poni oli toki jo toimintaa vailla.)

Poni keskittyy olennaiseen.

Rimpulan astutushommat menivät sillä lailla nappiin, että se siemennettiin kertaalleen perjantaina ja lauantaina ponin sai jo hakea kotiin. Rivakkaa toimintaa. Kuulemma ovat siellä oriasemalla toiveikkaita operaation onnistumisen suhteen.

Laskun (josta sivumennen sanoen odotin aika isoa, mutta se olikin isompi) perusteella ponille on annettu jotain hormoniakin. En hoksannut kysyä, mitä, mutta veikkaisin, että ehkä kiiman katkaisupiikki. 

Itsehän olen tässä ollut pari päivää aivan paniikissa. Miksi ihminen tekee tällaista itselleen? Ja ennen kaikkea ponilleen, vaikka ponihan ei vielä tiedä, mitä sille on tehty.

Voisikohan tämän koko homman vielä perua?

Tietysti voisi, siihenkin on omat piikkinsä. Sehän se ei yhtään hullua olisikaan. Ehkä kuitenkin vaan on kestettävä seuraukset, tuli mitä tuli. Kyllähän tässä kuitenkin on tavoitteena, että tulisi varsa. Sellaisen minä Ruusasta ihan oikeasti haluaisin.

Operaatio pikku-Ruusan seuraava etappi on ensimmäinen tiineystarkastus, jonka ajankohta on 16 päivää astutuksesta. Tai tässä tapauksessa 17 päivää, koska silloin on maanantai. Noihin aikoihin ajoittuu alkion kiinnittyminen, jos sellainen on tapahtuakseen.

Koska Ruusa ei viivy kauaa, se joutui laidunyksiöön. Urho puolestaan jäi omassa laumassaan vähän viidenneksi pyöräksi ja mietti, voisiko Ruusasta tulle sen kamu. 

Mahdollisen alkion kiinnittymisen aikoihin pitäisi välttää stressiä. Paha kyllä tämän kriittisen hetken ja nykyhetken välille ajoittuu erittäin stressaava tapahtuma, nimittäin muutto ihan uuteen paikkaan ja uuteen porukkaan. 

Jotta raskauden alkamisen kannalta kriittinen hetki ei menisi muuttostressin takia aivan reisille, siirtymistapahtuma kannattaisi kuulemma ajoittaa jo alkavalle viikolle.

Olisin vienyt ponin uuteen paikkaan suoraan oriasemalta, mutta kaviot raudoitettuna sitä ei kukaan halua omansa kanssa välejä selvittelemään. Sen verran kipakasti saattaa Ruusa kavioilla komentaa, jos muiden väistämisvauhti ei miellytä. Kengittäjä lupaili ilmestymistään keskiviikolle.

Ruusa lähtee kesäsiirtolaan samasta syystä kuin edellisenäkin kesänä: nykyisellä tallilla laitumet ovat täysin varjottomalla pellolla. Sellainen ei passaa ponille, jonka hengitystieongelmat aktivoi nimenomaan auringossa paistattelu. 

Nämä eivät enää kohtaa, snif. Mahdollisen varsan isä on muuten samaa kokoluokkaa kuin hevonen tässä kuvassa, mutta rakenteeltaan kevyempi.

Valitettavasti poni ei pääse kahden aikaisemman kesän paikkaan, sillä tutut kesälaumatoveritkaan eivät mene sinne. Olisin halunnut tarjota Ruusalle kesän ihanan bestiksen kyljessä. Bestis kuitenkin laiduntaa ehkä vain loppukesästä eli Ruusa joutuisi joka tapauksessa ensin olemaan ihan vieraiden hevosten kanssa ihan vieraassa paikassa. 

Joten miksipä ei samantien kokeilla jotain uutta. Nimittäin paikkaa, jossa laidunta on vähemmän (kuitenkin pari hehtaaria), mutta halutessaan poni voi viettää päiviään myös varjoisassa metsätarhassa (jonne myös annetaan säilöheinää) ja pihatossa. Myös itse laitumella saattaa olla varjoa.

Jos aurinkoaktivoituva astma ei näissä oloissa pysy kurissa, se ei pysy kurissa missään. 

Väsynyt vaeltaja eilen.

Kesäkodissa on tällä hetkellä kolmen ponin lauma, joka kasvaa pian viisikoksi. Ruusan lisäksi lauman jatkoksi odotetaan nimittäin uutta varsaa! Varsakesä onkin ainoa oikea kesä.   

Kenttää tai hienouksia ei kesäkodissa ole, mutta polkuja riittää samoiltavaksi. Ja jos nyt iskee aivan vastustamaton tarve päästä hiekkalaatikkoleikkeihin, aika lailla naapurista löytyy kaksi maneesitallia ja muutaman kilometrin säteellä vielä muutama lisää.

Juuri tämän kesäkodin puolesta puhui myös se, että sinne on mahdollista majoittua pitemmäksikin ajaksi. Jos poni tiinehtyy ja kesä menee kaikkien osapuolten näkökulmasta kivasti, Ruusa ei ehkä syksyllä palaakaan nykyiselle tallille. 

Ponia väsytti niin, ettei jaksanut edes seistä. 

Kesäkotia parempaa paikkaa ponille on vaikea kuvitella.

Ihmiselle siellä ei kuitenkaan ole mitään mukavuuksia. Mukavuuksilla tarkoitan tässä yhteydessä esimerkiksi ulkovalaistusta tai vesipistettä tallissa, ja sitä kenttää. 10 vuotta sitten tämä olisi ollut minusta normimeininkiä, mutta viime vuosina olen päässyt tottumaan vähän lokoisampiin olosuhteisiin. 

Mahdollisen varsomisen kannalta kesäkoti olisi kuitenkin myös sikäli passeli paikka, että se sijaitsee noin 20 minuutin päässä kotoani. Nykyiselle tallille ajan 40 minuuttia. Kesäpaikassa tallinpitäjä tekee töitä kotoa, joten varsavalvontaankin olisi enemmän silmiä ainakin päiväsaikaan.

No, katsotaan nyt ensin, onko sellaista varsaa edes luvassa.

Ponitädille muutto tarkoittaa muuten paluuta teini-iän maisemiin. Teininä kävin samassa kylässä monessakin paikassa hoitamassa hevosia. Ihan lähellä kesäpaikkaa kävin hoitamassa tallilla, jonka pitäjä myöhemmin muutti ja hankki oriin, josta tuli Ruusan isä. Vähän kauempana, muutamien kilometrien päässä, puolestaan alkunperin tutustuin Ruusan emään.

Pienet ovat ihmisen ympyrät.

Orivalinta on helppoa kuin heinänteko

Kun ponitätiin iski akuutti varsakuume, ponin seuraavan kiiman alkamiseen oli äkkinäisen laskennan perusteella todennäköisesti noin viikko tai kaksi. Ja siihen kiimaanhan olisi iskettävä, jotta tavoiteaikataulu huhtikuisesta varsasta voisi toteutua.

Suunnitelma oli nopeasti valmiihko. Vain yksi "pieni" yksityiskohta oli avoin. Mistä Ruusan ainokaiselle tarpeeksi hieno isäori? (Vinkki: jos haluat suoraan orivalintaan, skrollaa pitkän tekstin loppupuolelle.)

Niin kovasti kuin haluaisin pysytellä B-welsheissä, on myönnettävä, että niistä harva kasvaa ideaalikokoiseksi ratsuksi lähes 160-senttiselle ihmiselle. Ratsunkasvatusaikeissa on siis tyydyttävä vähäisempään welsh-prosenttiin.

Potentiaalinen emätamma, jonka rakenteen puutteet kiteytyvät kutosen arvoisiin jalkoihin. Jaloissa on heikko luusto, etuset ovat hajavarpaiset ja vuohiset vennot. Sen liikkeet ovat ahtaat. Lautanen saisi olla pitempi ja kaula vähemmän alakaulaisuuteen taipuvainen. Kaulan liittymät saisivat olla vähemmän paksut.

Orivalinnassa tärkeää on tietysti se, että orilla ei olisi samoja vikoja kuin tammalla.

Oman listani kärjessä on isomman koon lisäksi myös emää paremmat jalka-asennot, parempi jalkojen luusto, hyvä takaosa ja hyvä ylälinja. Ja kun tavoitteena on paitsi hieno poni, myös tätiratsu, ori ei saisi olla mikään silmänpyörittelijä - vaikka tässä kohtaa tamman ominaisuudet eivät kompensaatiota tarvitsekaan.

Oriin pitäisi minusta olla sellainen, että ei harmittaisi, jos oma kullannuppu työntäisi ulos isäoriin täydellisen kopion.

Sukutaulujakin on toki katseltava. Vähintään sen verran, että mahdollisesti tuleva varsa on kantakirjauskelpoinen. Koska welsh part bredillä ei ole enää omaa kantakirjaa, isäoriin olisi täytettävä suomalaisen ratsuponin polveutumisvaatimukset. Tämä kriteeri sulki välittömästi pois monta muuten ihan varteenotettavaa suomalaista wpb-oria.

No, montako kantakirjattua ratsuponioria Suomessa tällä hetkellä on? Vastaus: noin kaksi. Monellako niistä astuttamalla voisi todennäköisesti saada Ruusasta emäänsä isomman jälkeläisen? Vastaus: mahdollisesti yhdellä. Moniko niistä miellyttää ponitädin silmää? Vastaus: nolla. 

Orivalinnan tekeminenhän on helppoa kuin heinänteko!

Ei muuta kuin yökaudet läpeensä netissä roikkumaan. Löytyisikö prinsessaponille unelmien prinssi muiden maiden hoveista?

Kuvakaappaus. Aika moni esim. näistä kelpaisi. Mutta sitä varten pitäisi viedä poni Hollantiin. Ruutukaappaus osoitteesta www.stalnieuwmoed.nl/

Hollannissa tuntuisi olevan isoin tarjonta, siellä kun wpb on otettu tosissaan. Heikolla hollannilla tavaten kovin monen siittolan sivuilta ei kuitenkaan löytynyt tietoja siitä, onko ori käytettävissä ulkomailla. Niillä sivuilla, joilla asiasta kerrottiin, sanottiin, että siemennys onnistuu vain paikan päällä. Yksi siittola vastasi sähköpostikyselyyn, ettei lähetä spermaa muihin maihin.

Aika nopeasti siis kävi ilmeiseksi, että käytettävissä olevalla ajalla Ruusalle ei löytyisi sopivaa oria ponikategoriasta. Mutta mitä sitten, jos ei ratsuponia?

Ei kai pikkuponille uskaltaisi puoliveristä harkita? 

Uskaltaa, vakuuttivat nekin, jolla ei ollut oma lehmä ojassa (en tosin ehtinyt tehdä kovin kattavaa kyselykierrosta). Sukupostista tutkin yökaudet, millaisia yhdistelmiä wpb- tai ratsuponien taustalla on. Löysin aika monta, joissa B-welsh oli menestyksekkäästi astutettu puoliverisellä, isollakin. Jopa pari mountia oli laitettu 170-senttisillä oreilla.

Väittävät, ettei varsa kasva isommaksi kuin mitä tammasta mahtuu ulos. Silti valehtelisin, jos väittäisin, etteikö hevosella astuttaminen pelottaisi. Ponivaihtoehtoja vaan ei oikein tähän hätään ole.

Tällaista onnea pitäisi saada lisää.

Kun olin taipumassa puoliveriseen, kaveri heitti ehdotuksen: miten olisi Aqua Marin.

Se on hevoseksi pieni, vain 161 cm. Ykkösen kantakirjaori, jolla on kasin jalkapisteet ja sen luonnetta on myös erikseen kehuttu. Sen 10 jälkeläisestä yksi on wpb/ratsuponi, jonka näin viime kesänä näyttelyssä - ja se oli aika hieno. 

Ja mikä parasta, itsehän ihastuin Aqua Mariniin tämänkeväisillä oripäivillä kovasti.

Mitä enemmän ajatusta makustelin, sitä varmemmaksi tulin siitä, että tässä olisi nyt Ruusan sulho. Vaikka se onkin tällä kaudella saatavissa vain pakasteena.

Katsokaa, kuinka ihana se on. Aqua Marin siis. 

Ta-daa, parissa päivässä orivalinta oli kunnialla suoritettu.

Tai niin luulin, kunnes soitin oriasemalle. Kävi ilmi, että Aqua Marinin spermaa ei vielä ollut Suomessa. Siittolan hoitaja lupasi selvittää, millä aikataululla siementä olisi saatavilla. "Soita ensi viikolla."

Seuraavalla, eli tällä, viikolla kävi ilmi, että ori oli hypytetty, mutta sperma ei vieläkään ollut matkalla armaaseen kotimaahan. Ei ollut tietoa, voisiko siementä saada seuraavalla viikolla, jolle eläinlääkäri maanantaisen ultrauksen perusteella arveli kiiman voivan sijoittua.

Kun poni sitten tiistaina alkoi nostella häntäänsä ja tuijottaa naapuritarhan Urhoa sillä silmällä, iski paniikki. Saisiko siementä jo tällä viikolla? No ei saisi.

Tässä vaiheessa oli jo torstai ja Ruusan kiima oli alkanut tiistaina. Deadlinen eli ovulaation lähestyminen söi wannabe-kasvattajan yöunia yhä ahnaammin.  

Suunnilleen tältä poni on tällä viikolla näyttänyt. Kuva on pari vuotta vanha.

Onneksi plan B oli alkanut muodostua hyvissä ajoin eli edellisenä päivänä.

Sain keskiviikkoaamuna puhelinyhteyden Carrus Dressageen, joka välittää Suomeen saksalaisen oriaseman Schockemöhlen oreja. Puhelimen päähän saamani henkilö kuunteli toiveet, kaivoi rimpulan tiedot sekä kuvat Sukupostista ja lähetti Saksaan tiedustelun mahdollisista oriehdotuksista juuri tälle tammalle.

Kului ehkä tunti, ja vastaukset saapuivat!

Vaikka minulle oli luvattu suositukset vain sähköpostiin, Carrukselta myös soitettiin takaisin. Koska rotuponi-ihminen tulee luomuastutusten maailmasta ja on siemennysasioissa ummikko, Carruksen edustaja selosti, miten homma toimisi, jos päätyisin firman välittämään oriin. Jostain siis saa edelleen palvelua!

No niin, ne suositukset. Esteoreista ehdotettiin jo kannuksia hankkinutta Diaradoa, joka on itse 169-senttinen (jaiks!), mutta jättää kuulemma pienten tammojen kanssa pientä (hinta: 1 900 euroa/kausi). Yhdellä tutulla on Diaradon poika puoliveritammasta ja se tosiaan on aika pieni. Kyseisessä ruunassa myös on "sitä jotakin", kuten myös isäoriissa. Ehdotus siis kovasti kiehtoi, vaikka kieltämättä hinta meni yli budjetista.

Ruutukaappaus osoitteesta www.carrusdressage.com/oriit/diarado.htm

Kouluoreista rimpulalle passeleimmaksi arvioitiin Tailormade Top Gear (hinta: 1 000 euroa/kausi). En tiedä, oletteko joskus kuulleet Top Gearin isästä, se on sellainen kuin Totilas (joka on 170 cm).

Top Gearkin on pelottavan iso, 167 cm, mutta rakenteeltaan jalo. Carruksen edustaja oli nähnyt Top Gearin livenä ja se on kuulemma pienemmän oloinen. Myös luonne oli vaikuttanut miellyttävältä. Ori on vasta 4-vuotias, mutta sen ensimmäiset varsat ovat jo syntyneet eli joku käsitys niiden syntymäkoosta on olemassa.

Ruutukaappaus osoitteesta www.carrusdressage.com/oriit/tailormarde_top_gear.htm

Kuvien ja videoiden perusteella en innostunut kummastakaan samalla lailla kuin Aqua Marinista - osittain toki jo oriiden säkäkorkeuden vuoksi. Sellaista se on, kun johonkin ihastuu ja sitten ihastuksen kohde jääkin haaveeksi.

Mutta kun ovulaatio painaa päälle, ei auta itku orimarkkinoilla. (Ja ovathan nämä maailmanluokan oreja kuitenkin.)

Niinpä panin torstaiaamuna toimeksi: tilasin Carrukselta siementä, maksoin laskun, kysyin siemennysmahdollisuutta Ordenojalta ja kuljetin ponin sinne. Kaikki siis tosiaan järjestyi yhdessä päivässä, voitteko kuvitella!

Ja nyt, vihdoin ja viimein, (rumpujen pärinää) se orivalinta: jos Ruusa todella saa varsan, varsa on Totilaksen lapsenlapsi.

Eli pikavalinta kohdistui Tailormade Top Gear -nimiseen oripoikaan, joka esiintyy alla näkyvässä videossa. Siinä on ääniraitakin, jos joku haluaa kuunnella selvitystä orhin erinomaisuudesta.


Linkki videoon

Top Gearin jalat eivät välttämättä ole paksuimmasta päästä, mutta jalka-asentojen pitäisi olla hyvät.

Tärkeämpien kriteerien ohella Top Gear täyttää sellaisiakin isäoriille - vähän salaa - asetettuja toiveita kuin nätti naama (koska sellainen on welshillä must) ja kiva väri (koska musta on ponitädin suosikkivärien listan jaetulla ykkössijalla).

Niin että eiköhän sitä puskatädin aikanaan kelpaa Top Gearin varsalla kevennellä, jos niin pitkälle joskus päästään! (Edit: jos varsa perii isänsä liikkeet niin harjoitusravistahan on näillä taidoilla turha haaveilla.)

Ruusa on joka tapauksessa nyt siemennetty ja jännitys tiivistyy.

Peukut pystyyn, että tiineystarkastuksessa näkyisi alkio (vain yksi!) ja että se pysyisi matkassa varsaksi asti. Ja että poni selviytyisi puolihevosen ulos puskemisesta sekä hengissä että hyvissä voimissa.

Yhtä aikaa innostaa ja pelottaa.

P.S. Tässä vielä pari kuvaa yhdistelmistä pikkuwelsh-emä ja pv-isä (koska ennen kaikkea itse kaipaan tässä vahvistusta siitä, että poni voi selvitä tästä hengissä, selvisiväthän näidenkin emät, jotka ovat ruumiinrakennetta myöten samaa kokoluokkaa kuin Ruusakin):

1-vuotias wpb. Isä: 169 cm pv, emä C-welsh, jonka isä on B-welsh.

2-vuotias wpb. Isä: 166 cm pv, emä B-welsh.

Hulluus uudelle tasolle

Kevät on tammanomistajalle levotonta aikaa. Suunnilleen samaa tahtia päivien pidentymisen kanssa alkaa tammanomistajan rinnuksilla poltella varsakuume. Tilannetta ei helpota se, että viimeistään tähän aikaan vuodesta FB-feedin täyttävät toinen toistaan hurmaavammat ponintaimien kuvat. 

Oman ponin perussairaus on kuitenkin toiminut jonkinlaisena lääkkeenä varsakuumeeseen. Ei uskalla, eihän?

Melkein 5 vuotta sitten. Tällainen olisi ihku taas...

No, jostain syystä nyt kuitenkin on käynyt niin, että Ruusa on tällä hetkellä Ordenojalla. Jaiks! Ja kaikkihan me tiedämme, mitä se tarkoittaa. Hulluuden etenemistä aivan uudelle tasolle.

Miten tässä näin pääsi käymään?

Tämä hulluuden pahenemisvaihe alkoi lähes yllättäen noin kaksi viikkoa sitten. Silloin iski käsittämätön tarve saada elämäni ponista varsanmuotoinen muisto. Tämän pitäisi olla toteutettavissa, onhan mainittu elämänponi kuitenkin tamma.

Kokeilunhalua lisäsi käsitys siitä, että ponin kunto olisi tänä keväänä sallinut varsomisen - miksei siis ensi keväänäkin. 

Ponia päivittäin näkevät henkilöt (tallinpitäjä ja ahkerasti käyvä tallikaveri), joiden voisi kuvitella toimivan järjen ääninä tädin hulluuden edetessä, heittivät estoitta bensaa liekkeihin. Kyllä Ruusalle nyt varsa pitää saada, ilman muuta.

Päätös astuttamisesta ei tietenkään ole syntynyt ilman eläinlääkärikonsultaatiota. Ruusaa 1-vuotiaasta lähtien hoitaneet klinikkaeläinlääkärit (kyllä, monikossa) pitivät astutusideaa jo viime keväänä hyvänä (kyllä, heidän spontaani kommenttinsa nimenomaan oli "hyvä idea") eikä nykyinenkään eläinlääkäri pitänyt hanketta eettisesti arveluttavana.

Toisin sanoen yhteensä kolme hoitavaa eläinlääkäriä on näyttänyt varsaprojektille vihreää valoa.

Ruusa on aina rakastanut varsoja. Tässä kesän 2013 bestiksen kanssa.

Yleisesti toisteltu väite on, että hengitystieongelmaiset tammat usein voivat paremmin ollessaan tiineenä. Sekös olisikin ihanaa, mutta sen varaan ei voi laskea. Ei liene kovin todennäköistä, että poni voisi elää mahdollisen tiineysaikansa ainakaan kokonaan ilman lääkkeitä.

Niin, ne lääkkeet. Sikiövaurion riskiä ei eläinlääkärien mukaan ole, mutta lääkkeet voivat lisätä keskenmenon riskiä. Toisin sanoen lääkkeistä pitäisi aiheutua korkeintaan sama riski kuin astuttamatta jättämisestä. Että ei tule varsaa. 

Tosin lääkkeiden kanssa varsan tulemattomuus on sen verran kalliimpaa, että sillä rahalla ostaisi jo ihan kivan valmiiksi syntyneen ponin. Sellaisen valmiiksi syntyneen saisi valita ihan omien mieltymysten mukaan, kun taas omatuotantona voi tulla aika lailla mitä vaan.

Mutta kun muut varsat eivät ole Ruusan varsoja. Eivätkä omakasvatteja. 

Jokainen, joka on joskus kasvattanut itselleen hevoskaverin siemenestä asti, tietää, mistä puhun. Moni muukin voi varmasti kuvitella, mistä puhun. Eihän sellaiselle vedä vertoja mikään, vaikka ratsastusjuttuihin pääsyä pitääkin odottaa vuosikausia.

Toki tässä on se mahdollisuus, että Ruusan hengitystieongelma onkin periytyvä. Klinikkaeläinlääkärit tosin pitivät todennäköisenä, että Ruusan sairastuminen oli enemmän huonoa tuuria kuin genetiikkaa. Myöskään Ruusan suvussa - kummallakaan puolella - en tiedä toista keuhkovammaista.

Tästä huolimatta on tietysti henkisesti valmistauduttava siihen, että uusikin varsa sairastuu. Luulen, että Ruusan kanssa koetun jälkeen olen kuitenkin pätevämpi ehkäisemään ongelmia kuin ennen Ruusaa.

Pikku rimpula pienenä. Ilmeisesti varsoja ei kuuluisi tällä tavalla halia. Halin silti.

No, katsotaan nyt, tuleeko sitä edes, uutta varsaa.

Oriasemalle poni ainakin tuli vietyä kuulemma ihan oikeaan aikaan ja Ordenojahan on kuuluisa siitä, että siellä jos missään saadaan tammat tiineeksi.

Poni meni oriasemalle eilen ja tänään sille tulee siemenlähetys. Samaa oria on asemalla myös pakasteena, joten jos tuoretta ei saada sisään oikeaan aikaan niin tuikataan vielä pakastetta perään.

Orivalinta itsessään oli melkoinen souvi eikä poni lopulta saanut sitä sulhoa, jonka todella olisin halunnut. (Siitä lisää myöhemmin.) Koin, että jos haluan Ruusasta varsan, toimeen on ryhdyttävä tismalleen nyt. Mahdollisen tiinehtymisen ajankohta on juuri tässä varsaprojektissa tärkeämpi kuin juuri tietty isäori. Orejahan tässä maailmassa riittää.

Jos Ruusa tiinehtyisi tähän kiimaan, se varsoisi huhtikuussa. Tämä olisi ideaaliaika ennen kaikkea potentiaalisen emätamman voinnin vuoksi: mitä lämpimämmin aurinko paistaa, sitä hankalampaa ponin olisi ison varsamahan kanssa olla.

Toisaalta huhtikuu on myös varsan kannalta hyvä aika syntyä. On yleensä jo sen verran lämmin, että vastasyntynytkin voi turvallisesti ulkoilla. Kevätvarsa saa kaiken irti laidunkaudesta ja kun syksy tulee, se on jo iso ja vahva. Toivottavasti ainakin.

Ennen kuin ollaan niin pitkällä, että varsa on ulkona, wannabe-kasvattaja ehtii toki moneen kertaan stressata itsensä kipeäksi monipuolisilla, koko prosessin kattavilla kauhukuvilla. Kunpa kaikki menisi hyvin!

Kerran vielä ponioripäivät: new forestit (yleisön pyynnöstä)

Yleisön pyynnöstä vielä pieni paluu ponioripäiville. New forestit jäivät edellisessä tekstissä käsittelemättä kokonaan, kun kirjoittajalta loppui puhti kesken. 

Rodun sivuuttaminen oripäiväjutussa osoittautui virheeksi, kun sitä heti ensimmäisessä kommentissa kaivattiin. Kyllähän siitä edellisestä puuttuivat myös vuonohevoset, mutta ne jätän suosiolla käsittelemättä, kun en katsonut niitä ollenkaan. Tämä päivitys on siis omistettu kokonaan new forest -oreille.

Tänä vuonna nf-osasto jätti minut vähän kylmäksi, vaikka siellä hienoja poikia olikin. (Sanottu ei koske alla olevassa kuvassa esiintyvää oria, jonka kuvasin oriparaatissa.)

Klockas Ikaros on jotenkin hirmuisen symppis ori ja sillä on ratsastajansa kanssa selvästi läheinen suhde.

Forestien on EU-sääntöjenkin mukaan edelleen läpäistävä rakennearvostelu, jotta saavat orilisenssin. Lisenssi kourassa kotiin lähti seitsemästä oriista neljä, eli ihan hyvä hyväksymisprosentti niillä.

Ei-foresti-ihmisen silmään rodussa on hurjan paljon tyyppivaihtelua. On ihan pikkuista ja aika siroa, mutta toisessa ääripäässä sitten poneja, jotka joku voisi minulle ihan hyvin esitellä piensuokkeina ilman, että tajuaisin tulleeni huijatuksi. Oripäivienkin tarjonta oli aika lailla laidasta laitaan. (Mutta ei ihan sitä suokkimaisinta sakkia.)

Tässä forestit esiteltynä samalla lailla kuin muut edellisessä tekstissä: kuva ja rakennelausunto.

Parhaaksi new forestiksi kruunattiin tällä kertaa 3-vuotias Leafhills Aiden. Siitä en saanut kunnollista rakennekuvaa, joten on tyytyminen raviotokseen.

Lausunto: "Ryhdikäs ja hyvinkehittynyt ori, jolla on hyvä rotutyyppi ja ponileima. Sillä on ilmeikäs pää, hyvänmuotoinen kaula, hyvä säkä ja hyväasentoinen lapa. Takaosa on lihaksikas. Jaloissa on riittävä luusto. Etupolvet ovat hieman pienet. Liikkeet ovat suorat. Käynti on aktiivista ja irtonaista. Ravi on kevyttä ja tahdikasta, vielä voimatonta. Laukka on rytmikästä, joustavaa, tasapainoista ja hyvin pyörivää. Kavioissa ei huomauttamista. Rakennepisteiden keskiarvo 8,0."

Ykköspalkinnon sai myös 3-vuotias ori Klockas Nikolai. Mahtavatkohan siellä Klockas-siittolassa itsekään pysyä laskuissa siitä, kuinka monta jalostusoria ovat jo kasvattaneet?  

Lausunto: "Ryhdikäs ja hyvinkehittynyt ori, jolla on erittäin hyvä rotu- ja ponileima. Sillä on ilmeikäs pää ja hyvänmuotoinen, hyvin liittyvä kaula. Ylälinja on sopusuhtainen. Sillä on hyväasentoinen lapa. Rungossa on hyvä syvyys. Takaosa on lihaksikas. Etujaloissa on hento luusto. Etupolvet ovat painuneet. Liikkeet ovat ahtaat ja kerivät edestä, pihtiset takaa. Käynti on tarmokasta, ajoittain vaikeuksia säilyttää tahti. Ravi on kevyttä, vielä voimatonta. Laukka on tahdikasta, hieman etupainoista. Kavioissa ei huomauttamista. Rakennepisteiden keskiarvo 7,8."

5-vuotias ori Vernons Vision sai kakkospalkinnon. Sen piti tehdä myös vapaaehtoinen ratsastuskoe, mutta se alkoikin ontua kesken kaiken. Tämä oli sellainen ori, josta en oikein osannut itse sanoa, tykkäänkö vai enkö tykkää. Se on jollain tapaa erikoisen näköinen.

Lausunto: "Oriilla on hyvä rotuleima, orileima saisi olla selvempi. Sillä on ilmeikäs pää, pitkä, alhaalta liittyvä kaula. Lapa on melko hyväasentoinen, rungossa on hyvä syvyys. Lanne on pitkä. Lautanen on pitkä, mutta luisu. Reisi on lyhyt ja koipi on ohut. Jaloissa on hento luusto. Etusääret ovat pitkät ja supistuneet. Kinner on kiverä. Liikkeet ovat ahtaat ympäriinsä. Käynti on irtonaista, siinä on puutteellinen työntö. Ravi on kevyttä, mutta voimatonta. Laukka on rytmikästä ja tasapainoista. Etukavioissa on hieman korkeat kannat. Rakennepisteiden keskiarvo 7,4."

Ja vielä kolmosella palkittu 3-vuotias Wind in the Willows. Minä jotenkin tykkäsin tästä oriista, se on yläkerrasta aika kivannäköinen. Alakerrassa eli jalkaosastossa sitten onkin sanomista.

Lausunto: "Suurilinjainen ja hyvinkehittynyt ori. Sillä on ilmeikäs pää, hyvänmuotoinen kaula, hyväasentoinen lapa ja hyvä säkä. Lanne on pitkä. Rungossa on hyvä syvyys. Reisi on lyhyt. Etujalat ovat voimakkaasti hajavarpaiset, kerii liikkeessä edestä. Kinner on kiverä ja takavuohiset ovat vennot. Liikkeet ovat ahtaat ympäriinsä. Käynti irtonaista. Ravi on kevyttä, saisi työntää paremmin takaa. Laukka on energistä, matkaavoittavaa ja siinä on hyvä tasapaino. Kaviot hieman pitkät varpaalta. Hieman juovaiset kaviot. Rakennepisteiden keskiarvo 7,3."

Ihan vertailun vuoksi, laitetaan tähän nyt kuvat myös ei-hyväksytyistä. 

Yllä ori Jack of All Trades. Tämä 4-vuotias ori nähtiin ponioripäivillä myös viime vuonna. Se oli myös tämän vuoden ratsuoripäivillä hakemassa ratsuponikantakirjaan, sillä nykyisinhän kaikki ratsuponijalostukseen toivottujen rotuponiorienkin pitää käydä suorittamassa samoissa karkeloissa hevosten kanssa. 

Tämä ori liikkuu minusta hienosti ja viime syksyn Laatuponikisassa se myös väläytteli aikamoisia esteponin lahjoja. Mutta rehellisesti sanottuna minä en siinä kyllä jalostusoria näe mitenkään, eikä ole nähnyt orilautakuntakaan.  

Ratsuoripäivillä tämän forestiorin matka tyssäsi jo eläinlääkärin tarkastukseen. Ponioripäivillä se pääsi irtojuoksenteluun asti, mutta sen päätteeksi ori oli (takapolvista) niin epäpuhdas, että pahaa teki. 

Samaa äärimmäisen kevyttä tyyppiä edustaa saman omistajan toinen ori, Obsidian Elf. Tämä ori oli irtojuoksutuksessa hyvin viihdyttävää katseltavaa, aika vekkuli tyyppi. Hienosti liikkuva, sporttinen poni tämäkin, mutta enemmän käyttöruuna- kuin jalostusoriainesta.

Rakennelausunto: "Jalo poni, mutta alkuperärodun edustajaksi liian hento. Sillä on ilmeikäs pää. Kaulan ylälinja on hyvä, muutoin lihasköyhä ylälinja. Lanne on pitkä. Lapa on lyhyt, runko on kaita ja rungossa on puutteellinen syvyys. Lautanen on luisu. Jaloissa on erittäin hento luusto. Etupolvet ovat piirteettömät, etujalat ovat hajavarpaiset. Kintereet ovat pienet. Takavuohiset ovat vennot. Käynti on matkaavoittavaa, ajoittain kiireistä. Ravi on kevyttä, melko lennokasta, vielä voimatonta. Laukka on energistä ja matkaavoittavaa. Kaviot hieman pitkät varpaalta. Rakennepisteiden keskiarvo 7,0."

Lopuksi vielä 4-vuotias Solranda Ariel, joka oli lopulta ainoa ratsastuskokeen suorittaja. Se kävi oripäivillä myös viime vuonna. Lausunto: "Ponilla on hyvä rotutyyppi, saisi olla sopusuhtaisempi. Sillä on pitkä pää. Kaula on hyvänmuotoinen. Lapa on hyväasentoinen. Selkä ja lanne ovat pitkät. Lautanen on lyhyt. Koipi on ohut. Jaloissa on hento luusto. Etupolvet ovat piirteettömät ja painuneet. Liikkeet ovat ahtaat edestä. Kinner on kiverä ja epävakaa. Käynti on irtonaista, saisi olla tahdikkaampaa. Ravi on kevyttä, takaa voimatonta. Laukka on matkaavoittavaa ja hyvin pyörivää. Kavioissa ei huomauttamista. Rakennepisteiden keskiarvo 7,1."

Yritin etsiä Hippoksen sivuilta jalostusohjesääntöä nähdäkseni, mikä ratkaisi vähän päälle seiskan keskiarvon saaneiden orien palkinnon tai palkinnotta jäämisen. Vaan en löytänyt.

Joku keskiarvoraja siinä on, mutta palkintoluokkaa määrittää muukin kuin rakennepisteiden keskiarvo. Muistaakseni tyypillä on ainakin iso merkitys.

Ennen oli niin, että mikään kohta ei saanut olla huonompi kuin 7, mutta nyt esim. Wind in the Willowsilla olivat jalkapisteet molemmat 6. Ennen tosin oreja ei myöskään hyväksytty kolmospalkinnolla, vaan asteikko oli I, II, ei-hyv. (Tammoillahan kolmonen on ollut koko ajan käytössä.)

Palkitsemisessa taitaa olla myös rotukohtaista vaihtelua, sillä welsh-oreilla ei tietääkseni vieläkään ole kolmospalkintoa. Ainakaan sellaisia ei ole jaeltu.

Olisipa kiva lukea aiheesta.

On minusta ihan käsittämätöntä, että rotuponien voimassa olevia jalostusohjesääntöjä ei löydy netistä. Vanhat, vuoteen 2012 voimassa olleet kyllä löytyvät helposti. Joskus Hippoksen sivuilla oli vielä joku valmisteluvaiheen powerpoint-versio, mutta nyt en raivokkaalla etsimisellä löytänyt sitäkään.

Haloo Hippos, uudet säännöt ovat kuitenkin olleet voimassa jo vuodesta 2013! Tai jos säännöt ovat jossain kaivettavissa niin voisiko joku pliis laittaa linkin vaikka tuohon alle?

Ihanat cobit ja vähän muitakin ponioripäivillä

Kuten moni tietää, runsas viikko sitten Ypäjällä seulottiin taas oreja tulevista ruunista. Ponioripäivistä kirjoittaminen vähän venyi, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan?

Ponioripäivillähän on aivan erinomaiset olosuhteet testata omaa rakennesilmäänsä - tai ainakin sitä, onko samoilla linjoilla orilautakunnan kokeneiden rakennearvostelijoiden kanssa. Sen verran on oma silmä kehittynyt, että kaikki omat suosikkini saivat palkinnot ja epäsuosikit eivät - yhtä lukuun ottamatta, siitä lisää myöhemmin.

Virallisten tuomareiden tehtävä ei ole helppo. Pitää löytää hyvät puolet niistäkin poneista, joista ei ensisilmäyksellä välitä yhtään, ja huonot puolet niistä, joiden yleisvaikutelma häikäisee.

Yksi suosikkikuvista. Kuvassa welsh B -ori Larkhill's Euphoria.

Seuraa iso määrä kuvia ponioreista. Laitan kuvan alle rakennelausunnon, niin voi vertailla ponin kuvaa ja siitä sanottuun, ihan tällä tavalla samassa yhteydessä. Tämä se on lukijoiden palvelemista, jos mikä, vaikka itse sanonkin! Tällä kertaa tarjolla on welshejä ja russeja. 

Ihan pyytämättä laitan mukaan myös omat näkemykseni, onhan tämä kuitenkin oma blogini. 

Olin paikalla vain sunnuntaina, jolloin ponioripäivillä on minusta paras anti: welshejä ja muita shettistä isompia poneja. Ja kyllähän welshit olivat selvästi ponioripäivien tähtiesiintyjiä. Siis cob-oriit. Kummankin olin toki jo nähnyt rotunäyttelyissä ja osasin odottaa hyvää. Hienoja ovat.

Jos ihmettelette, mitä nuo valkoiset pilkut ovat, niin ne ovat räntäsadetta.

Yläpuolella olevassa kuvassa patsastelee oripäivien paras cob-ori, Cathael Maximus. Siitä orilautakunta antoi tällaisen lausunnon: "Ryhdikäs ori, jolla on erittäin hyvä rotutyyppi ja hyvä orileima. Sillä on erittäin ilmeikäs pää ja hyvänmuotoinen kaula. Ylälinja on lihaksikas, selkä on hieman painunut. Lapa on pitkä ja hyväasentoinen. Rungossa on hyvä syvyys. Lautanen on pitkä ja takaosa on lihaksikas. Jaloissa on riittävä luusto. Etupolvet ovat painuneet. Liikkeet ovat ahtaat edestä käynnissä ja ahtaat ympäriinsä ravissa. Käynti on tahdikasta ja tarmokasta. Ravi on tahdikasta, siinä on hyvä etujalkojen tekniikka, saisi käyttää kintereitään vielä paremmin. Laukka on rytmikästä. Kavioissa ei huomauttamista. Rakennepisteiden keskiarvo 8,3"

Valitettavasti en saanut hienosta oriista kovin hyvää kuvaa. Minua tässä oriissa miellyttää erityisesti se, että vaikka se on muhku cob niin sillä on ihana ponimainen welsh-pää. (Mutta on se kyllä aika pullukka.)

Sitten 3-vuotias Flowzone Daly: "Ryhdikäs, hyvinkehittynyt ori, jolla on hyvä rotu- ja orileima. Sillä on hieman arkinen pää, hyvänmuotoinen kaula, joka saisi olla pidempi, ja hyvä säkä. Sillä on lihaksikas ylälinja ja runko, pitkä lapa ja rungossa hyvä syvyys. Lautanen on pitkä ja takaosa on vahva. Etuvuohiset ovat vennot. Liikkeessa ahdas ympäriinsä. Käynti on irtonaista ja tahdikasta. Ravi on tahdikasta, joustavaa ja lennokasta, siinä on erittäin hyvä mekaniikka. Laukassa kantaa itsensä hyvin, mutta laukkaa ajoittain takajalat tasan. Kavioissa ei huomauttamista. Rakennepisteiden keskiarvo 8,1."

F. Daly on minusta aivan upea cob. Erityisen hienoa siinä on sen jopa passagemainen ravi, jolla se onkin säväyttänyt näyttelyissä. Huono puoli on sitten tuo iskältä peritty pää, josta orilautakuntakin mainitsi. Ja ponitädin henk.koht. mieltymysten pohjalta miinusta on myös sabinorautias väri.

Yksi cobiori esiintyi myös oriparaatissa, laitetaan siitäkin nyt kuva tähän, koska sekin on hieno. Eli Carnedday Deryn Du, joka on jo parikymppinen. Kuva yllä.

B-welsh-oreista näki heti, että kumpikaan ei saa palkintoa.

Yllä Larkhill's Euphoria: "Ryhdikäs poni, joka rotutyyppi on puutteellinen. Sillä on hieman pitkä pää, pitkä, hyvänmuotoinen kaula ja hyvä säkä, lapa on hieman pysty. Ylälinja on lihasköyhä. Runko on kaita. Lautanen on lyhyt ja luisu. Jaloissa on hento luusto. Liikkeet ovat erittäin ahtaat edestä. Kiertää takaa käynnissä. Käynnissä on puutteellinen tahti. Ravi on matkaavoittavaa, mutta voimatonta. Laukka on matkaavoittavaa ja rytmikästä. Kavioissa hieman matalat kannat. Rakennepisteiden keskiarvo 6,9."

Vaikka en tätä oria jalostusorimateriaalina pitänytkään, siinä oli monia asioita, joista tykkäsin. Erityisesti suurilinjaisuus ja kaunis kaula miellyttivät. Luulen, että paremmassa kunnossa esitettynä tämä voisi näyttää aika kivaltakin. Eivät rakennevirheet tietysti läskillä ja lihaksilla parane, mutta yleisvaikutelmaan kunnolla on merkittävä vaikutus.

Toinen B-welsh oli Snow's Peekaboo. "Jalo ja ryhdikäs poni, rotutyyppi saisi olla parempi. Sillä on ilmeikäs pää, melko hyvänmuotoinen kaula, hyvä säkä ja hyväasentoinen lapa. Selkä on painunut, lanne on pitkä ja painunut, lautanen on lyhyt ja luisu. Jaloissa on hento luusto. Molemmat etujalat ovat suppuvarpaiset. Liikkeet ovat ahtaat edestä ja meloo ravissa. Takajalat ovat pihtiset ja kiertää takaa. Käynti on melko matkaavoittavaa, saisi työntää paremmin takaa. Ravi on tahdikasta ja melko lennokasta, takajalat jäävät taakse. Laukka on rytmikästä, saisi kantaa paremmin. Hieman pystyt kaviot. Rakennepisteiden keskiarvo 6,7"

Tämän oriin näkemistä odotin innolla, onhan se entisen hoitoponini poika ja Ruusan veljenpoika. Pojassa olikin sen verran molempien vanhempiensa näköä, että sen heti tunnisti. Kuulin, että sillä on aivan erinomainen luonne. Kovin pikkuruinen se kyllä on! 

Niin ja olihan siellä Ypäjällä mountejakin peräti kolme kappaletta. 

Mounteista ainoa palkittu oli Backwoods Tawny (alla), johon olen ollut vähän ihastunut siitä lähtien, kun näin sen 1-vuotiaana rotunäyttelyssä. 

"Ryhdikäs ja hyvinkehittynyt poni, jolla on hyvä rotutyyppi ja orileima. Sillä on ilmeikäs pää, pitkä, hyvämuotoinen kaula, hyvä säkä ja hyväasentoinen lapa. Lanne on pitkä. Rungossa on hyvä syvyys. Lautanen on lyhyt. Reisi on pitkä ja koipi on lihaksikas. Jaloissa on hyvä luusto. Jalat ovat sivusta hyväasentoiset. Liikkeet ovat ahtaat takaa. Käynti on tahdikasta, saisi olla irtonaisempaa. Ravi on kevyttä ja tahdikasta, takajalat jäävät taakse. Laukka on rytmikästä, kantaa itsensä hyvin, mutta laukkaa suorin etujaloin. Kavioissa ei huomauttamista. Rakennepisteiden keskiarvo 7,8"

Sitten Cloudberry Che Guevera, joka esitti hyvää käyntiä eläinlääkärin tarkastuksessa, mutta orilautakunnan edessä ei kävellyt yhtään: "Ryhdikäs poni, jolla on hyvä rotu- ja orileima. Sillä on ilmeikäs pää, hyvä säkä ja hyväsentoinen lapa. Takaosa on pieni. Jaloissa on hyvä luusto. Etujalat ovat hajavarpaiset. Liikkeet ovat erittäin ahtaat edestä. Takajalat ovat pihtiset ja kinner on epävakaa. Käynti on tänään jännittynyttä, tahti on puutteellinen. Ravissa on hyvä kintereen työskentely, saisi olla irtonaisempaa edestä. Laukka on rytmikästä, saisi olla irtonaisempaa. Etukaviot hieman pitkät, juovaiset kaviot. Rakennepisteiden keskiarvo 7,3."

Wikners Roquero: "Ryhdikäs poni, jolla on hyvä ponileima. Rotutyyppi on hieman puutteellinen ja orileima saisi olla selvempi. Ylälinja saisi olla lihaksikkaampi. Sillä on hyväasentoinen lapa, hyvä säkä ja rungossa hyvä syvyys. Takaosa on pieni ja lautanen on luisu. Jaloissa on hento luusto. Etuvuohiset ovat vennot. Liikkeet ovat ahtaat edestä ja länkiset takaa. Kinner on epävakaa. Käynti on tänään kiireistä ja jännittynyttä. Ravi on tarmokasta, siinä on hyvä kintereen työskentely. Laukka on matkaavoittavaa, energistä ja siinä on hyvä tasapaino. Kavioissa ei huomauttamista. Rakennepisteiden keskiarvo 7,4"

Vanhoilla säännöillä moni oripäivillä nähdyistä welsheistä olisi jäänyt vaille jalostukseenkäyttöoikeutta. Nykysäännöillä kaikki nämä ponit ovat nyt jalostusoreja (ja osa oli jo ennen oripäiviä), jos niiden - ja tammojen - omistajat niin päättävät. Jalostuslisenssin saamiseksi welsh-oriin on läpäistävä vain eläinlääkärintarkastus.

On kiva, että ihmiset tuovat orejaan arvosteltavaksi, vaikkei se enää olekaan pakollista. Sellaisen tammanomistajan, jolla ei ole huikeaa rakennesilmää itsellään, kannattaa minusta käyttää vain "sisällysluettelollisia" oreja.

Welsh-lasit silmillä tuli muuten huomattua, että russeista en ainakaan tiedä mitään. Tai kyllä ne omat suosikit läpi menivät, mutta sitten yksi, josta en tykännyt, olikin toiseksi paras. Jumituin katsomaan ponin takaosaa enkä huomannut, miten hienot sen muut osat olivat. No, oppia ikä kaikki.

Duktig: "Ryhdikäs poni, joka edustaa erittäin hyvää rotutyyppiä. Sillä on erittäin ilmeikäs pää ja hyvänmuotoinen kaula. Sillä on hyvä säkä ja hyväasentoinen lapa. Rungossa on hyvä syvyys. Lautanen on pitkä, mutta kattomainen. Jaloissa on riittävä luusto. Molemmat etujalat ovat hajavarpaiset. Liikkeet ovat suorat. Käynti on irtonaista ja tahdikasta. Ravi on tahdikasta ja siinä on hyvä mekaniikka. Laukka on jäntevää. Hyvät kaviot. Rakennepisteiden keskiarvo 8,3."

Kumlaby Modul oli russ-suosikkini, ehkä siksi että se vastasi kuvaani rodusta. Ensimmäisissä raveissa tosin parahdin, sillä en ehkä koskaan ollut nähnyt niin huonoa ravia kuin poni esittäjän vierellä töpötti menemään. Onneksi se vapaana sitten lähtikin liikkumaan. "Oriilla on hyvä rotuleima. Sillä on ilmeikäs pää. Kaula on paksu. Lanne on pitkä. Lapa on hyväasentoinen. Lautanen on pitkä ja lihaksikas. Koipi on ohut. Jaloissa on hento luusto. Takajaloissa on taittuneet varvasakselit. Liikkeet ovat suorat. Käynti on tahdikasta, saisi työntää paremmin takaa. Ravi on kevyttä ja aktiivista. Laukka on matkaavoittavaa ja energistä. Kaviot epäsymmetriset. Etukavioissa pohjalliset. Rakennepisteiden keskiarvo 7,6."



Vielä sokerina pohjalla oripäivien paras russ-ori, joka veti welsh-tätienkin suupielet hymyyn. Zidane Zojvide vaan näytti niin sympaattiselta ja liikkui kivasti, jotenkin pilke silmäkulmassa. Tuli tunne, että se sopisi jonkun ihmisen parhaaksi kaveriksi. Ja ehkä se jo onkin. Lausunto: "Ryhdikäs, suurilinjainen ja sopusuhtainen ori. Sillä on ilmeikäs pää ja hyvänmuotoinen kaula, hyväasentoinen lapa ja hyvä säkä. Lanne on vahva ja lautanen on pitkä. Etupolvet ovat painuneet ja etujalat ovat hajavarpaiset. Liikkeet ovat edestä suorat. Takaa liikkeessä ahdas käynnissä ja pihtinen ravissa. Käynti on tahdikasta. Ravi on lennokasta, tahdikasta ja siinä on hyvä työntö. Laukka on energistä. Kaviot hieman pitkät varpaalta. Rakennepisteiden keskiarvo 8,3."

Sellaista tällä kertaa. Ensi vuonna taas uudet orhit.

Cathael Maximus.