Albertin kuvalliset laidunkuulumiset

Blogin päätähtien kuulumiset ovat tältä kesältä keskittyneet mammaponiin. Nuoremman version kesästä ei olekaan hirveän jännittävää kerrottavaa, sillä sen aika on kulunut laidunolosuhteissa toteutetun kuntoloman merkeissä.

Alkuun Albert oli vähän eri mieltä siitä, kuuluuko hänen jäädä sinne luonnonilmiöiden ja naapurilaitumen kummien otusten (lehmien) armoille ihan kaverin kanssa keskenään. Kun menin sitä katsomaan, se tuli aina ilahtuneena vastaan ja pois lähtiessä jäi katsomaan perään kuin kysyäkseen, eikö hänkin voisi tulla mukaani.

Heinäkuinen ilta laitumella.

Ei kuitenkaan mennyt kauan ennen kuin tapahtui villiintymistä. Ihmismamin ilmestyminen maisemiin ei enää herättänyt varsassa minkäänlaista reaktiota eikä myöskään katoaminen näköpiiristä. Poni jopa joskus käveli poispäin, kun menin kyselemään kuulumisia. 

Että ihan kivaa ilmeisesti on ollut. 

Albert on saanut vietellä lomaa poikaporukassa, jonka kokoonpano on vaihdellut. Aluksi siellä oli vain yksi vanhempi upseeri, sitten joukkoon liittyi uusi komentaja sekä sille perävaunu (jälkimmäinen oli Albertille tuttu kaveri) ja nyt ovat taas alkuperäisen kaverin kanssa kaksin. 

Albert on joukon juniorina ollut koko kesän asiaankuuluvasti arvonjärjestyksen alimpana ja ollut asemaansa ilmeisen tyytyväinen.

Laitumellakin olen vähän treenaillut Albertin kanssa esimerkiksi suitsihommia. Alberthan on saanut tähän asti elää kuolaimetonta elämää, mutta nyt olen yrittänyt muuttaa tilannetta, sillä ostin lomalla ostin sille viimein sopivan kokoiset kuolainsuitset. 

Valitettavasti kuolaintreeni ei toistaiseksi ole edennyt kovin pitkälle. Albert ei ole toistaiseksi oikein hyväksynyt suuhunsa moista vierasesinettä. Se ottaa kyllä kuolaimen, mutta jännittyy siinä vaiheessa, kun niskahihnaa laittaa korvan taakse eli kun kuolain vähän painautuu suupieltä vasten. Jos kuolaimen jättää hetkeksi suuhun, Albert aukoo suutaan ja yrittää poistaa vierasesineen kielellä työntämällä. 

Kyllä kai se siitä. Albert vain vaatii näiden asioiden kanssa vähän (tai paljon) enemmän aikaa kuin Ruusa. 

Treenit ovat nyt jääneet tauolle siitä syystä, että Albertin suupielistä löytyi halkeamat. Ei ihme, ettei huvita pitää kuolaimia, jos suupieliin sattuu. En tiedä, ovatko halkeamat tulleet kuolaimesta (vaikea uskoa, kun kuolain ei ole kovin kauan ollut suussa kerrallaan) vai onko poni kenties allerginen jollekin kasville laitumella. Tai sitten syy on jokin ihan muu. 

Joka tapauksessa tulevan viikonlopun näyttely pitää vielä juosta kuolaimettoman näyttelyriimun kera.

Vielä heinäkuun alussa ruohobuffet oli ylenpalttisehko.

On Albert yhden yön viettänyt pihatto-olosuhteissakin, kun piti viilailla laitumella villiintyneet kaviot näyttelykuntoon. Nyt se on tulossa takaisin vajaaksi viikoksi, että ennätämme ennen julkista esiintymistä panna näyttelykuntoon myös käytöksen ja harjoitella vähän laatuponihommiakin.

Vaikka Albert ei ole juuri altistunut kesän aikana ihmisavusteisille kuntojumpille, loma ei ole ollut pelkkää löhöilyä. Laitumen maastonmuoto on nimittäin omiaan voimistamaan ponnya: jyrkkää mäkeä riittää. Lisäksi aidan sisäpuolella on tilaa juosta, kun laitumen päästä päähän kulkemiseen menee useampi minuutti (toki osa lohkoista on välillä rajattu hevosten ulottumattomiin, jotta ruoho välillä kasvaisikin). 

Albertin kunto taitaa ollakin kohentunut aika lailla, sillä eräänä päivänä kun se laukkasi portille ihan toisesta päästä laidunta, se ei ollut kovinkaan merkittävästi hengästynyt. 

Tässä näkyvä kaveri oli vain pari viikkoa, se on Ruusan tämänhetkinen tarhakaveri ja siinä hommassa aivan mainio.

Kyllä, villiintyneenäkin Albert saattaa jopa laukata luokse, kun sitä kutsuu. Tämä johtuu siitä, että olen loppukesästä alkanut lisäruokkia sitä. Niin pitkälle ei villiintyminen ole edennyt, etteikö poni vastaisi herkkumurokulhon kutsuun! 

Albert on kyllä saanut koko kesän väkirehua, mutta koska olemus on edelleen kulmikas, olen lisännyt toisen rehustuskerran. Albert saa lisäevästä nyt litran verran päivässä, mistä pari desiä on proteiinia ja loppu täysrehua. (Edit. Nyt ovat saaneet laitumelle myös heinää.)

On vähän erikoista, ettei Albert ole juuri pyöristynyt ruohobuffetissa edes lisärehustettuna. Toisaalta  kyseessä on luonnonlaidun eli ruoho ei liene kauhean vahvaa. Sitä paitsi Albert yksivuotiaana orilaitumella laihtui reippaasti eli voipi olla, että se vain liikkuu niin paljon ja mahdollisesti myös kasvaa.

Voihan ponnylla myös olla esim. matoja, joten ajattelin kyllä viimeistään laidunkauden päätteeksi lähettää sen kakkaa madonmuna-analyysiin.  Ja toki laidunkauden jälkeen on asianmukaista joka tapauksessa madottaa heisimatojakin tappavalla aineella.

Se, miten pitkään laidunkausi jatkuu, riippuu monesta asiasta.

En ole kovinkaan innostunut kiirehtimään varsan siirtymistä laajoilta tanhuvilta pikkutarhaan. Toisaalta haluaisin palata treenien pariin, että voimme aloittaa ratsuhommat suunnitellussa aikataulussa eli keväällä. Puolensa ja puolensa.

Vielä ei kuitenkaan ole aika miettiä sisäruokintakautta. Kesää on vielä jäljellä, vaikka ilmassa alkaakin olla jo selvästi syksyä. Jos syksyn säät sallivat, poni voi olla laitumella vaikka lokakuullekin asti.

Siirtymä takaisin pihattoelämään alkaa viimeistään siinä vaiheessa, kun yölämpötila alkaa olla alle viidessä asteessa, vaikka suomalainen luonnonruoho ei käsittääkseni ei ole ihan niin herkkä stressaantumaan sokeriseksi kuin viljelty heinä. 

P.S. Näköjään blogger on sotkenut Instagram-feedin näyttämisen blogin reunassa. Vaikka tuosta vierestä näyttääkin, että Insta on jossain vuoden takaisessa, päivitän sinne kuvia vähän tiheämmin kuin tänne blogiin. Yritän laittaa vähän eri kuvia ja juttuja sinne kuin blogiin, vaikka toki limittymistäkin on. Nyt kesällä olen vähän yrittänyt nostaa Insta-feedini kuvallista tasoa. Profiiliin pääset tästä.