Kokemusasiantuntijan näkemys: turpaterapia toimii

Turpaterapialla, joka tässä on ymmärrettävä aika kirjaimellisesti, on ihmeellinen vaikutus ihmiseen. Tämä tuli todettua eilen. 

Ponit ovat hyviä aistimaan ihmisen tunnetiloja, joten Ruusalle ei varmaan ole ollut epäselvää, että olen ollut viime aikoina varsin stressaantunut. En edes tiedä, miksi, mutta vallitseva tunnetila on ollut kireys. Aika kireää oli myös edellisen ohjasajolenkin aikana pääosin ollut, vaikka loppu kyllä herätti toiveita paremmasta tulevaisuudesta.

Eilen kaikki muut ohjasajovarusteet oli jo puettu, suitset vain piti vielä saada päähän. Ennen kuin ehdin asettaa suitset ponin ulottuville, se painoi turpansa pehmeästi kasvojani vasten, oli vain ja hengitteli. Minä silittelin Ruusan turpaa hetken aikaa ja eleestä hieman liikuttuneena kerroin sille, kuinka hyvä poni se on.

Arkistokuvaa toissatalvelta, jolloin Ruusa sai vielä nauttia ainoan ponin asemasta. Tällaistakin turpaterapiaa on usein tarjolla.

Turpaterapiahetken jälkeen Ruusa otti kuolaimet suuhunsa tavallista innokkaammin ja kun pääsimme ohjastuntumaan asti, tunne oli huomattavan pehmeä verrattuna edellisiin yrityksiin. Eikä keveys tullut ainakaan pelkästään ponin päästä, vaan ennen kaikkea minun käteni oli pehmeämpi. Muutama siirtymä jopa onnistui pelkällä hengityksellä. 

Toki siinä maastolenkillä takaisin päin kääntyessä tuli sellainen normaali kina siitä, voiko poni vyöryä eteenpäin ohjasta tukea ottaen. Mutta kun kinasta päästiin yli, meno alkoi jo muistuttaa ihan tekemistä. Pääsimme etenemään ravissakin aiempaa pitempiä pätkiä niin, että ei itse tarvinnut tapailla juoksuaskelia ja ponin paketti pysyi kasassa. 

Kun lopuksi annoin pitkät ohjat, tajusin, että oloni oli kevyt, mieli tyyni. Ihmeellinen voi olla turpaterapian vaikutus.

Vielä vanhempi kuva edelliseltä kotitallilta