sunnuntai 7. lokakuuta 2018

Munaton ja vähän muutakinton mies kotiin

Olen aina sanonut, että minulle ei ruunaa tule kuin korkeintaan itse kasvattamalla. No, ruunan omistaja täällä päivää!

Albertin oriinpäivät päättyivät 4. lokakuuta Viikin hevossairaalassa. Pallukat muuten laseroi irti welsh-ihminen, joten hyvissä käsissä oli Albert. 

Kuvituksena tämän kesän viimeiset laidunkuvat, otettu 1.10. Ei ole helppoa kuvata kahta perskärpästä! Tämän kuvan sain niin, että laitoin pari namia maahan tuohon, missä varsat ovat, ja sillä aikaa kun ne etsivät herkkuja, menin kivien toiselle puolelle ja odotin, että ovat syöneet namit. Toimi! Värejä tosin en saanut kivoiksi.


Leikkauksesta tuli kuitenkin odotettua isompi ja samalla myös laskusta, kun pikkumiehen jalat kävivät ennen ruunausta röntgensäteilytyksessä. Jep, irtopalojahan siellä, molemmissa etuvuohisissa. Kun keväällä mietin, ruokinko silmissä venyvää varsaa liikaa, niin ilmeisesti ruokin. 

Itseruoskintaa ei millään lailla hillitse se ymmärrys, että irtopalat ovat nuorilla hirvittävän yleisiä ja voivat johtua muustakin kuin hoitovirheestä. 

Kun olin jo totutellut ajatukseen, että varsani jalat vaativat leikkauksen ollakseen terveet, kirurgi palasi ja halusi näyttää röntgenkuvista vielä jotain.

Kirurgi osoitti Albertin kinnerkuvaa ja sanoi "It's a little nokka". Hän korosti, että epäkuranttius on häviävän pieni, mutta myönsi, että eihän 1-vuotiaan nivelissä haluaisi nähdä pientäkään feelua. 

Itsehän dramaattisuuteen taipuvaisena punnitsin tässä kohtaa jo sitä, kannattaako näin vikaista elikkoa hengissä pitääkään. Kirurgi ei kuitenkaan nähnyt mitään syytä, miksi ei. Voi olla, että Albert kehittää tulevaisuudessa itselleen kintereeseen nivelrikon, tai voi olla, että nokkamuodostuma jää ikuisesti pelkäksi satunnaiseksi röntgenlöydökseksi. Jos olisi hänen hevosensa, hän leikkaisi ja jatkaisi eteenpäin. Joten niin sitten tehtiin.



Syy draamalleni ei ollut pelkästään jalkaterveydellinen. Olen nimittäin jo pitkään tiennyt, että Albertin henkitorvessa on jotain "epäilyttävää", kuten sen pienempänä tutkinut eläinlääkäri asian ilmaisi. En ole kuitenkaan halunnut siitä blogissa puhua ennen kuin tiedän, mikä tilanne todella on ja miten itse asiaan suhtaudun. 

Klinikalle varasin ajan sillä ajatuksella, että Albert siellä nukutetaan. Anestesiaa edeltävien tutkimusten löydökset ratkaisisivat, heräisikö se. 

 Ja kyllähän Albert heräsi. 

Tähystyksessä ilmeni, että henkitorvi tosiaan on sydämen ohituskohdassa hieman kapea. Poikkeama on kuitenkin niin lievä, että se eläinlääkärien mukaan osuu normaalin vaihteluvälin sisään. Monen terveenkin hevosen sydän painaa henkitorvea hiukan soikeaksi.

Summa summarum, Albertilla pitäisi olla ihan hyvät mahikset kasvaa normaaliksi harrastehevoseksi.


Albertilta huollettiin samalla reissulla myös suuvärkki. Piikkejä oli jo aika reilusti. Lisäksi näkyi pientä kariesta, mutta eläinlääkäri arveli sen johtuneen vain siitä, että melko runsaisiin piikkeihin oli jäänyt evästä muhimaan. Seuraamme tilannetta ja vältämme parhaamme mukaan hapanta ja makeaa.

Sudenhampaat suusta poistettiin jo leikkauspöydällä. Mielestäni ne on syytä napata pois alta ennen kuin rupeaa tekemään mitään kuolaimen välityksellä. Ihan turhaa ottaa sitä riskiä, että kuolaimista tulee sudenhampaiden takia varsalle ikävä  juttu, joka sattuu suuhun.


Kuolainhommien takia sudenhampaiden poisto ei loppujen lopuksi olisi Albertin tapauksessa ollut kovin kiireellistä. Eläinlääkäri (kuolainasioihin perehtynyt Mirjami Miettinen) oli nimittäin mitannut Albertin suun ihan pyytämättä - ja se kuulemma oli pienin, mitä hän on ikinä nähnyt. Semmoinen ennätysponi minulla!

Kuolaimelle on suussa tilaa vain 1,2 cm, mikä on suunnilleen sama tila kuin se, mikä suussa pitäisi olla kuolaimen lisäksi. Eli mitään kuolainta ei Albertin suuhun tällä hetkellä mahdu. Lisäksi harjanne, jonka päälle kuolain hevosella tulee, on Albertilla hyvin kapea eli se on luonnostaan erittäin herkkä kuolaimelle.

Koska Albert on vasta lapsi, sen suu voi vielä kasvaa. Silti sopivan kuolaimen löytyminen sille saattaa olla yhtä iisipiisi projekti kuin satulan löytäminen Ruusa-ponille. Täytyy vain toivoa, että Albert toimii kuolaimettomalla.

Pikku potilas perjantaina toipumassa hammashuollosta. Puhelinlaatu oli tavallistakin laaduttomampi.

Koska mikään ei mene näillä koordinaateilla kuin Strömsössä, Albertille nousi jo leikkausta seuraavana päivänä 40 asteen kuume. Kun sillä ei ollut tulehduksen merkkejä ja kuume lauantaina oli jo laskenut, eläinlääkärit halusivat kotiuttaa varsan. No, tänään sillä oli sitten taas kuume, 39,6 astetta.

Ruunaushaavasta kuume tuskin tulee, koska se on siisti. Jos tulehdus olisi nivelissä, Albert kuulemma ontuisi käynnissäkin, mutta se kävelee erittäin hyvin. Vaihtoehdot ovat siis ihan vaan nukutuksen jälkilämpö ja joku pöpö.

Toivotaan, että Albert ei olisi tuonut klinikalta kotiin mitään kovin vaarallista tautia! Toistaiseksi se ei ole kovin sairaan oloinen, joten toivotaan parasta.

Nyt peukut pystyyn, että kuume katoaa ja toipuminen sujuu muutenkin hyvin.


Ensimmäiset kaksi viikkoa Albertin pitää olla karsinalevossa, mutta sain luvan laittaa myös karsinan kokoiseen tarhaan, kunhan siellä ei ole mutaa. Että saisi vähän raitista ilmaakin. Tämä olisi sikälikin kiva, että seuraneidiksi omistussuhteen vuoksi joutuneen Ruusan keuhkot eivät oikein kestäisi kahta viikkoa sisällä. Eikä kyllä pääkään.

Vaikka edessä on pitkä kuntoutus, olen onnellinen, että sain nuoremman kullannuppuni taas "kotiin", missä voin pusutella sitä joka päivä. Kunhan nyt vaan loppu menisi niin kuin kuuluu.

P.S. Albert käveli molemmissa päissä traileriin kuin vanha tekijä ja matkusti remuamatta! Klinikalla hetkeksi pysähtyi puoliväliin miettimään, mutta tallusti sitten sisään. Ehkä Albertista sittenkin tulee ihan hyvä matkustaja. Kyllä rauhallinen kaveri tekee ihmeitä - kaiken huipuksi sellainen löytyi paluumatkalle sittenkin omalta tallilta.

20 kommenttia:

  1. Ei voi olla totta.. Mitä tuuria sulla on näiden kanssa. Mutta hyvä jos tulevaisuus nyt kuitenkin näyttäisi kohtuullisen valoisalta, kun kaikki harmit on tutkittu ja hoidettu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuuria riittää, harmi että enimmäkseen huonoa. Mutta onhan tässä monta asiaa mennyt ihan hyvinkin. Yritetään keskittyä niihin. Toivotaan, että Albertista kaiken tämän vaivan ja rahanmenon jälkeen tosiaan tulisi käyttöhevonen.

      Poista
  2. Mä niin toivon, että teidän vastoinkäymisille tulisi jo stoppi ja toipuminen sujuisi hyvin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, niin minäkin toivon! Tänään Albertilla ei aamulla ollut kuumetta, toivotaan että tilanne pysyisi sellaisena.

      Poista
  3. Isot tsempit sinne, olette ajatuksissa! Toivotaan että Albertin kuume laskee pian ja toipuminen pääsee kunnolla käyntiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, tsemppiähän tässä tarvitaan! Albert itse vaikuttaa onneksi ihan hyvävointiselta. En tiedä, onko se kipeä vai jo niin ruunanrupsukka, että se on vain koko ajan hirveän tasainen ja tyytyväinen. Toivottavasti siitä nyt ei ihan kaikki ruuti lähtenyt pallien mukana, vaikka aika rauhallinenhan se oli jo ennen ruunausta.

      Poista
  4. No, ainakin sait kerralla monta juttua hoidettua! Pikaista paranemista kuumeesta ja mikä ikinä sen aiheuttikin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, olihan nuo parempi saada kaikki kertarykäisyllä hoidettua. Kuume on laskenut jo paljon, eilen oli vain pikkuisen enää lämpöä ja tänään aamulla normaali lämpö. Toivotaan, että ei enää nousisi.

      Poista
  5. Jopas oli pläjäys Albertin huoltoa! Halpaa lystiä tehdä itselleen hevonen, eikös... Niitä kintereitä ei siis operoitu? Penastahan on kutakuinkin juuri samanlainen lausuma, "little nokka" molemmissa kintereissä. Sitä ei ole varsavuosina kuvattu, vaan olikos se nyt 8 v. kun ekat kinnerkuvat otettiin, ja silloin hiukan hyperventiloin "nivelrikko"-diagnoosin kanssa. Kunnes paria vuotta myöhemmin uusintakuvat osoittivat että nokka on ennallaan eikä rikkomuutoksia ole sillä lailla kuin hevosihminen tuon lausuman ymmärtää (rustot kuluneet pois ja nivelen päät raappaa toisiaan vasten), vaan nivelrikko-diagnoosi viittaa siihen että nivelessä on havaittu jotain poikkeavaa. Penan little nokka on oletettavasti rakenteellinen ominaisuus ja sillä mennään. Toki saatan niitä kintereitä läpivalaista toisinaan jatkossakin, mutta little nokka ei vie yöuniani enää.

    Tuo suun tilavuusasia on kanssa tosi mielenkiintoinen näin welsh-ihmisen näkökulmasta. Jotenkin on aika selvää, kun pään malli näillä on mikä on, ettei sinne suuhun voi jäädä kovin suurta tilaa kuolaimelle. Aika moni tuntemani welsh on myös helposti rauhaton suustaan - johtuuko se herkkyydestä vai siitä, että kuolain on sovitettu (mitoitettu) väärin? On kyllä tosi hankala paikka ratkaistavaksi jos tilaa kuolaimelle ei ole lainkaan. Äkkiseltään tosiohuista kuolaimista tulee mieleen Pee Wee -kuolain johon ehkä kannattaa tutustua! Mun ponit menevät hammashuoltoon ja suidenmittaukseen reilun kuukauden päästä, palaan sitten omassa blogissani meidän osalta näihin kuolainten ja suun mittoihin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, tosi halpaa lystiä. Sain juuri laskun, se oli 2 700 euroa ja vähän päälle. Tähän lisäksi sitten tietysti kaikki jatkohoidot tikkien poistosta hyaluronihappopiikityksineen, oletan että näillekin tulee hintaa yhteensä vähintään tonni. Säästötilin saldo hupenee sellaista vauhtia, että kieltämättä välillä kaduttaa koko varsaprojekti. Ei ole köyhän hommaa tämmöinen kasvatustoiminta. Miten kenelläkään on varaa kasvattaa puoliverisiä, niillähän näitä irtopaloja on huomattavasti enemmän kuin poneilla?

      Nokkaa ei tosiaan operoitu, ei edes ehdotettu. En tiedä, miksi. Minulle ei puhuttu tästä nokkahommasta nivelrikkona, vaan nivelrikon riskitekijänä. Ja sitten kun nämä röntgenlöydöksetkin ovat niin yksilöllisiä juttuja, että yksi porskuttaa menemään aika karuilla kuvilla ja toinen on jalaton, vaikka röntgenlöydökset ovat hyvin lievät.

      Luulisi tosiaan, että welsheillä olisi aika paljon pieniä suita. Ruusankin kuolaintila on tosi pieni, mutta sitä ei ole koskaan mitattu. Voihan se olla, että jos mitattaisiin niin todettaisiin, että senkään suuhun ei mahdu kuolainta. Se hyväksyy kuitenkin Novan. Mutta on mielestäni hyvä, että tällaisia juttuja nyt tutkitaan. Kuolaimen sopivuus on kuitenkin hirveän tärkeää.

      Poista
    2. Jep, näin mäkin tämän nivelrikko/nokka-asian näkisin, ja siksi joskus silloin järkytyinkin, kun tavasin klinikkapapereista nivelrikko-sanan. Vaikka ei siis sitä sanaa käytetty silloin toteamistilanteessa, vaan puhuttiin juurikin että siellä on sellainen nokka, joka ei ihan ole normaali mutta ei myöskään aiheuta mitään oiretta tai toimenpiteen tarvetta. Sitten tarkastuskuvilla toisen klinikan eläinlääkäri avasi mulle tätä nivelrikon käsitettä ja sanoi ettei hevoseni ole nivelrikkoinen vaikka sitä sanaa onkin käytetty paperissa.

      Auts mikä lasku :O

      Poista
    3. Hyvä tietää toki, että nivelrikko-sanaa käytetään laajemminkin. Albertin papereissa tuosta nokasta käytettiin sanaa "luupiikki", mikä kuulostaa melkein yhtä pahalta kuin nivelrikko. Lisäksi papereissa luki, että toisessa kintereessä on harventumaa, mitä ei sanottu suullisesti ja mikä kuulostaa myös tosi pahalta.

      Mutta ei auta kuin katsoa, mitä tuleman pitää. Toivottavasti nyt kuitenkin kaiken tämän vaivan ja rahanmenon jälkeen saan sen käyttöhevosen...

      Poista
  6. Sun ponielämäntilanne tuo oman hevoskamppailun mieleen muutaman vuoden takaa. Ja aina näitä lukiessa muistan olla taas asteen verran kiitollisenpana omaan tilanteeseeni. Kun kaikki sujuu tanssien, unohtaa helposti, että aina näin ei ole ollut ja helposta elämästä tulee itsestään selvää. Tsemppiä Albertille toipumiseen! Kyllä sinunkin tuurit on jossain kohtaa käännyttävä! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, onhan tämä aika hölmöä tempoilua. Mutta toivon, että Albertin ongelmat olisivat nyt ainakin vähäksi aikaa tässä. Eläinlääkärit ainakin olivat toiveikkaita.

      Kiva sinänsä tietää, että tällaisesta kierteestä on mahdollista päästä pois. Itse kun olen epäillyt, että tällä tuurilla en saisi sellaista helppoa ja huoletonta, vaikka vaihtaisin poneja. Mutta katsellaan nyt vielä jonkin aikaa näillä poneilla. Kahden kroonisesti vaivaisen pitäminen nyt ainakin on poissuljettua.

      Albertin olin tosiaan nyt jo "valmis" lopettamaan, jos sillä olisi ollut huono ennuste. Lainausmerkit siksi, että enhän minä oikeasti olisi siitä valmis luopumaan. Olisin kuitenkin tehnyt järkiratkaisun, jos siinä olisi ollut joku selkeästi normaalia käyttöä haittaava vika.

      Poista
  7. Pakko sanoa että mä tykkään kyllä tosta ekasta kuvasta hirmuisen paljon! NImenomaan juuri noin etteivät värit ole ehkä ihan totuudenmukaiset, tuo jännää fiilistä kuvaan. Muutenkin kivoja laidunkuvia.

    Onnen kääntymistä odotellessa teidän puolestanne. Todellisesti toivoisi että asiat kääntyisivät parhain päin teillä, molempien ponien suhteen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva että tykkäät! Kuvausmotivaatio on ollut alhainen, kun telelinssini tarkennus ei huollossakaan tokeentunut.

      Päätin suunnilleen ovella lähtiessäni, että otan kuitenkin kameran mukaan, lyhyellä putkella. Sitten sainkin koko kesän vauhdikkaimmat kuvat, lyhyellä putkella. Oli kiva katsoa kuvia, kun suurin osa oli teräviä eikä toisinpäin.

      Täytyy tosiaan toivoa, että ponit toipuisivat. Eipä tässä paljon muuta voi kuin hoitaa parhaansa mukaan ja toivoa parasta.

      Poista
  8. Ai että kun Albertista on tullut komea nuori mies! Alkaako poitsu olla kunnossa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Huomaa kyllä jo, että pieni mies alkaa vähitellen toipua koettelemuksistaan. Välillä on ollut päivittäisessä kävelytyksessä turhankin paljon energiaa ja muutenkin tuntuisi kovasti jo kaipaavan jotain äksöniä. Mutta vielä 5 viikkoa pitäisi ottaa rauhallisesti, ensi viikon lopulla sentään pääsee jo karsinaa isompaan tarhaan.

      Poista