sunnuntai 4. maaliskuuta 2018

Kuvaterkkuja Horse Fairista ja kiitos äänestäjille!

Liput tapahtumaan saatu blogin kautta.

Eipä tullut tälle blogille voittoa blogiäänestyksessä, mutta kenellekään se tuskin oli suuri yllätys. Osasin odottaa, että pysti menisi Kaktu ja Futura -blogille, onhan sen lukijamääräkin aivan eri planeetalta kuin esimerkiksi tämän blogin. 

Mutta yllättävän tasaisesti äänet jakautuivat ja Takaisin lähtöruutuunkin sai yli tuhat ääntä. Vau! Kiitos tuhannesti (hehheh) kaikille äänestäneille!

Ja isot onnittelut voittajille! Omankin lukulistani blogeja siellä palkittiin: Tyyli kaukana hevosharrastuskategoriassa ja Jillan blogi visuaalisessa sarjassa. (Kaikki tulokset löytyvät Playssonista.)

Tinkereiden esityksestä jäi mieleen tämä valjakko. Hymy pyrki väkisinkin huulille sen menoa katsellessa!


Olin voittajien julkistusta seuraamassa vallan paikan päällä, koskapa ehdokkaana sain Helsinki Horse Fairiin bloggaajapassin.

Olin kyllä sen verran huono ennakkomarkkinoija, että tuskinpa tarvitsee ensi vuonna passia edes yrittää hakea. Mutta nettisivuilla ohjelma oli niin toivottoman vaikeaselkoisessa muodossa, että usean yrityksen jälkeen hylkäsin aikeet kaivella sieltä tärppejä. Siinä olisi järjestäjillä pieni kehityskeskustelun paikka.

Tinkereiden esityksen teema oli sadut.


No, millaista siellä oli? Aiemmin olen käynyt vain Tampereen hevosmessuilla ja siihen verrattuna ensivaikutelma oli, että aika pientä.

Kello 11 aikaan ajattelin, että en kyllä millään saa aikaa kulumaan niin monta tuntia, että olisin paikalla vielä blogiäänestyksen tuloksia kuulemassa, mutta jännästi sitten kuitenkin viihdyin kello 18 asti tylsistymättä. 

Katsokaa, miten ylisöpöt russit! Mia Ventoniemi – Najad & Lizalie Miris. En tiedä, kumpi on kumpi, mutta kuulemma ovat emä ja tytär.

Kohokohdat olivat ehdottomasti ajot. Siis karjan- ja valjakkosellaiset. 

Ben Simonsén ja oldenburg Ragyogo. (Nyt vasta hokasin tuon ihmispään tuolla hevosen selän päällä, sen olisi kyllä voinut editoida poiskin.)
Valjakkoajo ei petä ikinä! Valjakkoporukka osaa kyllä lisätä jo lähtökohtaisesti näyttävään lajiinsa vielä sellaisen twistin, että yleisötapahtumassa nousee tunnelma kattoon.

Lauantaina, jolloin itse seurasin tapahtumia, valjakkoajoa esiteltiin knock out -tyyppisellä dressage-kilpailulla. Eli kerralla vuorossa oli aina kaksi valjakkoa, jotka esittivät vuorollaan saman ohjelman peilikuvana. Kustakin parista valittiin voittaja, kunnes keskinäinen paremmuus tuli ratkotuksi.

Ja parashan oli tietenkin welsh cob ajureineen, eli Leena Vähä-Erkkilä ja S.W. Summer Dream's Prince eli Sami. Siinäpä vasta käyttöcobi! 

Voittajan menoa.

Valjakkoajo vaan on todella coolin näköistä. Pakko päästä vielä joskus itsekin kokeilemaan.

Kakkossijalle ylsi konkariherra Ben Simonsén ja oldenburg Ragyogo.
Karjanajo taas kiinnosti siksi, etten sellaista ollut ennen nähnyt. Olen kyllä kerran nähnyt mullikoiden lassoamista hevosen selästä, mutta en tällaista paimennusjuttua.



Kun jo ohjelmassa kerrotaan, että nopein tapa paimentaa lehmiä hevosella on hidas tapa, tietää odottaa jotain muuta kuin juoksevien mullikoiden lassoamista laukkaavan hevosen selästä.

Mutta vaikka näytös oli hidastempoinen, se ei ollut ollenkaan tylsä. Viihdearvoa kieltämättä lisäsi se, että selostuksesta vastannut cowboy oli supliikkimiehiä.

Perusperiaate on lyhyesti sanottuna, että nautoja siirrellään panemalla niihin hevosen avulla painetta. Naudat ihan luontaisesti väistävät hevosta. Selvisi, että hevosilla on paimennuksessa isompi rooli kuin vain ratsastajan ohjeiden seuraaminen. Varsinkin toinen hevosista komensi hiehoja aika äkäisestikin, jos ne eivät välittömästi siirtyneet.  (Kuvasarja alla.)

"Ammut, lähtekääs toiseen suuntaan."

"Sanoin että siirtykää. -kele!"


Mainitut ajot olivat sellaisia näytöksiä, joista voi nauttia niin kokenut hevosihminen kuin hevosummikkokin.  

Tämä ratsukko oli minusta kivannäköinen. Hevonen liikkui enimmäkseen ylämäkeen eikä liian nipussa edestä. Äänessä olivat Irmeli Summanen ja Marko Björs. Ratsukoista en löytänyt nimitietoja.

Mutta esimerkiksi kouluratsastuksen portaat -näytös olikin yllättäen sen verran pintapuolinen raapaisu, että kohdeyleisönä tuntui olevan etupäässä se ummikko-osasto.

Jotenkin kuvittelin, että kun tuodaan areenalle maajoukkuetason valmentaja, hänellä on asiaa myös ratsastavalle yleisölle. Mutta ainakin minut esitys jätti melko kylmäksi. Voihan vika tietysti olla minussakin.

Seurasin kouluratsastusta korkealta katsomosta, minkä vuoksi kuvakulma ei ollut ratsukoille kovinkaan edullinen.



Vähän yllätin itsenikin katsomalla lopuksi kilparatsastusta. Se kun ei kiinnostuksen kohteideni listalla ole kovin korkealla.

Olipa mukavaa kerrankin päästä tähtäilemään ratsukoita ihan samalta tasolta. Tampereen messuilla olen aina kuvannut katsomosta, kun ei ole ollut maan tasolle oikeuttavaa pressipassia, mutta Helsingissä yleisökin pääsi ihan aidan viereen. 

En tosin kuvannut kuin muutaman ratsukon ja seulan läpi pääsivät vain nämä kaksi kuvaa.

Rajaus ei oikein tiedä, ollako lähikuva vai yleiskuva.


Perinteisestihän näissä messupostauksissa pitää myös luetella, mitä kaikkea ostin. Tässä luettelo ostoksistani: pussillinen lakritsinamuja (2 e, Hevarilta). Nämä ostin, koska taannoin yllätyksekseni havaitsin Ruusan rakastavan lakritsinameja. Tänään Albert tutustui niiden makuun ensimmäistä kertaa eikä se ole vielä ihan varma omasta lakusuhteestaan. 

Koko päivähän siellä Helsingissä eilen hurahti melkein huomaamatta. Toiseksi päiväksi en kuitenkaan lähtenyt, vaikka sunnuntaina olisi kiinnostellut esimerkiksi Anna Kärkkäisen klinikka. 

10 kommenttia:

  1. Itse harmittelin etukäteen kovasti että tuo kouluratsastuksen portaat oli vain perjantaina ja lauantaina, kun itse olin messuille menossa vasta sunnuntaina. Tiirailin sitä sitten lauantaina livestreamista ja olin hämmentynyt ihan samasta asiasta: kattaus antoi ymmärtää että kyseessä voisi olla oikeasti vähän perehtyneemmällekin katsojalle suunnattu esitys, mutta lopputuloksesta ei osannut sanoa, mitä katsoin ja kuka oli kohdeyleisönä.

    Kärkkäisen klinikka sen sijaan oli tänään aivan erinomainen, suosittelen tiirailemaan jälkikäteen Havenin Youtubesta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nimenomaan tuollainen tunne minullekin tuli. Että ikään kuin esitys ei itsekään olisi tiennyt, kenelle se on tarkoitettu. Itse en siitä ainakaan saanut irti oikein mitään.

      Arvelinkin, että Kärkkäisen klinikka olisi katsomisen arvoinen. Hän on minusta hirveän hyvä sekä tekijänä että kertojana. Pitääpä käydä katsomassa Youtubesta, kiitos vinkistä!

      Poista
    2. Itselleni jäi Kärkkäisenkin klinikasta vähän tyhjät fiilikset, toki saatoin odottaa liikaa. :D
      No, josko hevoset -messut paikkaisivat tilannetta!

      Poista
    3. Minusta kaikki klinikat tuppaavat tällaisissa tapahtumissa jäämään vähän pintaraapaisuiksi, kun aikaa on vähän ja yleisössä voi olla hyvin eritasoista ymmärrystä ratsastuksesta. Toki jotkut esitykset onnistuvat paremmin kuin toiset. En ole vielä katsonut tuota mainittua klinikkaa itse, että mihin oma mielipiteeni kallistuu.

      Poista
  2. Harmittaa hiukan kun en päässyt katsomaan paikan päälle tänä(kään) vuonna. Nuo ajot olisivat kiinnostaneet hirveästi minuakin, samoin tietysti kilpailut ja ostomahdollisuudet. Ja olen muuten samaa mieltä, että nettisivujen ohjelmaa pitäisi parantaa, sieltä ei saanut mitään selvää että minä päivänä on mitäkin ohjelmaa tiedossa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä ensi vuonna sitten! Minäkin olin nyt vasta ensimmäistä kertaa. Mutta ei ainakaan lauantaina ollut minusta mitään sellaista pakko nähdä -tasoista ohjelmaa kuitenkaan ollut.

      Ostoksia siellä varmaan olisi voinut tehdä enemmänkin, mutta minulla vaan ei ollut nyt oikein mitään tarvetta. Kypärää yritin etsiä, mutta en löytänyt sitä, mitä eniten halusin kokeilla, joten en sitten kokeillut mitään.

      Toivottavasti parantavat nettisivujen käytettävyyttä ensi vuodelle. Ja esiintyjien nimet pitäisi olla myös, nyt en löytänyt kuin valjakoista tietoa ja sekin oli valjakkoyhdistyksen eikä tapahtuman järjestäjän sivuilla.

      Poista
  3. En ole koskaan ollut noissa Helsingin messuilla, enkä lähtenyt tänäkään vuonna. Jostain syystä olen mieltänyt nämä enemmänkin jotenkin lasten tapahtumaksi tai jotain sellaista, tosin nuo klinikat jne ovat enemmän kyllä muunlaiselle yleisölle.
    Katselin tuota Kärkkäisen klinikkaa sunnuntaina Havenista ja sitä katseli jotenkin eri silmin, kun puolet ratsukoista oli tuttuja :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllähän näiden ydinkohdeyleisö ilman muuta on nuorempi väestö, mutta ihan kivoja ohjelmanumeroita tarjoavat aikuisellekin.

      Tänä vuonna yritin myös päästä ratsastussimulaattoriin, joka on aina kaikilla hevosmessuilla, mutta heräsin liian myöhään ja kaikki ajat oli jo varattu. Otin kyllä esitteet, järkkäävät aika mielenkiintoisia simulaattori+ratsastustunti-kursseja omalla tallillaan. Pitäisikö kasata porukka ja lähteä sellaiselle?

      Poista
  4. Mulla jäi nyt kokonaan messut välistä, mutta Tampereelle sitten! Kuulin kanssa monelta, että oli paljon samanlaisia fiiliksiä sun kanssa tosta kouluratsastusjutusta. Harmi! Mutta ehkä Helsingin messut on tosiaan suunnattu vähän kaikenlaiselle yleisölle, esim. kepparit (todella hyvä harrastus, mutta nykyään jo niin iso juttu, että olisiko kokonaan omat messut niille?) tai alpakat (söpöjä kyllä, mutta tuolla oli vaikka kuinka monta numeroa niistä?), mielummin olisin toivonut enemmän hevosiin liittyvää ohjelmaa, ja mielellään vielä sellaista syventävää mikä sopii vähän kokeneemmalle harrastajalle ihan ummikkojen sijaan. Toki löytyi tuolta myös paljon kiinnostavaa juttua ja kokonaisuudessaan tapahtuma oli varmasti mukava! :)

    Katselin livestä Annan klinikan, koska se kiinnosti paljon. Siitä tykkäsin, koska se on mun tilanteeseen juuri niin loistavasti asettuva ja mukana oli paljon toisiinsa nähden hyvin erityyppisiä ratsukoita, joiden työskentelyä oli kiinnostava seurata.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kieltämättä tuli vähän sellainen olo, että HHF ei oikein tiedä, ollako hevosihmisille vai hevosummikoille.

      Tavallaan tuollaisessa on vähän pakkokin olla myös niille ummikoille, koska osa väestä tulee GoExpon kautta, mutta siltikin toivoisi vähän syventävämpää otetta ohjelmaan. Esimerkiksi Tampereella on ollut ihan hyviä klinikoita ja luentoja kiinnostavista aiheista. Silti Tampereenkin messut alkoivat toistaa itseään niin paljon, että muutaman kerran käytyäni lakkasin menemästä.

      Poista