lauantai 20. toukokuuta 2017

Väsynyt odottaja ja uusi ongelma

Heti alkuun todettakoon, että sään lämpenemisestä huolimatta Pulla-Albert jatkaa piilotteluaan näin 345 tiineysvuorokauden kunniaksi (tai no, nyt kun päästiin jo lauantain puolelle niin ollaan jo 346:ssa).

Huumori alkaa olla vähitellen lopussa ja tilalle on tullut armoton ketutus.

Ketutuksen kaveriksi on viime päivinä hiipinyt myös huoli. Keskivaikeasta univajeesta kärsivä ponitäti ei nimittäin ole ainoa, joka on viime päivinä muistuttanut zombia. Itse odottaja on pääosin nukkunut ympäri vuorokauden. Silloinkin kun poni ei ole nukkunut, sillä on ollut vaikeuksia pysyä hereillä. Sen haukottelutiheys on myös ollut melkoinen.

Sorry, kuvanlaatu on taas pääosin tätä.


Keskiviikkona puhelimen päähän tavoitettu tammatohtori oli sitä mieltä, että väsymys ei ole epänormaalia tässä vaiheessa tiineyttä. Että ei ole hätää, jos ponin suusta menee alas ja toisesta päästä tulee ulos tavaraa suhteellisen normaaliin tahtiin eikä lämpöä ole. 

Meinasin jo tyytyä tähän vastaukseen. Onneksi tallinpitäjä kuitenkin ihmetteli, enkö oikeasti aio teettää verikokeita. Ne otettiin torstaina.



No. Kyllähän niissä verikokeissa sitten oli ihan kunnolla syytä huoleen: maksa-arvot pielessä. Myös hemoglobiini on hieman alhainen.

Eläinlääkäri muotoili, että arvot olivat hiukan koholla, mutta kun sain analyysitulokset nähtävikseni niin pari niistä oli kyllä noin tuplat korkeimpaan viitearvoon verrattuna.

Eli jos en jo valmiiksi valvoisi varsomista toivoen, valvoisin joka tapauksessa tätä murehtien.

Onneksi raivokas googletus sentään paljasti, että maksa-arvojen kohoamisen suuruus ei välttämättä kovinkaan vahvasti korreloi vaurion vakavuuden kanssa ja että toipuminen on yleensä mahdollista. Ikävämpi juttu on tietysti se, että oireiden ilmetessä jo vähintään 75 prosenttia maksasta on sairastunut. (Yhdessä maksasairaudessa ensimmäisiin oireisiin muuten kuuluu erään lähteen mukaan jatkuva haukottelu - ja yhden kutina.)

Myös sappiarvo oli selvästi koholla. Google osasi ohjata minut sellaisen tiedon ääreen, että näillä veriarvoilla ihmisellä epäiltäisiin raskaushepatoosia, jonka yleisin oire on - tadaa - sietämätön kutina. Ja mistäpä muusta poni onkaan viime aikoina kärsinyt? (Ja kaviot ovat taas venähtäneet, viimeksi niitä vuoltiin nelisen viikkoa sitten, mutta ei kunnolla.)

Eläinlääkärin mukaan kahden edestä työskentely on ilmeisesti käynyt Ruusan maksalle liian työlääksi.

Tämä ei kuulemma ole kantavilla tammoilla lainkaan tavaton löydös, mikä ehkä vähän lohduttaa tai sitten ei. Itsehän olen varma, että olen tämän jollain ruokintavirheellä tahi muulla mokalla aiheuttanut. 

Entäs Pulla-Albert? Eläinlääkäri ei uskonut, että maksaongelma siihen vaikuttaisi. Ja kuulemma tällaiset tiineysajan maksaongelmat korjaantuvat yleensä ihan sillä, että varsa syntyy.

Niin että nyt olisi sitten jo ihan terveydellinenkin syy toivoa, että Pulla-Albert jo pyrkisi päivänvaloon. Toistaiseksi tamman käytöksessä ei valitettavasti ole ollut havaittavissa viitteitä sellaisesta.



Jos varsa ei maanantaihin mennessä ole tajunnut vihjettä, Ruusasta otetaan silloin uudet verikokeet. Jos se on syntynyt, testi uusitaan vasta vähän myöhemmin.

Sitä odotellessa lääkitsen ponia - melassisiirapilla. Siirappia pitäisi nyt saada uppoamaan pari desiä päivässä. Jos melassi ei mene alas hyvällä (rehun seassa), se on saatava alas pakkokeinoilla.

Onneksi juuri seosmelassi on vuosien varrella ollut toimiva aine saada huijattua poni syömään/juomaan erilaisia asioita, joita se muuten ei nauttisi. Lähinnä nyt lisävettä ja psylliumia.

Maku on siis ponille mieluisa. Silti vähän jännitti, miten ensimmäinen tujummin melassoitu ateria menisi alas.

Laitoin ensimmäiseen annokseen heti koko 2 desiä melassia, jotta kuuri saataisiin rivakasti alulle. Poni imi koko keiton nikotteluitta. Joten ehkäpä tästä osasta ei saada ongelmaa aikaiseksi. Ainakaan ennen kuin poni kyllästyy. Yleensä niin ennen pitkää tapahtuu.

Älkää muuten kysykö, mihin seosmelassin hoitava vaikutus perustuu. Minäkään en tajunnut kysyä.

Koska sisätaudit eivät kuulu oman eläinlääkärimme erikoisalaan, hän oli jo konsultoinut sisätautieksperttiä. Mainittu ekspertti sattuu olemaan Ruusan henkilääkäri (kirjaimellisesti). Hän oli heti muistanut pitkäaikaisen potilaansa ja ollut oikein halukas auttamaan.

Sisätautilääkäri oli ollut eniten huolissaan siitä, syökö poni. Jos syöminen käy vähäiseksi, tarvitaan seosmelassia myös ateriankorvikkeeksi ja oikea määrä pitää eläinlääkärin tarkkaan laskea.

Enimmäkseenhän Ruusan ruokahalu on ollut sitä luokkaa, että olen ihmetellyt, mihin kaikki ruoka varsan kaventamassa mahatilassa oikein mahtuu. Mutta näinä muutamana päivänä, jolloin poni on lähinnä levännyt, se ei ole hotkinut entiseen malliin.

Vaikuttaisi kuitenkin siltä, että mahaan päätyy myös heinää useita kiloja päivässä. Väkirehut ovat maistuneet hyvin paria iltaa lukuun ottamatta.


Harmittaa paitsi tämä ongelma, myös ihan oma toiminta. Olen yleensä aika säännöllisesti otattanut Ruusasta muutenkin verikokeita, mutta tänä vuonna tämä taisi olla vasta toinen.

Että sitä ei tajua tiineysaikana tällaisia tarkistella, vaikka silloin olisi tavallista suurempi tarve.

Eniten kuitenkin soimaan itseäni siitä, että ilman tallinpitäjää olisin rikkonut myös omaa poninomistajan sääntöäni numero yksi: Luota vaistoihisi.

Jos tuntuu, että kaikki ei ole kunnossa, yleensä ei olekaan.

17 kommenttia:

  1. Se on muuten just näin. Luota vaistoosi. Aina.

    Yllättävää tosiaan, että melassisiirappia. Eikös ihmisillä juuri nopeat sokerit ole nounou maksaongelmien kanssa painiessa.

    Toivotaan nyt kuitenkin, että pieni syntyy terveenä ja mielellään pian. Odottajille voimia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täytyy vielä kysellä siitä melassin vaikutuksesta, harmi kun tuli viikonloppu niin ei oikein voi soitella perään. Luotan nyt kuitenkin siihen, että sisätauteihin erikoistunut ell tietää, mitä määrää. Googlettamalla löysin kyllä jonkun artikkelinkin, jossa mainittiin sokeri hevosen maksaongelmien hoidossa.

      Toivotaan, että varsa kuitenkin syntyisi terveenä ja kaikki menisi hyvin varsomisessa.

      Poista
  2. Tsemppiä, odottelu on syvältä....
    Kuulostaa tosiaan ihmisen raskausmyrkytykseltä ja silloinhan levätään. Ja ollaan syömättä suolaista ruokaa. Tosin ihmisen synnytyksen voi aina käynnistää tai suorittaa sektion, jos tilanne siihen menee.
    Jos se nyt viikonloppuna, toivottavasti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti tulisi nyt viikonloppuna, toistaiseksi ei kuitenkaan mitään merkkejä! Kauankohan se aikoo hautoa...

      Synnytyksen käynnistäminen on kyllä hevosillakin mahdollista, sitä vaan ei tehdä kovin helposti. Facebookin varsaryhmässä on ollut tänä keväänä juttua kahdesta käynnistyksestä ja niissä oli käsittääkseni mennyt kaikki ok.

      Poista
  3. Täällä on peukut pystyssä, että saisitte Pulla-Albertin mahdollisimman pian ulos, jotta Ruusankin vointi pääsisi helpottamaan (ja tietenkin sinun valvominen päättyisi).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivotaan parasta! En kyllä tajua, miten tässä voi mennä näin kauan. Mietin, vaikuttaako tuo maksajuttukin nyt tähän pitkittymiseen.

      Ruusa on onneksi ainakin tänään vaikuttanut vähän pirteämmältä, ei ole makoillut niin paljon. Niin että toivottavasti melassi jotain auttaa.

      Poni on kyllä viettänyt kaiket päivät pihatossa, koska polttiaiset. Ruuna on toiminut samoin ja ovat sitten välioven yli seurustelleet pitkin päivää.

      Poista
  4. Voi ei! :( Onneks otatit kuitenkn ne verikokeet. Täälläkin nyt toivotaan entistä kovemmin, että pulla päättäisi ulostautua mahdollisimman pian Monta kertaa päivässä olette mielessä.
    Kauanko sulla on lomaa jäljellä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, onneksi otatin. Pitää taas palata siihen, että teettää tiheästi verikokeita. Aion varsastakin otattaa aika usein, koska varsojen pahin tauti rhodokokki on tosi salakavala.

      Lomaa on jäljellä vielä ensi viikko, saa nähdä saako siitä edes osan viettää varsan kanssa. Toivotaan!

      Poista
  5. Mulla on ollut koko ajan paha aavistus tästä, ei hyvältä näytä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Osasinkin jo odottaa, että aavistus-anonyymi löytää tänne tiensä. Mitäpä ajattelit, että tällainen pahojen aavistusten kirjoittelu auttaa? Ehkä voin matkustaa aikakoneella vuoden taakse ja sanon silloiselle minälleni, että älä astuta, anonyymi blogikommentoija sanoi - ennen varsan syntymää - että hänellä on paha aavistus?

      Ai niin, mutta eihän tässä ollutkaan kyse asioiden parantamisesta vaan siitä, että on kiva yrittää ylentää itseään alentamalla muita. Tuleeko itselle parempi mieli, kun saa ilkeillä muille?

      Poista
  6. ^Onkohan tuo tarpeen? Eikä tässä kai vielä mikään lopullisen pahalta näytä.

    Tsemppiä odotukseen, joka toivottavasti jää lyhyeksi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Ankkuli, toivotaan parasta (ja varmuuden vuoksi valmistaudutaan pahimpaan)!

      Poista
  7. Kovasti tsemppiä täältäkin, olette ajatuksissa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kovasti! Toivottavasti olisi pian jotain iloistakin kerrottavaa.

      Poista
  8. Hurjasti tsemppiä, toivotaan että kaikki menee hyvin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, tsemppiä tässä tarvitaan! Sitä minäkin toivon, että kaikki menisi hyvin. Varsominen on itsessäänkin aina potentiaalisesti vaarallinen tapahtuma, vaikka suurin osa varsomisista meneekin hyvin.

      Poista
  9. Hengessä mukana! Äkillinen lämpöilmiö ulkona voi sekin selittää uupuneisuutta. Mulla on muistikuva että olen törmännyt tuohon melassisiirappiin ja myös selitykseen, miksi sitä käytetään, mutta en nyt muista miten se meni :D Ehkä jossain opintopapereissa piilee sekin salaisuus. Jaksamista odottamiseen, eiköhän se varsa sieltä ulos löydä ihan pian!

    VastaaPoista